2010-2019 - Muistojen polulla

31.12.2019

Yleensä näin viimeisen päivän kunniaksi olen tehnyt purkuja edellisistä vuosista selailemalla iPhoneni kuvagalleriaa, mutta nyt kun vaihtuu vuosikymmen, ajattelin tehdä jotain erilaista. Joten muistelenkin nyt kymmenen vuoden taakse ja käyn läpi jokaisen vuoden minulle suurimman ja merkityksekkäimmän hetken tai kokemuksen.

2010 – Sain kaupan kassalta enemmän rahaa takaisin kuin mitä annoin.

Tämä tapahtui Turun Varissuolla, jossa asuin. Ostin kaupasta ruokatarvikkeita ja kun annoin kassalle 20 euron setelin, sain vaihtorahat 50 euroon. En muista tarkalleen minkä hintaisia ostokset olivat, mutta uskoisin niiden olleen 17-18 euroa. Sain siis takaisin 32-33 euroa 20 euron seteliin, joka tarkoittaa, että jäin 12-13 euroa voitolle, sekä sain tietysti pitää kaikki ostokseni. Kuten voitte varmasti kuvitella, olin aika tyytyväinen.

Muita pienempiä tapahtumia samana vuonna: Menin kihloihin, muutin Turusta Nummelaan, vaihdoin työpaikkaa.

2011 – Näin pilven, joka muistutti koiraa

En ollut uskoa sitä. Se näytti ihan koiralta. Tai siis osa pilvestä näytti ihan koiran päältä, loput pilvestä näytti ihan pilveltä. Mutta vau, koiran pää. Kyllä luonto osaa.

Muita pienempiä tapahtumia samana vuonna: Erosin, muutin Nummelasta Lohjalle, lopetin työt, aloitin opiskelut ammattikorkeakoulussa.

2012 – Sain sen kiven pois kengästä

Se on totta, sain viimeinkin sen kengässäni olleen kiven pois. Se hankasi ikävästi kantapäätäni ja oli todella terävä. Olin tyytyväinen, kun onnistuin löytämään syyn kantapääkivulleni ja ratkaisemaan ongelmani näin yksinkertaisesti.

Muita pienempiä tapahtumia samana vuonna: Rakastuin.

2013 – Valehtelin Juha Mujeelle

Ilman kontekstia seuraava kuulostaa paljon hauskemmalta, joten en anna teille kontekstia. Keräsin luoteja pöydän alta ja samaan aikaan valehtelin Juha Mujeelle. Väitin hänelle, ettei Al Pacino ole koskaan nähnyt Kummisetä-elokuvia. Tämä on valhe, jota tykkään jakaa, koska toivon sen joskus löytävän minut takaisin. Al Pacino ei tunnetusti katso omia elokuviaan, joten olen sitä faktaa käyttämällä päätellyt ihan itse, ettei Al Pacino ole siis nähnyt Kummisetää. Tämä tekee Al Pacinosta luultavasti maailman ainoan ihmisen, joka ei ole nähnyt Kummisetää. En tiedä yhtään onko tämä totta (ehkä, miksei), mutta esitän sen ihmisille satavarmana totuutena. Se kuulostaa hyvältä tarinalta ja sitä on hauska jakaa. Juha Muje on mielestäni yksi Suomen parhaita näyttelijöitä, joten olin todella tyytyväinen, kun sain valehdeltua sen hänellekin.

Itseasiassa minulla on paha tapa valehdella kaikille koko ajan. Esimerkiksi tuo kivi kengässä, jonka äsken mainitsin. En saanut sitä oikeasti pois sieltä. Se on siellä vielä tänäänkin. Olen ostanut jopa kahdet uudet kengät vuosikymmenen aikana ja se kivi on siirtynyt aina kengästä kenkään. Se johtuu siitä, että kyseinen kivi osaa teleportata. Ja tämä ei ole valhe, toisin kuin tuo Al Pacino juttu, joka on valhe. Ehkä.

Muita pienempiä tapahtumia samana vuonna: Hankimme tyttöystäväni kanssa kissan, reissailin pitkin Eurooppaa.

2014 – Bussi saapui aikataulussa Helsinkiin

Tämä tapahtui kesäkuussa. Lähdin bussilla Lohjalta Helsinkiin ja Matkahuollon laadun ihan liian hyvin tuntien olin varautunut kahden tunnin viivästyksiin, mutta ei. Bussi oli aikataulussa ja saapui Helsinkiin juuri silloin kun sen pitikin. Kukaan matkustajista ei ollut myöskään kännissä, kukaan ei häirinnyt minua, bussin moottori ei syttynyt tulen eikä bussikuski pysäyttänyt bussia keskelle moottoritietä, jotta pääsisi hermotupakalle. Ei, nuo kaikki sattuivat vasta seuraavalla viikolla, mutta tuona kauniina kesäisenä päivänä kaikki oli hyvin ja aikataulut pitivät. Aion kertoa tuota tarinaa vielä joskus lapsenlapsillenikin, vaikka tiedän jo nyt, etteivät he kuitenkaan usko sitä. Kuka on muka koskaan kuullut bussista, joka olisi ollut aikataulussa?

