Blogiteksti tästä vitun lapusta

31.10.2015

Tapasin tämän lapun tavallaan ensimmäistä kertaa kun havahduin yhteen elämäni rankimmista darroista. Oli Toukokuun seitsemäs päivä Herran vuonna 2007. Muistan päivän tarkalleen, koska edellisenä iltana oli ollut 20-vuotis syntymäpäiväni ja olin viettänyt sen aika railakkaasti.

Syntymäpäiväni aamupalaksi olin ostanut kadulta vesimelonin jonka söin parvekkeella ja jonka siemenet syljin kusipäänaapurin parvekkeelle, kuten olin tavaksi ottanut. Tämän jälkeen olin lähtenyt kaupungille tissuttelemaan vaikka ei varmaan ollut vielä edes keskipäivä. Lisäksi olin vakaasti päättänyt löytää sen yhden saatanan seitsemännen ihmeen jota olin jo viisi päivää etsinyt.

Ainiin, olin Rodoksella.

Vuosi 2007 oli viatonta aikaa jolloin ei ollut pakko ottaa itsestään kuvia eri paikoista, joten tässä on vain ottamani kuva jostain Rodoksen paikasta ilman minua. Olin silti siellä, vannon sen.

Rodos on saari jossain etelässä ja seitsemännellä ihmeellä viittasin siihen patsaaseen jonka alta laivat vanhoissa piirustuksissa seilasivat. Se oli kaatunut jossain vaiheessa ja halusin löytää sen paikan jossa se oli seissyt. Ottaen huomioon että kyseessä oli kuitenkin YKSI SEITSEMÄSTÄ IHMEESTÄ, olisi oletettavaa että sen paikan löytäminen olisi helppoa.

Kun en taaskaan löytänyt sitä paikkaa, purin tuskani päiväkaljoitteluun. Iltapäivästä päätin käydä syömässä vanhassa kaupungissa jossa tapahtui välikohtaus.

Löysin vanhasta kaupungista kadun jonka molemmilla puolilla oli ravintola. Toinen ravintola oli täynnä ja toinen oli tyhjä. Toisessa ravintolassa oli livemuusikoita, iloisia lapsia ja hauskuutta. Ja toinen oli tyhjä. Menin syömään siihen tyhjään. En muista mitä söin mutta hyvää se oli.

Jokatapauksessa, kesken ruokailun eksyi jostain viereeni kulkukissa. Kaikki jotka ovat käyneet Rodoksella  tietävät, että tämä on aika normaalia. Epänormaalia oli, että sitten viereeni eksyi kulkukoira. Nyt kun ne kuitenkin olivat siinä vierekkäin, ei ollut enää yhtään epänormaalia että ne yrittivät tappaa toisensa. Koira kävi kissan kimppuun ja kissa kävi koiran kimppuun. Ulvomisen määrä oli hullua. Kissa onnistui raapaisemaa koiraa aika syvästi jalasta ja teki sitten katoamistempun. Koira sen sijaan linkutti veristä jalkaansa ja poistui uikuttaen kadulle.

Ja tällä hetkellä tajusin, että en enää kuullut kadun toiselta puolelta livemusiikkia, iloisia lapsia tai hauskuutta. Kaikki toisesta ravintolasta katsoivat minua. Minua, sen toisen ravintolan ainoaa asiakasta, jonka vierestä juuri linkutti pois verinen uikuttava koira.

Poistuttuani ravintolasta yhä huudellen toiseen ravintolaan että ”It wasn’t me, it was a cat”, päätin hukuttaa parhaimman syntymäpäiväni ikinä viinaan. Se oli hyvä päätös, sillä ilman viinaa en olisi ikinä herännyt sen lapun vierestä.

Muistan hetkiä tästä illasta. Kävin jossain rantabaarissa ja sitten jossain klubissa. Kävin myös elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran stripteaseklubissa jossa oli harvinaisen epämukavaa ja jossa yksikään strippari ei uskonut kun selitin, että olin juuri päässyt pois armeijasta ja oli 20-vuotissyntymäpäiväni ja tänään oli viimeinen iltani Rodoksella.

