Hashtag ja Retweet - Vuosi Twitterissä

26.3.2015

Tasan vuosi sitten loin itselleni tilin Twitteriin.

Loin tilin pääosin siitä syystä, että halusin nähdä miten Twitter toimii. En ollut koskaan ymmärtänyt Twitteriä ja ajattelin että luomalla tilin saisin kiinni siitä miksi se on olemassa.

Vuotta myöhemmin voin vain todetta että ei, en saanut Twitteristä kiinni. Olen yrittäny mutta en silti ymmärrä sitä.

twitter_logo_blue.png

Yksi vitun mysteeri.

Facebookin ymmärrän. Se on kätevä väline kavereiden kanssa kommunikointiin ja oman elämän tapahtumien jakamiseen. Instagram (johon keskityn myös hieman alempana) käy myös jollain tavalla järkeen, sillä siellä voi jakaa kuvia ja nähdä toisten kuvia.

Twitter, sen sijaan, ei käy järkeen millään tavalla. Se on kuin ohjelma jolla voi kavuta vuorelle ja huutaa asioita joita kukaan ei kuule ja jotka eivät kiinnosta muita.

Olen vuoden aikana oppinut eri tavat miten Twitterissä voi twiitata. Ensimmäinen ja yleisin tapa on:

ARKITWIITTAILU

Arkitwiittailu on sitä perinteistä twiittailua. Twiitit voivat olla huomioita elämästä....

...tai vaikka kysymyksiä seuraajille.

Parhaimmat twiitit voivat jopa herättää lukijoissa ajatuksia ja muistoja.

Joskus twiitit voivat jopa koostua omista ongelmista joista ei halua kärsiä yksin.

Tietysti on myös twiittejä jotka saattavat kuvastaa omia haluja ja toiveita...

...kun taas joskus twiitit saattavat paljastaa pahimmat pelot.

Ja sitten on tottakai vaan typeriä twiittejä:

KANNANOTTOTWIITTAILU

Kannanottotwiittailu on sitä että twiittaa vaikka puolustavansa naisten oikeuksia tai vastaavaa. Eli periaatteessa se on jonkun liikkeen tai suuntauksen kannatusta. Tottakai itsekin olen käyttänyt twitteriä hyväkseni ja jakanut itselleni tärkeitä kannanottoja:

Ja joskus voi ottaa myös kantaa vaikka firmojen slouganeihin.

Jos on tosi ovela, voi myös twiitata oman kannanoton ärsyttäviin ihmisiin firmojen slouganilla, kuten minä uuden Godzilla -leffan aikana Kinopalatsissa.

RETWIITTAILU

Retwiittailu eli toisten twiittien jakaminen omalla twiittiaikajanalla (tai seinällä, en muista miksi sitä kutsutaan) on yksi ymmärrettävämmistä twitterin puolista. Joskus nämä twiitit voivat olla hauskoja...

...joskus todella hauskoja...

...ja joskus törkeän hauskoja.

Vaihtoehtoisesti voi myös retwiitata twiittejä jotka eivät ole hauskoja, mutta minä en ole vielä tehnyt niin. Olen liian siisti sellaiseen. Lisäksi jakamalla ei-hauskoja twiittejä riskeeraisin kaiken ja saattaisin menettää jonkun kymmenestä twitterseuraajastani. Tosin yksi niistä on joku  mahdollisesti espanjalainen kirjoittaja joka ei osaa kirjoittaa englanniksi, joten en tiedä, ehkä voisin menettää ainakin sen.

HASHTAGTWIITTAILU

Hashtagtwiittailu on minun silmissäni twiittailun alin muoto ja muistuttaa etäisesti klikkihuorausta, ellei sitä tee oikein. Tässä esimerkkinä kuinka ei käyttää hashtageja oikein:

Jep, ärsyttävää. Mutta hashtageja on mahdollista käyttää myös niin että ne eivät vituta. Kun hamsterini Beef Supreme otti ja kuoli, päätin juhlistaa hänen elämäänsä #ripbeefsupremen avulla:

Näettekö eron? Hashtaghuorailu on halpamaista ellei sitä osaa rajoittaa. Jos käytän hashtagia, käytän vain yhtä tai korkeintaan kahta. Kaikki sen yli on vaan typerää, paitsi Instagramissa. Siellä hashtageja saa minun mielestäni käyttää vaikka sata per kuva, koska yksi hashtag kertoo enemmän kuin tuhat Instagramkuvaa.

