ELOKUVAMARATON 6 - MIKSI TAISTELEMME?
KESÄKUU 2014
Kävipä niin hassusti, että Suomessa oli yksi kauneimmista kesistä koskaan ja omakotitalossa asuva perheeni lähti lomalle Saksaan ilman minua. Tämä tarkoitti tietysti sitä, että minulla oli muutaman viikon käytössä omakotitalo (EI SEINÄNAAPUREITA JOITA ÄÄNET HÄIRITSEVÄT) jossa oli televisio (50 TUUMAA), sauna (100 ASTETTA) ja grilli (RUOKAA).
Maratonin paikka siis. Tosin tällä kertaa teimme suosiolla päätöksen, että elokuvien määrää karsittiin. Lopulta valittiin vaivaiset 12 elokuvaa. Tämä oli hyvä päätös. Ei se meitä kauheasti auttanut, mutta auttoi silti vähän.
Nopeasti järkätty maratoni, joka perustui tällä kertaa elokuvien eri genreihin, sai ensimmäisen iskun kun Sebastian ilmoitti, ettei voi osallistua siihen. Aarni alkoi myös venkoilla maratonia vastaan, mutta lupasi silti tulla sinne.
Viikko ennen alkua Sebastian soitti minulle ja ilmoitti, että pääsee sittenkin. Emme tietenkään kertoneet tätä Markukselle tai Aarnille, sillä oli aika tehdä källi. Sebastian saapui päivä ennen maratonin alkua mestoille.
Itse lähdin seuraavana aamuna Helsinkiin, josta koulupäivän jälkeen (joka kesti tunnin ja pidettiin baarissa oluen äärellä, koska elokuva-ala) lähdin Markuksen kanssa Lohjalle päin. Aarni ei yllätys ollutkaan vielä tulossa, mutta lupasi tulla myöhemmin. Mutta ei tullut.
Markuksen kanssa saavuimme Lohjalle, jossa perillä oli sauna lämpimänä ja olutta kylmässä. Sanoin Markukselle, että Anna oli tehnyt meille nämä palvelukset. Korkattiin bisset, mentiin saunaan ja minä heitin löylyä. Olin sopinut Sebastianin kanssa, että toisen löylyn heitettyäni hän hiipisi piilostaan saunaan ja Markus saisi elämänsä sätkyn. Sebastian hiipi, sitten avasi oven ja käveli saunaan muina miehinä. "Moro". Markus, joka tästedes tunnetaan Jäämiehenä, vain vähän nyökäytti päätään. "Moi".
Genremaratonissa juomapelit pysyivät pitkälti samoina vaikka yhden pienen lisäyksen teimme. Meillä oli perinteiset kymmenen sääntöä huikalle, seitsemän toteutuu niin tequila, montaasin kohdalla aina jallua ja tervetulotequila. Ja uutuutena meillä oli tölkinheittopeli. Eli tämä:
Aina kun tuohon ylempään koriin sai heitettyä tölkin sohvalta, muut joivat kaksi isoa huikkaa. Kun tuon korin alla olevaan isoon koriin (joka ei näy kuvassa) sai heitettyä tölkin, muut joivat yhden huikan. Jos kävi niin ettei saanut koriin tölkkiä, piti se sijoittaa lattialla sijaitsevan häpeäpaperin ylle. Se (Sebastian) joka heitti eniten ohitse joutui juomaan kaksi tequilashottia maratonin päätteeksi.
Ja tässä on vielä pöytäkirja:
Saunan jälkeen aloitettiin Full Metal Jacketilla, jonka aikana päästiin jo hauskaan oloon, vaikka ei elokuva itsessään meissä mitään erikoisempia tunteita herättänyt.
Full Metal Jacketia seurannut kamala Grudge Match sen sijaan heitti kännin ihan uusiin sfääreihin. Montaaseja elokuvassa oli vähintään 150 kappaletta ja jalluja tuli vedettyä aika tiuhaan tahtiin. Muistan myös, että Anna osallistui tässä kohtaa maratoniin kaverinsa Iinan kanssa, mutta Iina ei pystynyt katsoa sitä menoa ja lähti aika nopeasti pois.
Tämän jälkeen katsottiin ehkä jalkapalloa. En ole varma eikä kukaan muukaan ollut. Jokatapauksessa, mahdollisen jalkapallopelin jälkeen me katsottiin Nuija ja Tosinuija, tai näin minulle ainakin on kerrottu, sillä en muista mitään siitä elokuvasta.
Illan viimeisenä katsottiin Boss Nigger josta muistan jopa yhden kohdan. Siinä musta nainen antaa sylitanssia valkoiselle sikaniskalle. Musta sankarimiehemme näkee ikkunasta naisen, sanoo "Damn", hiipii sisään, lyö sikaniskan maahan ja saa itse naiselta sylitanssin.
Boss Niggerin aikana Markus kävi oksentamassa ja lopulta sammui. Sebastian oli vain väsynyt. Minä, sen sijaan, olin tulessa.
Lappasin taskut täyteen kaljatölkkejä ja lähdin "kävelylle" kohti kilometrin päässä olevaa uima-rantaa. Tiesin, että kukaan ei olisi siellä niin pimeällä, joten saisin uida rauhassa. Mutta myönnän, että en ollut ihan varma itsekkään oliko se hyvä idea uida kännissä pimeällä ja yksin. Joten päätin kysyä neuvoa omalta gurultani, villiltä kortilta.