Jossain vaiheessa iltaa, josta en enää muista yhtään mitään, istuin Jordanialaisen Ahmadin kanssa baarissa. Ahmad halusi kertoa minulle kaiken mitä Jordaniaan matkustavan oli hyvä tietää. Jossain vaiheessa hän alkoi jopa kirjoittamaan minulle ylös muistiinpanoja. Ja näin syntyi tämä lappu.

Seuraavana aamuna heräsin lapun vierestä ja itkin. En itkenyt lapun takia, vaan itkin koska joskus vain itkettää varsinkin kun on juonut ihan vitusti liikaa. Kadulta ostettu vesimeloni ja siemenien sylkeminen kusipäänaapurin parvekkeelle onneksi piristi ja aloin tulkkaamaan lappua. En saanut siitä mitään selvää joten heitin sen roskiin. Ja sitten kännykkäni soi.

Ensimmäinen ajatus oli että kuka saatana on ”Ahma” ja miksi se soittaa minulle? Ja miksi puhelimessani on tallennettuna nimi ”Ahma”? Ja miksi ”Ahmalla” on minun numeroni? Ajatuksia oli paljon.

Ahma paljastui Ahmadiksi joka kysyi milloin olisin valmis puhumaan taas Jordaniasta, hänellä olisi vielä pari hyvää vinkkiä jaettavana. Kysyin niin kauniisti kuin suinkin pystyin että kuka helvetti Ahma oikein oli ja mistä helvetistä se oli saanut numeroni. Ahmad selitti mitä edellisenä iltana oli tapahtunut ja minä kaivoin esiin muistiinpanoni roskiksesta. Kaikki alkoi käydä järkeen.

Myöhemmin päivällä tapasin Ahmadin ravintolassa ja selvisi että hän oli itse asiassa aika siisti tyyppi. Juttua riitti ja Jordanian matkaohjeita tippui lisää. Pyysin häntä tulkkaamaan muistiinpanolapun minulle ja hän teki sen.

Ensimmäisellä sivulla on Jordanian kartta ja sen vieressä nähtävyydet joita kannattaa käydä katsomassa. Ensimmäinen on Jordanian kulttuurin keskus eli Ammanin kaupunki josta kannattaa käydä katsomassa kaupungin suosituimmat basaarit eli Jabal Al Husseinin katu, Sowefian punainen katu, Abdon City ja Abdon Moll, joka tosin saattaa olla ostoskeskus väärin kirjoitettuna. Toinen paikka joka kannattaa tsekata on Jarashin kaupunki, joka voidaan myös lausua Jahrasia tai Ikonein. Siellä on kai joka vuosi erittäin mielenkiintoinen ja osanottomäärältään valtava festivaali johon kannattaa mennä. Erityisen paljon suosituksia Ahmad halusi antaa vanhalle Hammamat Mâein kaupungille, joka sijaitsee Ammanista etelään. Se on kuulemma kaunein paikka maailmassa. Kuollut meri on myös vierailtavien paikkojen listalla. Ja tottakai lopuksi pitää käydä Aqabalit’sin kaupungissa joka on 4.5 tunnin matkan päässä Ammanin keskustasta jos sinne ajaa autolla.

Toisella sivulla on Ahmadin sähköposti jonka alle olen itse kirjoittanut että "tarkasta", koska tottakai. Ja sen vieressä on ohjeet Ammancityn bussiaseman toimintaan. Ja lapun toisella puolella on tietenkin se kaikkein tärkein tieto:

Viimeinkin kaikki kävi hyvin järkeen. Korjasin Ahmadin nimen puhelimeeni ja lupasin että pysyisimme yhteyksissä. Lähdin lentokentälle ja palasin Suomeen uusi ystävä mielessäni.

Emme ole pitäneet yhteyttä. Ahmad soitti minulle kerran pari vuotta myöhemmin, mutta en vastannut koska en ollut koskaan matkustanut Jordaniaan vaikka olin niin luvannut. Ja sitten tänä aamuna näin unta jossa olin lentokoneessa ja kuinka olkapäätäni taputettiin. Käänsin päätäni koputtajaan päin ja tuttu ääni kuiskasi suoraan korvaani ”You should know… The city of Hammamat Mâein is south of Amman ”. Heräsin siihen.