Ja siitä sainkin hyvän aasinsillan seuraavaan twiittaamisen muotoon:

INSTAGRAMTWIITTAILU

Loin itselleni tilin Instagramiin ehkä pari kuukautta Twitteriin liittymisen jälkeen täysin samasta syystä. En ymmärtänyt sitä joten halusin tutustua siihen. Mutta toisin kuin Twitterin kanssa, ymmärsin heti mistä Instagramissa on kyse: Sinne pistetään kuvia ja kerätään niille tykkäyksiä ympäri maailmaa. Se kenellä on eniten tykkäyksiä voittaa.

Joten napsi niin taiteellisia kuvia iPhonella kuin pystyt, kuvaile kuvasi niin kauniisti kuin kykenet ja anna hashtagien laulaa!

(Huom! Pahoittelen että tähän alapuolelle upottamani Instagramkuvat eivät ole keskitetty blogitekstin keskelle kuten twiitit ovat. Tapeltuani kolme päivää tämän ongelman kanssa päätin luovuttaa ja hyväksyä että en osaa koodata kuin nörtti. Osaan sen sijaan panna kuin mies)

Värit synnyttävät sielussa hurrikaanin, jonka vain taidehyökyaalto voi rauhoittaa #colours #art #beauty #happy

Kuva, jonka Santtu Mäkinen (@santeri.makinen) julkaisi


Suru on kuin lipeä, se livettää suruni samalla tavoin kuin lipeä suruttaa lipeäni #truth #sadness #darkness #mysoul #hurt

Kuva, jonka Santtu Mäkinen (@santeri.makinen) julkaisi


Miksi katto on pakko rakentaa auringon eteen? #beauty #street #tunnel #of #love

Kuva, jonka Santtu Mäkinen (@santeri.makinen) julkaisi


Pimeys valtaa mieleni aivan kuten venäjä valtaa sen jonkun paikan joka oli uutisissa #darkness #depression #sorrow

Kuva, jonka Santtu Mäkinen (@santeri.makinen) julkaisi


Kesä on kauneus, kauneus on kirkkaus, kirkkaus on talvi, talvi on kesä #life #love #summer

Kuva, jonka Santtu Mäkinen (@santeri.makinen) julkaisi


Sieluni pimeässä, kuun pimeä puoli, ja vähän nälkä myös #truth #love #hate

Kuva, jonka Santtu Mäkinen (@santeri.makinen) julkaisi

Ja ihan sama onko kuva taiteellinen vai ei, Instagramissa on filttereitä jotka saavat normaalitkin kuvat näyttämään erilaisilta!

Silmät ovat punaisen naaman peili sieluun #beauty #eyes #art

Kuva, jonka Santtu Mäkinen (@santeri.makinen) julkaisi


Tää kuva kertoo siitä, miltä tyhjyys tuntuu. Erityisesti suussa. #empty #spaces

Kuva, jonka Santtu Mäkinen (@santeri.makinen) julkaisi


#happygirl

Kuva, jonka Santtu Mäkinen (@santeri.makinen) julkaisi

Lisäksi Instagramissa on helppo "Julkaise Twitterissä" toiminto joka antaa mahdollisuuden julkaista kaikki Instagramkuvat samanaikaisesti Twitterissä! Tämä tuplaa näkyvyytesi! Kohta olet somejulkkis! Ota kuva ja hashtagaa ja ota kuva ja twiittaa ja ota kuva ja filtteröi ja hashtagaa ja filtteröi ja twiittaa ja saat huomiota ja tykkäyksiä ja huomiota ja tykkäyksiä ja huomiota ja tykkäyksiä!

HALUAN TELEVISIOON -TWIITTAILU

Monissa televisio-ohjelmissa (erityisesti realityn puolella) on nykyään se "Twiittaa ja kommentoi ohjelmaa" juttu jossa alanurkassa pyörii twiittejä jotka kommentoivat ohjelmaa. Tämä on syvältä perseestä. Ja siihen miksi se on syvältä perseestä on kaksi tärkeää syytä:

1) Se on vain halpa tapa saada lisää katsojia ohjelmalle, koska twiittaamalla on mahdollista saada oma twiittinsä televisioon, joka taas tarkoittaa sitä että nämä twitterkommetoijat eivät enää katso edes itse ohjelmaa vaan he katsovat sitä saavatko he oman twiittinsä televisoon.

2) Minä en saa ikinä omaa twiittiäni televisioon koska nimimerkkini on @yksvitunnero ja vittu on kirosana.

