James Bond -projektini, Osa 8 - Live and Let Die

21.9.2018

Olen päättänyt katsoa pikkuhiljaa kaikki James Bond-elokuvat ja käydä niitä läpi Bondien vaatimalla asteikolla. Seuraavana vuorossa 1973 valmistunut Live and Let Die.

Vähintäänkin mielenkiintoinen ja outo intro. Alastomat terävänänniset mustat naiset heiluvat ja muuttuvat palaviksi pääkalloiksi ehkä parhaimman Bond-tunnarin taustalla (Skyfall on kuitenkin luultavasti se paras). Maurice Binder ei taida tietää mistä seksikäs tanssi koostuu, koska hän on ohjannut yhden naisen tanssimaan niin kuin tämä olisi miimikko, joka on joutunut läpinäkyvään laatikkoon. Joten nainen tunnustelee ympärillään olevia näkymättömiä seiniä ja kattoa samalla kun heiluttelee lantiotaan. En tiedä saisiko sillä tanssilla paljon ystäviä klubeissa, mutta ainahan sitä voi totta kai käydä yrittämässä.

Kaikki mustat ihmiset ympäri maailman ovat rikollisessa salaliittossa keskenään. Valkoiset ihmiset pelastavat päivän.

Karibialla, New Yorkissa ja New Orleansissa.

Yaphet Kotton esittämä Kananga on karibialaisen valtion pääministeri ja samalla myös New Yorkin Harlemin alamaailman kuningas. Ja koska jokainen musta ihminen maailmassa on hänen alaisensa, on hän käytännössä mustien ihmisten kuningas. Kuulostaa oudolta, että kaikki mustat ihmiset ympäri maailmaa suostuisivat salaliittoon tämän rikollisen miehen kanssa, mutta koska Yaphet Kotto on niin saatanan hyvä näyttelijä, en tavallaan ihmettele sitä yhtään. Yaphet Kotto pistää kaikkensa tähän rooliin, varmaan koska hän ei ole koskaan katsonut Bond-elokuvia. Jos hän olisi katsonut, Yaphet olisi kyllä ymmärtänyt, että Bondeissa ei niinkään keskitytä näyttelemisen laatuun vaan enemmänkin tisseihin, perseisiin ja letkautuksiin tisseistä ja perseistä.

Mikä on ilkeän mustien kuninkaan Kanangan suunnitelma? Onko se maailmanvalloitus? Ehkä ydinaseen varastaminen ja sillä NATO:n kiristäminen? Mahdollisesti jopa vedenalaisen tukikohdan rakentaminen tulivuoren sisään, josta voi käynnistää ovelilla liikkeillä Kolmannen Maailmansodan?

Ei. Se on heroiinin myynti. Koska kyseessä on musta mies.

Kananga tuottaa heroiinia Karibialla, jossa pitää paikalliset mustat salaliittolaisensa voodoon avulla ruodussa. Harlemissa Kananga taas aikoo antaa heroiinia ilmaiseksi pois ravintoloissaan, jolloin ihmiset addiktoituvat ja haluavat lisää heroiinia. Ja kun hän on ajanut kaikki muut kilpailijat pois markkinoilta, hän voi nostaa heroiinin hintaa uusille asiakkailleen.

Juuri tästä syystä kannattaa aina olla varuillaan, jos ravintolassa käydessäsi hovimestari tarjoaa sinulle heroiinia kaupan päälle. Lukemattomat kerrat olen joutunut tilanteeseen, jossa joudun kohteliaasti palauttamaan ravintolan antaman lusikan, sytkärin ja heroiinipussin, koska en halua addiktoitua heroiiniin.

En tiedä yllättääkö tämä tieto enää yhtään tuon mustien salaliitto/heroiinijutun jälkeen, mutta Live and Let Die on aika rasistinen.

