James Bond -projektini, Osa 16 - Licence to Kill

21.2.2020

Olen päättänyt katsoa pikkuhiljaa kaikki James Bond-elokuvat ja käydä niitä läpi Bondien vaatimalla asteikolla. Seuraavana vuorossa 1989 valmistunut Licence to Kill.

Kokoelma Binderin parhaita hittejä, eli tylsän biisin tahdissa nähdään teräviä siluettinännejä, tissejä jotka ovat liplattavan veden takana piilossa sekä tietysti naisia tanssimassa alasti tai vähäpukeisena mutta sivutissit esillä jne. Biisi on niin tylsä, että ensimmäistä kertaa Binder päätti jopa jättää esittäjän nimen mainitsematta introssaan. Selvitin sen, Gladys Knight. Ei soita kelloja.

Ainoa uusi asia minkä huomasin oli tuotesijoittelu, joka on lähtenyt jo niin käsistä, että se on levinnyt introon asti. Kamerat ovat isossa osassa, joten Olympus ja Kodak pääsevät näkyville.

Kyseessä on myös Maurice Binderin viimeinen intro. Hänen himokkaisiin saappaisiin astui GoldenEyen myötä Daniel Kleinman, joka on tehnyt kai lähes kaikki introt Bondeihin sen jälkeen.

Bondia vituttaa niin paljon, että hän irtisanoo itsensä ja murhaa kaikki, jotka kohtaa.

Jenkeissä ja Etelä-Amerikassa.

Vihollinen ei ole yhtään käsittämätön, koska hän on tavallaan Pablo Escobar, eli kartellien huumekuningas Sanchez. Häntä esittää Robert Davi, joka oli se valkoinen Johnson Die Hardista.

Sanchez päättää opettaa Bondille, miksei kartelleille kannata vittuilla, kun hän kaappaa Bondin parhaimman ystävän Felix Leiterin ja tämän uuden vaimon heidän hääpäivänään, raiskaa ja tappaa vaimon sekä syöttää Leiterin jalat haille. Kuten arvata saattaa, Bond ei ole tyytyväinen illan tapahtumiin.

Sanchezin suunnitelmassa sen sijaan olisi vähän parantamisen varaa. Hän kauppaa huumeita baptisteilta varastetun kulttimaisen rahankeruuohjelman myötä. Kultin johtaja (kaikista maailman ihmisistä Wayne Newton) huutaa televisiossa hintoja ja määriä, samalla kun huumekauppiaat ympäri maailmaa ostavat tavaraa/vapautusta kultilta puhelimitse. Mitä jos vaikka luopuisit tuosta ihan liian monimutkaisesta tavasta ja hankkisit salatut puhelinliittymät, Sanchez? Se olisi paljon yksinkertaisempi tapa suorittaa sama juttu, mutta siihen ei tarvitse televisiokanavaa, kulttia tai Wayne Newtonia.

Sanchezin huumeiden salakuljetussuunnitelma on myös vähän hämärä. Hän jostain syystä sekoittaa kokaiinin bensaan ja sitten kuljettaa ne bensana eri maihin, joissa tislaa kokaiinin takaisin jauhon muotoon. Ainoa syy tehdä tämä koko kuvio on se, että sitten bensan voi pistää neljään isoon säiliörekkaan ja tehdä niiden kanssa elokuvaan niin räjähtävä toimintakohtaus, etteivät edes Daniel Craigin Bondit ole onnistuneet ylittämään sitä.

Upeaa toimintaa, super raakaa väkivaltaa, Bondin henkilökohtainen kostoretki, yksi heikoimmista lippukassatuloista leffasarjan historiassa – Kyseessä on selkeästi yksi parhaista Bond-leffoista koskaan.

Twin Peaksin Big Ed sekä Benicio Del Toro jäivät päällimmäisinä mieleen.

