ELOKUVAMARATON 3 - HYPPY SYVÄÄN PÄÄTYYN
ELOKUU 2013
Kaksi onnistunutta maratonia antoivat minulle ja Sebastianille innoitusta ideoida suurin maratoni koskaan. Oli aika pitää toimintaelokuvamaratoni! Kunnianhimoa oli ehkä vähän liikaakin, sillä halusimme katsoa yhden viikonlopun aikana 16 elokuvaa joista jokaista tähditti tunnettu actionsankari. Tälle oli varattu aikaa kokonainen viikonloppu elokuussa 2013 ja se pidettiin minun kotonani Lohjalla. Tyttöystäväni Anna seurasi vierestä maratonin etenemistä ainakin puoleen väliin asti, kunnes häneltä meni hermot ja hän muutti kaverinsa luokse loppuviikonlopuksi. Tästä lisää myöhemmin.
Mukaan tähän maratoniin pyydettiin ensimmäistä kertaa yhteinen ystävämme Aarni. Ikävä kyllä Aarnin myötä maratonit ottivat synkän käänteen, sillä hän toi viinan mukaan kuvioihin. Ja viinan myötä syntyivät juomapelisäännöt, jotka vahvasti muistuttivat jo tulevien maratonien sääntöjä:
On seitsemän kohtaa joissa pitää ottaa huikka kaljaa. Kun yhdessä elokuvassa toteutuu viisi kohtaa, pitää elokuvan jälkeen ottaa shotti jallua. Lisäksi elokuvan aikana aina kun tulee montaasi, pitää ottaa heti shotti jallua.
Saatatte nyt alkaa hahmottaa miksi kaikkien maratoniin osallistuvien terveys on jatkuvasti vaarassa. Tässä alla on lista josta voitte nähdä miten säännöt maratonin aikana toteutuivat.
Maratoni alkoi perjantai-iltana vahvasti Myrskyn Ratsastajilla jonka aikana saatiin kunnon känni päälle. Sitä seurasi ainakin minun mielestäni yllättävän heikko Steven Seagal -elokuva Kaappaus Merellä, joka suorastaan väsytti meidät kaikki kolme unen partaalle.
Kaksi leffaa ja känni alkoi olla jo siellä tiloissa että ei missään nimessä olisi pitänyt jatkaa, joten me jatkoimme The Rockilla. Yllätys, se oli virhe. The Rockin myötä Aarni meni johonkin ihme tiloihin ja yritti saada minua tanssimaan jotain itämaista tanssia ja kosketteli minua vienosti hymyillen. Kello oli lähemmäs kahta kun menimme nukkumaan.
Herätys aamulla kahdeksalta. Väsytti aivan perkeleesti, vaikka aamun aloitti loistava Tappava Ase. Sen aikana saimme kännin taas päälle ja skippasimme kaikki krapulan, joka uusiutuisi vasta seuraavana päivänä koston kera. Tappavaa Asetta seurasi Pako New Yorkista, jonka aikana joimme aika kovaa vauhtia koska se elokuva oli erittäin outo.
Sen jälkeen seurasi Aasialaispäiväputki, johon kuuluivat Jackie Chan, Jet Li ja Bruce Lee. Nämä elokuvat menivät minulta täysin ohitse, kiitos viinan. Yksikään leffoista ei kunnolla uponnut, sen muistan. Aasialaispäiväputken aikana Sebastian myös löysi poliisihatun jota käytti ainakin Police Storyn ajan, luultavasti koska Sebastianilla on jonkinlainen homoihastus Jackie Chaniin.
Myöhemmin Sebastianin poliisihattu siirtyi minun päähäni, kuten kohta nähdään. Aasialaispäiväputken jälkeen kävin Sebastianin ja Aarnin kanssa hakemassa kaupasta kaljaa ja baarissa vetämässä shotit koska eihän se kotona oleva viina riitä mihinkään. Sitten paluu television eteen jossa koitti maratonin huippuhetki, No Retreat, No Surrender.
No Retreat, No Surrender oli piristävä, hauska ja saatanan ääliömäinen elokuva jota jatkoi erittäin ääliömäinen ja ei yhtään hauska He-Man, joka taisi olla minulle se tipping point tässä maratonissa. Ainakin muistan saaneeni raivokohtauksen yhden karvaisen kääpiön vuoksi.