Sen lisäksi että elokuva on täynnä mustien ihmisten stereotypiointia, se myös väittää kaikkien maailman mustien ihmisten olevan pahoja. Anteeksi, nyt vähän liioittelin. Tein elokuvan aikana listaa mustista ihmisistä, jotka eivät ole osa ilkeää salaliittoa. Tässä kaikki jotka löysin:

Joten, kaksi mustaa ihmistä maailmassa on hyvien puolella. Kaikki muut, ja tarkoitan siis todellakin, että KAIKKI MUUT, ovat heroiinikuninkaan taskussa. Ihan vaan, jotta ymmärrätte minkälainen ylivoima pahoilla mustilla ihmisillä on hyviin mustiin ihmisiin, tein siitä myös sektoridiagrammin:

Kuten kuviosta saattaa huomata, pahojen mustien ihmisten määrä on suorastaan ylivoimainen hyvien mustien ihmisten määrään verrattuna.

Tasa-arvon nimissä tein myös listan kaikista elokuvan pahoista valkoisista ihmisistä:

Ja tässä vielä sektoridiagrammi valkoisten hyvien ihmisten ja valkoisten pahojen ihmisten välisestä tasapainosta:

Ja siinä se on. Joten jos rotusota joskus saadaan aikaseksi, on Live and Let Dien mukaan kyse pahojen mustien ihmisten ja hyvien valkoisten ihmisten (joiden mukana on kaksi hyvää mustaa ihmistä) välisestä taistelusta.

Kuinka elokuva päätyi tähän väitteeseen? Vastaus on surullinen ja kertoo paljon Bond-elokuvien tuottamisen periaatteista. Koska Live and Let Die on tehty vuonna 1973 ja Blaxploitation -elokuvat olivat suosittuja siihen aikaan, joku vanha englantilainen tuottaja viskituolissaan on varmaan ajatellut, että olisi hyvä idea yhdistää Bond ja paljon rahaa tekevä Blaxploitation ja luoda Blondxploitation. Joten he käyttivät Blaxploitation-genren kliseitä (mustien slangi, pukeutuminen, sutenööriautot, Harlemin gangsterit) ja Bond -elokuvien kliseitä (pillu, viina) ja tekivät niistä oman versionsa Ian Flemingin huomattavasti rasistisemman kirjan pohjalta. Ja seurauksena on Bond-elokuvien rasismin kiistaton kuningas. Ainakin toivon niin, koska itse en enää jaksaisi purkaa näitä elokuvia ja käyttää suurinta osaa ajasta rasismin selittämiseen Excelin diagrammien muodossa.

Muutama vuosi Live and Let Dien jälkeen tämä sama viskituolissa istuva englantilainen tuottaja unohti kaiken mitä oppi genrejen yhdistelystä, kun hän huomasi nuorten pitävän elokuvasta nimeltään Tähtien Sota. Ja sen seurauksena Bond lensi avaruuteen.

Jos jotain hyvää hakee tästä kaikesta, elokuvassa on ensimmäinen kerta kun Bond rakastelee mustan naisen kanssa. Kyseinen musta nainen paljastuu tosin seksin jälkeen osalliseksi mustien ihmisten salaliittoa, jonka jälkeen hän pelästyy kookospähkinää niin kovasti että juoksee pakoon ja joutuu toisen kookospähkinän ampumaksi. Tiedän, että tuon kaiken voisi selittää paljon paremminkin, mutta rehellisyyden nimissä, en jaksa edes yrittää.

Nyt kun olen saanut rasismin alta pois, aion myöntää, että Live and Let Die oli yllättävän viihdyttävä. Muistelin sen olevan paljon pahempi, mutta se oli itseasiassa nopeasti etenevä, hauska, paikoittain todella upean näköinen toimintaleffa mahtavien stunttien kera. Jos pystyy katsomaan sen täysin käsittämättömän rasismin ohi, suosittelen elokuvaa lämmöllä.

Yksi syy miksi elokuva toimi niin hyvin kuin se toimi, on Roger Moore. Moore on piristävä tuulahdus Sean Conneryn jälkeen. Sean Connery oli karismaa ja miehisyyttä, kun taas Roger Moore on puhdasta viihdettä. Moore on Bondeille samaa kuin mitä Adam West oli Batmaneille, vaikkakin Moore tanssii vähemmän kuin West.