Big Ed pettää Leiterin, joten hän pääsee helpolla ja vihainen Bond vain syöttää hänet elävältä haille. Benicio Del Toro taas hoitaa Leiterin vaimon raiskauksen ja murhan, joten hänelle Bond keksii ilkeämmän kuoleman. Del Toro tiputetaan jalat edellä teollisuusmurskaimeen, joka repii hänet hitaasti kappaleiksi.

Bond ei tosiaan pelleile tässä elokuvassa, se tulee harvinaisen selväksi. Koin sen itse jopa vähän pelottavaksi. En koska se ei kuuluisi hahmon tyyliin (se kuuluu, koska Bond on murhaaja), vaan koska olen Living Daylightsin ja Licence to Killin välillä katsonut pari kautta Mad Meniä ja Timothy Dalton näyttää ihan 80-luvun Jon Hammilta.

Jon Hammia jahdataan veneillä samalla kun hän itse seisoo vesisuksilla, jotka ovat kiinni lentokoneessa. Lisäksi lopussa häntä jahdataan autoilla, samalla kun hän itse jahtaa Sanchezia säiliörekalla. Ja mitä sitä turhaan kiertelemään ja kaartelemaan, puhutaanpa hetki ehkäpä kaikkien aikojen upeimmasta toimintakohtauksesta Bondeissa.

Lopun finaali on periaatteessa Mad Max Fury Road vartissa. Säiliörekka-takaa-ajo vuorilla, jossa räjähdykset ovat niin massiivisia, että ne peittävät taivaan. Aseina käytetään vain uzeja, Stinger-ohjuksia sekä machetea. Herran Jumala. Katsokaa nyt jumalauta tätä tuhoa:

En ole varma, mutta veikkaan ettei vuoden 1989 muissa elokuvissa räjäytelty yhtään mitään, koska Bondin tuottajat käyttivät kaikki maailman räjähteet tuon takaa-ajon kuvaamisessa.

Aivan. Ja sitten kun takaa-ajo on ohi, Sanchez poltettu tuhkaksi ja Bond on saanut kostonsa, niin mitä Dalton tekee? Hän murtuu, koska tajuaa ettei kosto ollutkaan se ratkaisu. JA TÄMÄN HÄN TEKEE YHDESSÄ KUVASSA ILMAN DIALOGIA JUMALAUTA!

Ja jälleen kerran haluan huomauttaa, kuinka samaa kastia Dalton ja Hamm ovat näyttelijöinä. Katsoin juuri jakson Mad Meniä, jossa Hammin hahmo saa surullisia uutisia puhelimitse ja on siitä herkillä. Hän katsoo ylös, näkee että työkaveri on kuullut puhelun ja murtuu sillä sekunnilla niin kovaa, että minä ja vaimoni murruimme samalla vitun sekunnilla! Ja jakson loputtua menimme saunaan ja itkimme vartin.

Joten mitä yritän sanoa on, Timothy Dalton ja Jon Hamm ovat kansallisaarteita. Katsokaa vain Mad Meniä ja Daltonin Bondeja ja elämänne on täydellistä.

No ehkä elokuva ei ole kuitenkaan ihan täydellinen. Typerin nimi on Lupe Lamora, koska se kuulostaa siltä kuin joku sanoisi espanjaksi ”rakastan liukkareita”.

50/50. Lupe Lamora on esine, jonka Bond pelastaa ja joka siksi rakastuu Bondiin, kun taas Pam Bouvier on CIA agentti, joka rakastuu Bondiin, kun tajuaa tämän olevan itsensä kaltainen taistelija.

