Ratkaisuni kaikkiin maailman ongelmiin
19.3.2021
Viimeiset vuodet ovat olleet raskaita koko maailmalle niin monella eri tasolla. Tuntuu siltä, kuin maailmanlaajuiset ongelmat vain kasaantuisivat eikä hyvää ratkaisua löydy yhteenkään. Koronavirus, ilmastonlämpeneminen, äärioikeiston nousu, kytevät sodat, nälänhädät jne. Helpotusta ei tunnu olevan luvassa, ainoastaan lisää haasteita.
Pohdin tätä kaikkea eräänä yöttömänä yönä, kun yhtäkkiä sain idean kuin salaman kirkkaalta taivaalta. Juoksin tietokoneeni ääreen, jossa muutaman tunnin laskemisen ja hikoilun jälkeen sain lopputuloksen, joka osoitti minun olevan jonkun suuren jäljillä. Olin keksinyt suunnitelman, joka ratkaisee kaikki maailman ongelmat kertaheitolla. ”Jumalauta, ei voi olla totta...” taisin todeta itsekseni. ”Kaikki maailman ongelmat… Ja niin yksinkertainen ratkaisu”.
Hiivin välittömästi yläkertaan herättämään vaimoani Annaa ja yritin samalla olla herättämättä viisikuukautista vauvaamme Kristiania, joka nukkui omassa pinnasängyssään rauhallisesti. Yhä puoliunessa oleva Anna raahautui tietokoneelleni, jossa näytin hänelle laskelmani. Jos koronaviruksen kuolleisuuden, kasvihuoneilmiön seuraukset, Brexitin sekä monet muut ongelmat laskee yhteen, näkee laskelmistani heti, ettei helpotusta ole luvassa. Mutta jos laskelmiini lisää keskelle yhden kohdan, muuttuivat luvut heti. Koronaviruksen kuolleisuus katkeaa kuin seinään, ilmastonlämpeneminen katoaa, Englanti liittyy takaisin EU:hun, talous elpyy jne. Ja vain yksi yksinkertainen sana, yksi yksinkertainen teko, ja kaikki tämä tapahtuu.
Taputin tietokoneeni ruutua ja siinä olevaa ratkaisua. Anna kumartui lähemmäs ja luki ääneen. ”Anna ottaa Santulta suihin”.
Nyökkäsin tyytyväisenä. ”Kyllä. Yksi suihinotto ja kaikki ratkeaa. Pelkästään jenkeissä yksi ihminen kuolee koronaan joka minuutti, joten kannattaa varmaan pitää kiirettä. Käykö vaikka heti?” ehdotin ja aloin riisua housujani pois. Ikävä kyllä juuri sillä hetkellä Kristian räjähti itkuun yläkerrassa, joten Anna nousi ylös sohvalta, katsoi minua kylmästi ja sanoi ”Kasva aikuiseksi”.
Anna riensi yläkertaan ja itse jäin alakertaan yksin muna kädessä. Olin järkyttynyt siitä, että kuinka itsekkään naisen olin oikein valinnut vaimokseni. Ihmisiä kuolee jokainen minuutti! Kasva itse aikuiseksi! Mitä jos en edes haluaisi suihinottoa? Olisin silti valmis siihen, jos koko vitun maailman pelastetaan sillä!
Päätin todistaa Annalle laskelmieni paikkaansa pitävyyden, joten lähetin ne yksityiselle lääkefirmalle tarkistettavaksi. Sain vastauksen jo seuraavana päivänä. Näytin sen vaimolleni, joka oli syöttämässä poikaamme. ”Tässä, lue ja itke. Vai pitäisikö sanoa… Lue ja ime!”
Olin onnesta soikeana."100% teho! Ajattele, tämänhetkiset rokotteet pääsevät hädintuskin 95%:iin. Joten..?"
Sanomatta mitään Anna työnsi kirjeen pois eikä sanonut mitään. Olin ällikällä lyöty. Päätäni pudistellen vedin housut takaisin jalkaani ja mietin taas, että en selvästi tunne vaimoani yhtään.
En ollut valmis luovuttamaan. Toisin kuin vaimoni, itse en voinut elää rauhassa tietäen, että maailma tuhoutuisi tekemättömyyteni vuoksi. Kävin taas läpi laskelmani ja huomasin, että olin unohtanut niistä kokonaan kotimaan ongelmat. Lisäsin ne karttaan ja tajusin, että suihinotto ratkaisisi myös ne. Olin välittömästi yhteydessä Presidentin kansliaan, josta kuriiripalvelu toi vastauksen jo seuraavana aamuna.
Kristian tuntuu aina iltaisin tuntuu olevan vähän ärtyisä, joten Anna hyssytteli itkevää poikaamme lastenhuoneessa. Sanoin, että laske poika hetkeksi vaikka lattialle ja lue Saulin lähettämä kirje. Anna vilkaisi sitä, pyöritti päätään ja sanoi, että ”Yhdessä lapsessa on jo ihan tarpeeksi kestämistä, mene pois”. Hän löi lastenhuoneen oven kiinni edestäni. Samalla kun vedin housuja takaisin jalkaani huusin, että ”Paree ettet valita sitten ensi juhannuksena säästä!
Seuraavana yönä yritin itkeä itseäni uneen. Miten on mahdollista, että oma rakas vaimoni ei ymmärrä tämän suihinoton merkitystä edes Suomen talouspoliittiselta kannalta?