Nauroin Mooren vitseille elokuvassa moneen eri otteeseen, mutta oma suosikkini tulee elokuvan puolenvälin jälkeen. Bond on kaatanut naisen joka työkseen ennustaa tarot-korteista. Nainen ei ensin halunnut antautua seksiin Bondin kanssa, mutta Bond kehotti häntä nostamaan kortin tarot-pakasta. Nainen nosti ja sieltä tuli rakastavaisten kortti. Nainen on yllättynyt ja suostui seksiin. Bond taas ei ollut yllättynyt, koska korttipakassa oli pelkästään rakastavaisten kortteja. Kusetus onnistuneesti suoritettu ja taas on saatu yksi nimi lisää alati kasvavaan kaadettujen naisten listaan.

Seksin jälkeen nainen kertoo, että menetettyään nyt neitsyytensä Bondille hän menetti samalla myös tarot-korttivoimat. Ja menetettyään ne, hän on hengenvaarassa Kanangan suhteen. Moore, nerokas komedianäyttelijä, sanoo vähän häpeissään:

“Darling, I've got a small confession to make now. Try not to be too upset. The deck was slightly stacked to my favor.”

Nauroin tälle ihan liian kauan. Täydellinen vitsi.

Nainen, joka osaa lukea tarotkortteja. Hänen nimensä on Solitaire.

Hyvänä kakkosena typerien nimien suhteen olisi Kanangan oikea käsi Tee Hee, jonka oikea käsi on tehty metallista. On ihan hauska idea antaa kätyrille supervoimakas metallia taivuttava käsi. Se tuo sopivaa uhkaa. Mutta vielä enemmän toi uhkaa se, että Tee Heen näyttelijä oli kuin ilmetty Bill Cosby.

Ehkä Tee Hee näytti mielestäni Bill Cosbylta, koska molemmat suosivat räikeitä vaatteita. Tai ehkä koska Tee Heekin oli rikollinen. En tiedä. Olen ystävieni mukaan kasvosokea, joten on hyvin mahdollista, että Tee-Hee ei edes näytä Bill Cosbylta ja kyseessä on vain minun ennakkoluulot mustia vanhoja räikeitä vaatteita käyttävien rikollisten suhteen. Olette vapaita tekemään omat päätelmänne.

Viskiä baarissa, viskiä toisessa baarissa, Bollinger-shamppanjaa hotellissa ja jotain viinaa junassa. Dokaamisenkaan suhteen Moore ei kalpene Connerylle. Moore tosin ei polttanut lainkaan tupakkaa, toisin kuin Connery, joka poltti elokuvissaan tupakkaa joka toisessa kohtauksessa. Moore poltti sikareita.

Kolme takaa-ajoa, mutta kaikki aika siistejä. Yksi takaa-ajo kaksikerroksisen bussin kanssa Karibialla, yksi takaa-ajo lentokoneella lentokentällä ilman että noustaan kertaakaan ilmaan sekä yksi takaa-ajo veneillä, joka kesti varmaan 15 minuuttia.

Venetakaa-ajon yhteydessä kohdataan jopa elokuvan rasismiakin pahempi tekijä, eli punaniskapoliisi JW Pepper.

Pepper on kevyesti ärsyttävimpiä hahmoja, joita Bond-elokuvista löytyy. Nopeasti ei tule mieleen ketään varteenotettavaa vastustajaa. Hän puhuu syvällä etelän murteella purutupakkaa suussaan ja on tyhmä kuin saapas. Hänen äänensä on ärsyttävä, se on kuin liitutaulua raapisi ja joka kerta kun hän puhuu tuntuu se siltä kuin jotain hajoaisi korvissa. Pepperin rooli on luojan kiitos aika pieni, sillä hän on vain ns. comic relief, vaikkakin tuskastuttava sellainen.