Joten uimaan siis! Yhden aikaan yöllä oli suht vitun pimeää, joten eksyin pariin otteeseen, varsinkin yhdellä pienellä metsäkaistaleella. Lisäksi olin koko matkan puhelimessa Aarnin kanssa, jota haukuin petturiksi ja munapääksi ja join ties kuinka monta kaljaa. Lopetettuani puhelun, oli sitten aika mennä uimaan. Alasti rannalle ja kalja kädessä maailman kylmimpään veteen. Tottakai myös Instagrammasin kuvan rannasta ennen kuin menin uimaan. Muuten tapahtunutta ei laskettaisi.
Kaikki mitä kännistä oli jäljellä katosi heti. Uin hetken aikaa ja totesin että vitut, nyt nukkumaan. Puettuani päälle lähdin kohti kotia ja Anna soitti.
Muistan sanoneeni tämän ja heti perään kironneeni äänettömästi itselleni, koska siinä kohtaa muistin, että olin valehdellut meneväni vain kävelylle.
En tiedä miksi. Ei selitystä. Lopulta päästyäni talolle menin sänkyyn, nukahdin heti ja neljä tuntia myöhemmin oli herätys...
En muista herätystä. Muistan kasan ruisleipiä edessäni. Siinä kohtaa aivoni vasta napsahtivat päälle. Olin yhä aika hyvässä kännissä. Näky oli tämä. Otin siitä kuvan ja Instagrammasin sen. Olen moderni mies.
Siinä on kuva aamupalasta jonka olen tehnyt ilman, että tajusin tehneeni sitä. Pojat heräsivät hetkeä myöhemmin ja totesivat, että olipa hyvä idea nukkua yöunet eikä lähteä uimaan. Otin sen vittuiluna. Lisäksi Markuksella ei ollut darraa. Otin sen jumalanpilkkana.
Aamun aloitti Conjuring, joka oli osuva valinta, kun pelotti muutenkin niin helvetisti.
Sain Conjuringin aikana kännin jatkettua, luojan kiitos. Kännin ylläpitäminen on aina helpompaa kuin uuden kännin hankkiminen. Seuraavaksi katsottiin American Movie, joka toimi hyvin, erittäin hauska elokuva. Päivällä katsottu Amadeus oli taas liian hyvä elokuva maratoniin.
Sitä seurannut Borat taas oli hitti. Se oli mahtavaa. Juominen on kivaa, huusimme ääneen! Sydämeni päästi jonkun oudon äänen heti sen huudon perään, mutta whatever.
Boratin jälkeen katsottiin futista koska mm-kisat olivat meneillään. Joku voitti jonkun. Futis on tylsää. Itse kävin siinä välissä saunassa. Tämän jälkeen oli aika katsoa maratonin surkein leffa, Pacific Rim. Sebastian huusi elokuvalle kuinka paljon vihasi sitä. Markus pohti oliko elokuva käsikirjoitettu lennosta. Itse pyörittelin vain päätäni.
Tämän paskan jälkeen katsottiin Spring Breakers joka tottakai toimi, koska se on mestariteos. Sebastianilla se toimi normaaliakin paremmin.
Kyllä oli, Sebastian. Moneen otteeseen kerroit kuinka paljon rakastat sitä elokuvaa, maailmaa, meitä, maratoneja ja tanssia. Ja sitten tanssit.
Yön viimeisenä leffana katsottiin Attack The Block, joka oli minulle tämän maratonin paras elokuva. Täydellinen valinta!
Oli aika mennä nukkumaan. Pojat jäivät huoneeseena pelaamaan kännyköillä musiikkipeliä ja minä menin viimeinkin oikeille yöunille nukkumaan.
Kun poikien musiikkipeli kävi vähän rasittavaksi, kävin väkivaltaisesti hiljentämässä sen äänentasoa. Sitten nukuin paremmin kuin koskaan.
Aamulla olo kauhea, känni yhä päällä, mutta uni oli tehnyt hyvää. Lisäksi jäljellä oli vain yksi elokuva, Lego Movie! Täydellisyyttä!
Maratoni ohi! Tai ei ihan ohi, sillä Lego Movien jälkeen aloimme juoda jäljelle jääneitä viinoja pois haastepelin muodossa. Se oli huono idea, kuiskasi rinnassa kuoleva sydämeni. Minä join viinaa hiljentääkseni sen kuiskaukset. Maratonin jälkeen olin kipeänä viikon. Hauskinta on se, että sydämeni alkaa hakkaamaan luonnottoman kovaa aina kun edes mietin uimista.
Tässä maratonissa onnistui kaksikin eri asiaa, jotka edellisissä maratoneissa ovat epäonnistuneet. Ensinnäkin, 12 leffaa oli täydellinen määrä. Toisekseen, elokuvista ei ollut oikeasti huonoja kuin Pacific Rim ja Grudge Match. Olimme eläneet ennen siinä uskossa, että kännissä huonot leffat ovat hauskempia, mutta ei se ihan niin nyt sitten ollutkaan.
Seuraava maraton piti pitää vasta nyt marraskuun lopulla, mutta minä ja Sebastian otimme "epävirallisen" maratonin siinä välissä.