Jostain syystä elokuvassa rakennetaan Bondin, Bouvierin ja Lamoran välille kolmiodraamaa, jossa Bouvier on mustasukkainen Bondille Lamorasta. Q jopa selittää Bouvierille, että agenttien on joskus pakko rakastella toisia naisia tehtävänsä vuoksi. Tämä tieto tulee noin 15 elokuvaa myöhässä ja on luultavasti vain heikko yritys puolustella katsojalle, etteivät edelliset elokuvat ole olleet oikeasti sovinistisia. Aivan Q, joskus on vain pakko panna tehtävän vuoksi. Hei, kysymys. Mites kun Roger Mooren esittämä Bond on aikeissa naida tehtävänsä kannalta tärkeää naista The Man With The Golden Gunissa ja tajuaa että toinen ei-niin-tärkeä nainen saapuu taloon? Miten Bondin tehtävää edisti pistää ensimmäinen nainen kaappiin katsomaan, kun hän paneekin tätä uutta taloon tullutta naista? Tai hei, toinen kysymys. Kun Bondin pitää Thunderballissa kertoa kertoa eräälle naiselle tämän veljen kuolleen, olisiko Bond voinut olla panematta naista ensin veden alla ja sitten vasta kertoa tuon tiedon? Koska olen aika varma, ettei seksi veden alla ollut tehtävän kannalta oleellista, kun taas tieto veljen kuolemasta oli.

Bond tilaa kyllä paljon juomia (olutta, martineja, samppanjaa jne), mutta ei kuitenkaan juo mitään. Hän on ihan liian kärsimätön pysymään paikoillaan ja odottamaan drinkkejään. Tämä on kivaa vaihtelua Conneryn Bondeihin, joissa elokuva suorastaan pysähtyi odottamaan niitä juomia ja vahtimaan, että Connery myös juo ne.

Bond dumppaa miehen sähköankeriastankkiin ja mies sähköistyy kuoliaaksi. Muistelisin olleeni joskus ulkomailla eläintarhassa ja siellä oli laite, jolla simuloitiin sähköankeriaan iskun voimakkuus. Muistaakseni se enemmänkin kutitti kuin sattui. Tai sitten se oli tyyliin joku viallinen pelikone, jossa oli sähkövikoja ja ankeriaan kuva, ja minä vain kuvittelin sen simuloivan ankeriaiden sähköiskuja. Se ei yllättäisi yhtään, koska olen vitun ääliö.

Kuten jo aiemmin todettu, tuottajat eivät malttaneet jättää edes introa rauhaan. Olympus, Kodak, Lark-tupakat (Bond saa Lark-tupakka-askin jolla räjäytetään pommi) Phillips, Bollinger jne. Oletan, että koko elokuvan räjähdebudjetti varmaan kerättiin tuotesijoittelun avulla.

Olematon. Mutta Q:lla on elokuvassa aika iso rooli muuten. Hän on Etelä-Amerikassa Bondin seurana pitkän osan elokuvasta ja tuo typerät vitun vempaimensa sinne mukanaan. Hän mm. pukeutuu paikalliseksi ja puhuu haravaradioonsa, joka on juuri niin typerän näköinen laite kuin kuvittelitte.

Haravaradio on turha, mutta niin on kyllä kameraksi (mahdollisesti Olympus-kameraksi) naamioitu ase. Kuvittelin vain tilannetta, jossa Bond siirtyy eläkkeelle, päättää tehdä sivutoimena koulukuvauksia, nappaa jonain aamuna vahingossa väärän kameran mukaansa ja sen seurauksena ensimmäinen kuvattava lapsi saa luodin keskelle päätä.

Ehkä turhin vempain on kuitenkin paholaisrausku-sukelluspuku.

Paholaisrauskuja ei elä Suomessa, joten jälleen kerran en tiedä yhtään mitä tekisin sillä puvulla. Tämä on vähän samaa kastia kuin krokotiilipuku tai jäävuoripanoluola olivat. Ei mitään vitun hyötyä missään suhteessa, päinvastoin. Jos pukeutuisit rauskuksi ja sukeltelisit järvellä, löytäisit itsesi jälleen kerran roikkumasta jonkun paikallisen kalastajan ongesta laiturilla rauskuasussa ja sitten myöhemmin selittämään jokaiselle tuntemallesi ihmiselle, että miksi pukeuduit niin. Ja mikä pahinta, ei ole olemassa yhtäkään hyvää selitystä. On varmaan parempi vain suoraan myöntää, että kyseessä on sinun seksuaalinen rauskufetissisi ja toivot kaikilta ymmärrystä sitä kohtaan. Ja sitten sinun pitää vain rukoilla todella kovaa, ettei rakas vaimo halua auttaa sinua julki tulleen fetissisi kanssa pukeutumalla rauskuksi joku lauantai-ilta ja odottamalla sinua sängyllä evät levällään. Koska se olisi tosi epämukavaa.