En tiedä kuka enkä tiedä miksi, mutta joku elokuvan tuottajista näki tämän paskakasan ja päätti että katsojat haluavat tätä lisää. Joten Pepperillä on rooli seuraavassa Bond-elokuvassa, jossa hän on lomalla Thaimaassa. Viimeksi kun katsoin The Man With the Golden Gunin, minä jouduin kelaamaan Pepperin osuuksien yli koska kävin niin punaisella.

Elokuvan alussa mies kuolee kovaan ääneen nappikuulokkeista. Se olisi normaalisti typerin kuolema mailinmitalla, mutta koska Kananga kuolee kun hänelle väkisin syötetään joku heliumpanos tai vastaava ja hän muuttuu ilmapalloksi joka nousee kattoon ja räjähtää, on palkinto väkisin annettava sille.

Kun Kanangapallo räjähtää katossa, Bond sanoo: “He always did have an inflated opinion of himself.”

Seksismi jää rasismin varjoon Live and Let Diessa, joten en edes kiinnittänyt kauheasti huomiota naisten esineellisyyteen. Bond panee ainakin kolmea naista. Yhtä hän panee, vaikka tietää, että tämä on Kanangan tupla-agentti. Tuo sama nainen, Rosie, on myös CIA:n agentti, joka näkee kuolleen käärmeen ja huutaa kauhusta, ja sitten toteaa, että hän aikoo lopettaa työt virastossa koska ei pysty enää tähän. Rosie ei myöskään osaa ottaa aseestaan varmistinta pois, vaikka on siis koulutettu CIA:n agentti.

Joten sanoisin, että jälleen kerran aika perus Bondien näkemys naisista ja naisten kyvyistä.

Bond saa Q:lta rannekellon, jossa on supervoimakas magneetti. Bond toteaa, että mikäli joku ampuisi häntä päin, hän voisi tuon magneetin avulla muuttaa jopa ammutun luodin suuntaa.

Magneetit vetävät puoleensa, joten Bond voi todellakin muuttaa luodin suuntaa – kohti itseään. Joten käytännössä kellon funktio on varmistaa, että sinuun päin ammuttaessa varmasti myös osuu. En ymmärrä mitä hyötyä siitä voisi siis olla.

Elokuvassa käytetään minuutti upouuden espressokeittimen esittelyyn.

Elokuvassa on kohtaus, jossa Bondia ajetaan takaa veneellä. Bond saa suunnitelman, joka on seuraava. Hän käy salaa hakemassa tärpättiä läheisestä satamasta ja kaataa sitä ämpäriin. Sitten hän ajaa takaa-ajajaa vastaan ja heittää tärpätin tämän naamalle. Sitten kun takaa-ajaja huutaa kivusta, Bond ajaa hänen veneen vierestä ja pistää sen kaasun täysille. Ohjaillen omalla veneellään tuota nyt kovaa vauhtia liikkuvaa venettä, jonka ajaja huutaa yhä kivusta, Bond ohjaa sen auki olevaan laivaan, joka sitten räjähtää. Varmaan syistä.

Edellisen Bond-purkuni yhteydessä sanoin, että Live and Let Dien kohdalla olisi tiedossa helvetin vaikeaa kamaa. Nyt perun sanani, koska Live and Let Die oli itseasiassa yllättävän viihdyttävä pätkä. Olin edellisen kerran katsonut elokuvan varmaan huonolla tuulella, koska asiat jotka silloin ärsyttivät ihan yli kaiken olivat nyt poissa. Paitsi se kaikkien mustien välinen salaliitto, se oli jo viimeksikin aika masentavaa katsottavaa.

Seuraavaksi vuorossa The Man With the Golden Gun, joka on muistaakseni JW Pepperin osuutta lukuun ottamatta ihan kelpo elokuva. Siinä on taistelukohtaus Bondin ja kääpiön välillä.

TÄSTÄ JAMES BOND -PROJEKTINI MUIHIN OSIIN