Muita pienempiä tapahtumia samana vuonna: Menin kihloihin.

2015 – Robin käveli vastaan Kampin edessä

Robin käveli minua vastaan Kampin edessä. Hän ei tunnistanut minua mutta minä tunnistin kyllä hänet. Pari vuotta myöhemmin Teemu Selänne vaimonsa kanssa käveli myös minua vastaan Helsingissä, mutta se ei ole hyvä tarina koska en tiedä Teemusta mitään. Robin sen sijaan. Vau. En ole viiteen vuoteen pessyt silmiäni. Boom-kah!

Muita pienempiä tapahtumia samana vuonna: Valmistuin koulusta, sain uuden työpaikan.

2016 – Heitin seitsemän leipää

Heittelin leipiä Lohjanjärvellä ja onnistuin saamaan aikaan seitsemän kimmoketta. Tämä on henkilökohtainen ennätykseni ja ehkä jopa maailman, en ole varma. Seitsemän leipää! Mikä voisi olla parempaa kuin seitsemän leipää!

Muita pienempiä tapahtumia samana vuonna: Menin naimisiin, ostin rivitalokämpän, kirjoitin kaverini kanssa oman tv-sarjan.

2017 – Tajusin että Kengun poika Ruu yhdistettynä Kengun kanssa muodostaa sanan Kenguru

Olin syömässä kengurun lihaa jossain ravintolassa ja kerroin kenguruvitsejä vaimolleni, kun tajusin Nalle Puhin hahmojen olevan sanaleikki. Tämä räjäytti tajuntani enkä voinut sen vuoksi täysin nauttia kengurun lihasta, joka oli aika hyvää, vähän niin kuin vähemmän kitkerää possua olisi syönyt.

Tämä ei ole ensimmäinen (eikä viimeinen) kerta kun ymmärrän jotain mikä olisi pitänyt ymmärtää jo reilusti aiemmin. Esimerkiksi luulin vuosien ajan, että Salon Klipsi parturikampaamoketjulla oli jotain tekemistä Salon kaupungin kanssa. Mutta sen tajuamiseen minulla ei mennyt kuin ehkä 27 tai 28 vuotta. Minulla meni noin 32 vuotta tajuta, että sen näyttelijän nimi on Don Cheadle eikä Don Chedale. Mutta epäilemättä näitä virheitä sattuu kaikille neroille.

Muita pienempiä tapahtumia samana vuonna: Oma tv-sarjan julkaistiin, Venla-ehdokkuus, täytin 30 vuotta.

2018 – Ostin tulostimen jossa oli mukana täysi mustepatruuna

Kaikki tietävät, että kun ostaa uuden tulostimen, on siinä mukana mustepatruuna jossa on ehkä sadasosa täyden mustepatruunan sisällöstä. Mutta tässä HP:n tulostimessa oli mukana täysi patruuna, joka kesti kuukausia! Se sai minut uskomaan ihmiskuntaan. Ehkä meillä on sittenkin vielä toivoa.

Muita pienempiä tapahtumia samana vuonna: Matkustelin pitkin Eurooppaa.

2019 – Murhasin Blackjack-jakajan haulikolla

Se on totta, myönnän sen. Olen murhaaja, mutta en kadu mitään. Kävelin saluunaan, jossa olin hetkeä aiemmin pelannut blackjackia ja hävinnyt kolme peliä putkeen. Venäläistä aksenttia suoltavan jakajan keskittyessä huijaamaan pöydän ympärillä istuvia pelaajia, toin selkäni takaa esiin haulikon. Tyhjensin molemmat piiput tämän kusipään päähän, joka muuttui hetkessä vereksi ja roiskui jakajan taakse seinälle sekä muiden pelaajien kasvoille. Ja sitten kävelin kylmänrauhallisesti pois saluunasta, tyytyväisenä itseeni ja omaan tekooni. Se oli oikeutettu murha, tiesin sen. Vittuakos jakaa minulle pöytään pataysin kun minulla on kädessä jo kortteja 13 edestä.

Muita pienempiä tapahtumia samana vuonna: En tehnyt mitään muuta kuin pelannut Red Dead Redemption 2:sta.

Ja siinä oli villi vuosikymmeneni. Mitä lie 2020-luku tuovan mukanaan. Ehkä minusta tulee isä? Tai ehkä ostan omakotitalon? Tai ehkä melkein liukastun lumen alla olevaan jäähän, mutta saankin juuri viime hetkellä kiinni kaiteesta ja voin huokaista helpotuksesta. Ken tietää, kaikkea voi sattua tässä hullussa maailmassa.