Saatanan ovelin temppu oli vakuuttaa Hollywoodin tuottajille että He-Man tarvitsee karvaisen kääpiön sivuhahmoksi.
Näillä paikoin Sebastian ja Aarni myös ajautuivat väittelyyn jonka aikana Sebastianista kruunattiin MAAILMAN KUNINGAS. Annan poikien kertoa tämän tarinan:
Ehkä mielenkiintoisin osa maratoneja on jatkuva väittely kaikesta. On äärimmäisen tärkeää että jokainen osallistuja saa huutaa omaa mielipidettään ilmoille koko ajan kaikesta. On myös äärimmäisen tärkeää että joku on aina eri mieltä ja pistää hanttiin. Tämän tapahtumaketjun perusteella voidaan nimittäin määritellä kuka voittaa kinastelun ja kuka häviää. Näistä paljon tärkeämpää on häviäjän selvittäminen. Voittaminen on toissijaista, mutta uskon että häviäjälle vittuilu siitä kuinka tämä hävisi on suurin yksittäinen syy miksi näitä maratoneja yhä pidetään.
Takaisin itse maratoniin. En muista ollenkaan katsoneeni Chuck Norrisin Lone Wolf McQuadea, mutta muistan Predatorin. Tässä kiteyttävä arvostelu Predatorista:
Itse elokuva on parhautta, mutta en muista siitä paljoa. Sen sijaan muistan ikuisesti kun Aarni katsoi Predatoria. Tässä Sebastianin kuvailu Aarnista:
Hyvin sanottu! Aarni istui sohvan reunalla lähes alasti, Cowboyhattu päässä, käsi nyrkissä, eläytyen mukaan elokuvaan hokemalla koko ajan että ”vittu on se kova” ja ”ai saatana!”, sekä tietysti toistaen itse elokuvaa sopivissa kohdissa. ”Dillon, you son of a bitch”, ”If it bleeds, we can kill it”, ”Get to the chopper?” tms.
Itse seurasin enemmän Aarnia kuin elokuvaa ja join aivan saatanasti kaljaa, ilman paitaa ja huutaen kun Aarni huusi. Annalla meni myös näillä kohdin hermo meidän huutamiseen ja lähti evakkoon.
Aarnin hattu todellakin on se ainoa homo asia tässä kuvassa.
Predatorin aikana join niin kovan kännin että kävin leffan jälkeen oksentamassa samaan aikaan kun Aarni kusi vieressä. Sitten pesin hampaat, jonka jälkeen Aarni alkoi juottamaan minulle jallua väkisin. Hammastahna, oksennus ja jallu eivät olleet ihanteellinen yhdistelmä, joten sammuin. Sebastian ja Aarni sen sijaan jäivät valvomaan ja keksimään sanontoja. Tässä alla on neljä esimerkkiä sinä yönä syntyneistä sanonnoista, mietelauseiksi puettuna. Voitte vaikka kopioida kuvat ja jakaa Facebookissa muille ihmisille, koska Facebook on nykyään yksi mietelauseiden luvattu maa.
Aamulla krapula iski. Ja sitä olotilaa ei Harley Davidson & Marlboro Man auttanut yhtään, sillä se on aivan täysin perse elokuvaksi.
Sitä seurasi Demolition Man, joka yleensä olisi hyvä mutta ei sillä hetkellä. Sillä hetkellä mikään ei ollut hyvää. Kolmas leffa oli Hardboiled, jossa oli sama ongelma. Ennen hyvä elokuva, nyt kaikkea muuta. Krapula oli viemässä voiton, vaikka tottakai känni alkoi samaan aikaan nousta. Viimeisenä elokuvana katsottiin kuitenkin Die Hard joka toimi mahtavasti vaikka olo oli täysin perseestä. Se kertoo siitä miten hyvä elokuva Die Hard oikeasti on.
Toimintaelokuvamaraton oli myös ensimmäinen maratoni jonka aikana sain sydämentykytysoireita. Ne olivat pahoja kyllä, mutta ne menivät myös ohitse jo sunnuntain aikana.
Tämän maratonin jälkeen vannoimme että pitäisimme pitkän tauon ennen kuin edes miettisimme seuraavaa. Ja silti se pidettiin kolme kuukautta myöhemmin.