Rakastan tarinoita.
Rakastan sitä, kuinka pienet yksityiskohdat paljastavat joskus suuria yllätyksiä tarinoissa. Katsokaa vaikka tätä koiraa tässä. Näyttääkö se teistä surulliselta, kuin se anoisi teiltä katseellaan apua? Vai näyttääkö se teistä onnelliselta, aivan kuin se odottaisi villiä leikkiä kanssanne?
Tarinoiden paras anti on siinä, että niiden parissa voi antaa mielikuvituksen laukata mihin suuntaan tahansa. Ehkä perustaisin oman tarinani koiran surullisiin silmiin, tai ehkä sen leikkisään hymyyn. Tai ehkä jopa siihen, ettei koiran kieli tule ulos sen suusta, koska joku on tehnyt koiran kaulaan reiän ja repinyt koiran kielen ulos siitä reiästä. Ken tietää, katsotaan mihin suuntaan tarina lähtee:
Alussa oli suo, kuokka ja sisilialainen koira. Koira ei antanut paikallisen mafiapomon pelotella hänen perhettään, joten mafiapomo päätti tehdä koirasta esimerkin muille kyläläisille. Koira kaapattiin ja sille tehtiin ns. sisilialainen solmio. Koiran kaulaan tehtiin puukolla reikä ja kieli vedettiin ulos sitä kautta. Sitten koiran ruumis jätettiin kirkon eteen kyläläisten löydettäväksi. Aika velikultia.
Ja tämä tässä oli varmaan ihan tarpeen hyvä alustus sille, minkälaista sisältöä näiltä sivuilta löytyy.
Tässä blogiteksti siitä, kuinka sain uuden profiilikuvan Facebookiin. Se on yhä käytössäni siellä. Tariqin rakkaudenjulistus profiilikuvana on loputon riemun lähde minulle, en luovu siitä koskaan. Esimerkiksi Finnkinolla on ennen elokuvia niitä leffapelejä joissa kisaat muita katsojia vastaan kännykälläsi. Siihen peliin pitää kirjautua Facebookilla, joten aina kun voitan, läpsähtää Tariqin kuva suurena leffateatterin ruudulle ja minä voin hymyillä onnellisena tälle ihanalle muistolle.
Oma poikani Kristian innostui taannoin Yleltä nähtävään Ryhmä Hau -ohjelmaan, joka on sarja nuoresta pojasta nimeltään Riku, joka orjuuttaa kuutta koiraansa Vainua, Samppaa, Rekkua, Rollea ja kahta muuta, joilla ei ole mitään merkitystä koskaan. Riku käskyttää koiria vaaratilanteisiin kuten kunnon persereikä ilman minkäänlaista piittaamista koirien...
Tilasin melkein pari vuotta sitten itselleni Skyshowtime -suoratoistopalvelun, koska heillä oli mielenkiintoinen avajaistarjous. Vain 3,49€ kuussa koko loppuelämän! Lisäksi Paramount+ sisältö oli siirtynyt Skyshowtimelle, joten voisin katsoa sieltä South Parkia ja Nathan For You:ta. Loistodiili!
Tajusin että blogissani ei ole vielä tarpeeksi valitusta, joten päätin kirjoittaa tekstin "10 syytä miksi en koskaan aja ajokorttia". Mutta koska valittaminen on niin helvetin helppoa, se vähän venähti. Joten tässä blogitekstini: 100 syytä miksi en koskaan aja ajokorttia.
A series of reviews from my Letterboxd account, part 16.