Kun poika nukahti viimeinkin monen tunnin itkun jälkeen, vaimoni nukahti myös. Mietin, että kuinka hän voi nukkua niin rauhallisesti tietäen, että voisi vaikka heti pelastaa maailman? Päätin että ei, en suostu tähän paskaan. Ravistelin Annan hereille syvästä unesta ja tiuskaisin, että ”Jos ongelma on sinun mielestäsi se, että suihinotto halventaa naisia, niin eikö se sitten ole miehiä halventavaa olettaa, että kaikki miehet haluavat suihinottoja? On minullakin hetkiä, kun en halua suihinottoa. Vaikka silloin kun käyn paskalla, silloin en halua suihinottoa. Tai vaikka silloin kun kolaan lumia pihasta, silloin en halua suihinottoa. Oletko miettinyt sitä? Mutta silti, olisin valmis suihinottoon vaikka paskalla tai lumikolauksen aikana, jos maailma pelastetaan sillä. Tai vaikka nyt heti, varsinkin kun poikakin nukahti.”
Anna käänsi minulle kylkeään ja jatkoi uniaan. Itse jatkoin itkemistä. En tiennyt mitä tehdä.
Heräsin seuraavaan aamuun täynnä uutta voimaa. Hyvä on, mietin. Jos Anna ei ole valmis kuuntelemaan Suomen presidenttiä, niin ehkä hän on valmis kuuntelemaan Yhdysvaltojen presidenttiä! Lähetin Joe Bidenille kirjeen ja sain vastauksen suurlähetystön kautta jo saman iltapäivän aikana.
Löin kirjeen Annan eteen tyytyväisenä. Anna vilkaisi kirjettä ja sitten minua, samalla kun riisuin housujani pois. Anna huokaisi, kääntyi vanhempiensa puoleen ja pyysi, että he lähtisivät pois ja tulisivat kyläilemään uudestaan joku toinen päivä, sillä Santtu käy nyt vähän oudolla. Oudolla? Santtu käy oudolla!? Minun mielestäni ainoa, joka meistä kahdesta käy nyt vähän oudolla, on Anna, joka ei tunnu ymmärtävän maailman tarvitsevan häntä!
Me riitelimme koko illan. En halua toistaa kaikkea mitä sanoimme, mutta se tuli selväksi, ettei Anna uskonut kirjeiden olevan oikeita. En voinut käsittää tätä. Miksi minä väärentäisin kirjeitä? Mitä hyötyä siitä olisi minulle? Ja miten minä muka osaisin edes väärentää kirjeitä? Eikö Anna tajua miten helvetin vaikeaa on saada väärennetty kirje näyttämään oikealta. Pitäisi löytää jostain syvältä netistä Presidentin kanslian logo tai Yhdysvaltain presidentin sinetti. Pitäisi ehkä jopa muuttaa paperin pohjaväri näyttämään erilaiselta, koska kaikkialla maailmassa ei ole samanvärisiä papereita. Ja joskus paperit ovat ryppyisiä. Miten minä siihen muka pystyisin!?
Seuraavana yönä Anna heräsi sikeästä unesta, kun löin hänen eteensä telegrammin. Tällä kertaa se oli tullut suoraan Israelista.
”Tiedän, se on ihme! Israel on valmis luopumaan Gazasta maailmanrauhan vuoksi!”
Anna repi telegrammin kahtia ja heitti palasilla minua. En voinut uskoa vaimoni röyhkeyttä. Lähdin samantien alakerran sohvalle nukkumaan, nappasin mukaan vain tyynyni, peittoni ja housuni. En halunnut jakaa sänkyä naisen kanssa, joka ei suostunut edes pelastamaan maailmaa!
Seuraavina päivinä Anna vastaanotti lisää suihinottoja puoltavia kirjeitä, mutta hän ei suostunut noteeraamaan niistä ensimmäistäkään.
Luovutin. Päätin, että jos Anna ei ole valmis kuuntelemaan järkipuhetta, voi minun puolestani kaikki kirjeet, maailman ja toivon paremmasta huomisesta työntää vaikka perseeseen!
Ja tuo oli se hetki, kun tajusin jotain peruuttamatonta. Juoksin koneelleni ja vaihdoin suihinoton pois laskelmistani. Huusin ääneen ”HEUREKA!” Olin keksinyt suihinottoakin yksinkertaisemman tavan, jolla voin pelastaa maailman. Ja mikä parasta, tämä uusi tapa ei alentaisi vaimoani millään tavoin. Ainoa mitä tarvitsisin, oli kirje Annalle joltain, joka vakuuttaisi hänet tehtävän tärkeydestä. Tarvitsin jonkun, jolla edes Anna ei voisi sanoa ei.
Tiesin heti keneen turvautua.
Ystäväni tuli tapaamaan minua heti kun sai viestini, jonka mukana lähetin vanhat laskelmani, uudet laskelmani sekä kaikki saamani kirjeet. Ystäväni lohdutti minua ja kertoi, että on kohdannut itsekin usein epätoivoa mutta loppupeleissä on onnistunut kääntämään kaiken paremmaksi. Kysyin, että miten? Ystäväni sanoi, että hän saa voimaa jatkaa kirjeistä. Kirjeistä, joista voisi olla apua myös sinulle.
Ystäväni ojensi minulle yhden kirjeen taskustaan. Luin sen ja hymy nousi väkisin naamalleni.
”Vie se Annalle. Tuo kirje jos jokin saa hänet muuttamaan mielensä”.
Anna oli alakerrassa, poika rauhallisesti sylissään. Laskin ystäväni antaman kirjeen Annan eteen ja sanoin, että menen makuuhuoneeseen, jossa odotan häntä sängyssä. Tee mitä teet.
Makaan yhä alasti sängyssä ja odotan Annaa. Olen aika varma, että hän tulee kohta, ihan kuten olen varma, että myös minä tulen kohta. Kiitos, joulupukki!
Ps. Jos rakas vaimo satut lukaisemaan tämän blogin, niin hyvää 5-vuotis hääpäivää ❤️