Joten kaikki nämä twiitit jotka lähetin viime kesänä jalkapallon MM-kisojen aikana menivät siis täysin hukkaan, koska ne eivät päässeet televisioon:

Kun yksikään näistä nerokkaista huomioista (joista pari oli ihan asiallisiakin) ei päässyt televisioon, turhauduin ja päätin liittää #mmfutista muihinkin twiitteihini siinä toivossa että joku vahingossa esiintyisi televisiossa, esim. kun twiittasin erästä leffamaratonia:

LIVETWIITTAILU

Oma suosikkini twiittailun eri muodoista on livetwiittailu. Rakastan sitä! Livetwiittailussa twiitataan vaikka jotain tapahtumaa livenä jotta twitterseuraajat (minun kohdalla kaikki kymmenen) voivat etänä osallistua tapahtumaan.

Itse olen suorittanut neljä livetwiittausta. Ensimmäinen näistä oli vuosi sitten toukokuussa kun Suomi pelasi Venäjää vastaan Jääkiekon MM-Finaalissa.

Seuraava livetwiittaus tapahtui viime vuoden syyskuussa, kun livetwiittasin läpi päiväretken Korkeasaareen.

Kolmas livetwiittaukseni tapahtui joulun alla kihlattuni Annan kanssa päivälautalla Tallinnasta Suomeen, jossa join bisseä ja purin laivan trubaduurin keikan:

Viimeisin livetwiittaukseni tämän vuoden tammikuulta oli experimentaalinen kokeilu, sillä hyppäsin Kampista yöbussiin ja päätin livetwiitata bussiin sammumiseni:


Ja siinä se oli. Sammuin alle minuutti tuon viimeisen twiitin lähettämisen jälkeen.

YRITÄN KEKSIÄ UUDEN TWIITTAILUN MUODON -TWIITTAILU

Viimeisenä kategoriana mainittakoon twiittailu, jossa yritetään kehittää jotain mullistavaa ja twitteriä horjuttavaa twiittailun tapaa. Itse olen yrittänyt muutamaakin eri keinoa. Ensimmäisenä TWITTERKISA, joka ei saanut yhtäkään osanottajaa:

Sitten on olemassa myös vähän hämärämpi OPETTAVAINEN TWIITTAILU, joka ei tietääkseni auttanut ketään kasvamaan paremmaksi ihmiseksi:

Ja tottakai on olemassa myös harvinainen TUNNILLA ON TYLSÄÄ JOTEN TÄSSÄ ON KUVIA JOITA PIIRSIN -Twiittailu:

SEURATTAVAT

Viimeisenä kohtana tässä twitterpurussa haluan keskittyä siihen, kuinka Twitterissä ei voi seurata oikeastaan mitään, koska sinne ängetään niin paljon tavaraa. Olen muutamaan otteeseen alkanut seuraamaan jotain kiinnostavalta vaikuttavaa kanavaa josta minun on heti pitänyt erota koska se aiheutti jatkuvalla twiittailullaan tulvan ja peitti kaikki muut alleen. Facebookissa jos jakaa tavaraa samalla metodilla vaikka parin päivän verran, siinä menettää seitsemän kaveria.

floodaus.jpg
Tiedän kokemuksesta. Palaan tähän jossain toisessa blogitekstissä heti kun häpeä alkaa kadota.

Tästä floodauksesta johtuen en voi seurata kuin muutamaa onnekasta Twitterissä, jotta voisin pitää Twitterini järkevässä ja ymmärrettävässä kuosissa. Valitin tästä kerran kaverilleni Markukselle joka kertoi käyttävänsä Twitteriä enemmänkin uutisten seuraamiseen, jolloin jatkuva floodaus on itseasiassa hyödyksi, koska päällimmäisenä on tuoreimmat uutiset. Itse luen yhä uutiseni lehdistä jossa ne ovat ehkä Twitteriä jäljessä, mutta minä kestän sen odotuksen. Kestän sen vaikka nuoret tänä päivänä eivät tunnu kestävän.

Ja tästä päästäänkin siihen tajuamiseen jonka vuosi Twitterissä on aiheuttanut: Olen vanha.

Vanhahko. En vanha. En vanhus. Sellainen kypsä aikuinen. Kypsä nuori aikuinen.

Olen kypsä nuori aikuinen koska en käsitä enkä tule käsittämään Twitteriä. En käsitä Twitteriä koska en suostu käsittämään sitä enkä ikinä tule suostumaan. Vähän kuten minun ollessa nuori eivät vanhempani käsittäneet Grand Theft Autoa. Tai kun minun vanhempien ollessa nuoria heidän vanhemmat eivät käsittäneet käpylehmiä. Se on sukupolvijuttu ja olen viimeinkin saapunut siihen taitteeseen. Ja minulle se taite on Twitter.

Tästä se alkaa, jatkuva vastarinta kaikkea uutta ja modernia kohtaan. Ei ole tarvetta uudistua, kaikki oli ihan hyvin pari vuotta sitten, vai mitä sanot, Twitter-Santtu?