Rakastan tarinoita.
Rakastan sitä, kuinka pienet yksityiskohdat paljastavat joskus suuria yllätyksiä tarinoissa. Katsokaa vaikka tätä koiraa tässä. Näyttääkö se teistä surulliselta, kuin se anoisi teiltä katseellaan apua? Vai näyttääkö se teistä onnelliselta, aivan kuin se odottaisi villiä leikkiä kanssanne?
Tarinoiden paras anti on siinä, että niiden parissa voi antaa mielikuvituksen laukata mihin suuntaan tahansa. Ehkä perustaisin oman tarinani koiran surullisiin silmiin, tai ehkä sen leikkisään hymyyn. Tai ehkä jopa siihen, ettei koiran kieli tule ulos sen suusta, koska joku on tehnyt koiran kaulaan reiän ja repinyt koiran kielen ulos siitä reiästä. Ken tietää, katsotaan mihin suuntaan tarina lähtee:
Alussa oli suo, kuokka ja sisilialainen koira. Koira ei antanut paikallisen mafiapomon pelotella hänen perhettään, joten mafiapomo päätti tehdä koirasta esimerkin muille kyläläisille. Koira kaapattiin ja sille tehtiin ns. sisilialainen solmio. Koiran kaulaan tehtiin puukolla reikä ja kieli vedettiin ulos sitä kautta. Sitten koiran ruumis jätettiin kirkon eteen kyläläisten löydettäväksi. Aika velikultia.
Ja tämä tässä oli varmaan ihan tarpeen hyvä alustus sille, minkälaista sisältöä näiltä sivuilta löytyy.
Julkaistu alunperin 17.07.2019
Luin pojalleni Kristianille tuossa muutama päivä sitten ensimmäistä kertaa H.C. Andersenin Ruman Ankanpoikasen. Kristianin ainoa kommentti satuun oli, ettei siinä ollut yhtäkään dinosaurusta. Sen innoittamana ajattelin kirjoittaa lähipäivinä sadun nimeltään Ruma Ankanpoikanen Dinosauruksilla, ihan vain jotta poikani sekä muut lapset jotka tarvitsevat dinosauruksia Rumaan Ankanpoikaseen voisivat nukkua yönsä rauhassa.
Jokatapauksessa, tässä syyskuun 2025 uudelleennostona Grimmin satujen innoittama satu jonka kirjoitin reilu vuosi ennen Kristianin syntymää (sisältövaroitus, sadussa ei ole dinosauruksia, joten valmistautukaa pettymään).
Luin neljävuotiaalle pojalleni Kristianille vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa H.C. Andersenin Ruman Ankanpoikasen. Kristian ei kauheasti välittänyt sadusta. Kun kysyin, että miksi, niin hän sanoi ettei "siinä ollut yhtäkään dinosaurusta".
A series of reviews from my Letterboxd account, part 19.
Minulla on huoli tekoälyn aiheuttamasta vaarasta. Enkä nyt puhu mistään Skynet-tilanteesta, jossa tekoäly tuhoaa maapallon. En puhu edes tekoälyn aiheuttamasta ekologisesta kuormituksesta tai siitä, kuinka lainsäädäntö laahaa tekoälyn säätelyn perässä. Ei, minä olen huolissani tekoälyn jakamasta väärästä informaatiosta.
Olen uusi kuski ja uutena kuskina olen pyrkinyt noudattamaan autoiluun liittyviä säädöksiä kuten liikennemerkkejä ja nopeusrajoituksia, koska näin autoilijoiden pitää vittu toimia. Viime viikolla hain poikani päiväkodista ja ajoin nopeusrajoitusten mukaan kotiin hänen kanssaan. Heti päiväkodin nurkalta perseeseeni tarttui vaaleanharmaa auto, joka...
Joskus sitä vaan kutsuu ongelmia itselleen, esimerkiksi kun kirjoittaa melkein 10 000 sanaa blogitekstiin nimeltään 100 syytä miksi en koskaan aja ajokorttia. Kuka olisi voinut arvata, että kun perustelee sadalla eri syyllä miksi en koskaan tarvitse itselleni ajokorttia, tulisi vastaan tilanne, jossa tarvitsisin ajokortin. No näin nyt kuitenkin...