Mahtavan takaa-ajon aikana Sanchez ampuu uzillaan kohti Bondia, joka roikkuu säiliörekan alla, ja luotien kimmokkeet soittavat Bondin tunnarin. Nerokasta.

Pidin siitä, kuinka Bondille piti elokuvan alussa luoda syvä ystävyys Leiterin kanssa, jotta Bondilla olisi ystävä, jonka puolesta kostaa. Elokuva muistuttaa Bondin ja Leiterin vuosikausia kestäneestä ystävyydestä itseasiassa niin monta kertaa, että katsoja tietää heti toisen miehistä olevan täysin kusessa.

Sanchezilla oli iguaani, jolla oli timanttikaulanauha. Mutta toisaalta, kenellä meistä ei ole?

Bondin päälle heitetään verkko, jolloin hän lamaantuu ja jää vangiksi. En ole koskaan ymmärtänyt verkkojen voimaa elokuvissa. Arnold Schwarzenegger voi halkoa puita miekallaan ja repiä vihollistensa päät irti paljain käsin, mutta kun verkko laskeutuu hänen päälleen, hän vain ähkii ja puhkii itsensä uneen. Jos verkot kuitenkin oikeasti lamauttavat kaikki niiden alle jääneet, niin voiko niitä käyttää vaihtoehtoina unilääkkeille? Jos menet nukkumaan ja vedät verkon yllesi, vaivutko syvään uneen? Vai onko kyseessä vain ylikäytetty laiska keino saada tarinan sankari pulaan?

Licence to Kill on yksi parhaista Bondeista koskaan, koska se rikkoo ihanasti liian kankeaa kaavaa. Ei kevyttä väkivaltaa, vaan raakaa ja vihaista. Ei epäselvää kansainvälistä juonta joka pyörii maapallon pelastamisen ympärillä, vaan jotain henkilökohtaista. Vielä kun typeristä vempaimista ja naisten panemisesta olisi osattu vähän karsia, olisi kaikki täydellistä.

Daltonin oli tarkoitus jatkaa Bondina, mutta sitten tuottaja Broccoli, United Artist ja MGM löysivät itsensä maailman ankeimmasta oikeustaistelusta, joka liittyi jotenkin eri yhtiöiden fuusioitumiseen, levitysoikeuksien haltuun ja televisiolähetysten ennakkomaksuihin. Luin kaiken tämän wikipediasta, ja aivan kuten aikanaan koulussa kun opiskeltiin yhteiskuntaoppia, sanat alkoivat vain muuttua mössöksi silmieni edessä enkä saanut mistään mitään selvää. Joten toimin aivan kuten yhteiskuntaopin tunneillakin toimin, ja lopetin lukemisen kesken.

Joka tapauksessa, Dalton purki sopimuksen kolmannesta Bondistaan, koska ei myöskään jaksanut keskittyä maailman ankeimpaan oikeustaisteluun. Kun taistelu oli lopulta ohi neljä vuotta myöhemmin ja ihmiset heräsivät taas tähän maailmaan, seuraavaksi Bondiksi palkattiin Pierce Brosnan ja GoldenEyeta alettiin työstämään.

Joten seuraavana vuorossa ehkäpä kaikkien aikojen paskimman Bond-näyttelijän ainoa vähänkään siedettävä Bond-elokuva, eli GoldenEye.

TÄSTÄ PROJEKTIN SEURAAVAAN OSAAN - GOLDENEYE

TÄSTÄ JAMES BOND -PROJEKTINI MUIHIN OSIIN