EPILOGI – KAHDEKSAN VUOTTA MYÖHEMMIN

3.4.2022

”Palak Paneer olis valmis, olkaa hyvä” Markus huutaa keittiöstä ja menemme Sebastianin kanssa hakemaan illan pääruokaamme. ”Mahtavasti maustettu” toteamme yhdessä Sebastianin kanssa ja Markus myöntää ruoan onnistuneen hyvin. ”Katsotaan nyt joku hyvä elokuva, josta kaikki todennäköisesti nautimme, eikä juoda yhtään viinaa” Markus ehdottaa. Se on hyvä ehdotus, ja toistamme sen ääneen vuorotellen. Hyvä elokuva. Ei viinaa. Kun se on sanottu ääneen, sen on pakko olla totta.

”Hei muistatteko jätkät, kun juotiin tosi paljon viinaa ja katsottiin tosi paskoja elokuvia?” Sebastian jossain vaiheessa toteaa. Me muistamme. Hyvässä maratonissa oksensimme ristiin paskojen elokuvien ääressä, kun taas huonossa maratonissa vuodimme oksentamisen keskellä yllättävän paljon verta. Elokuvia katsottiin, vaikka ei olisi halunnut, viinaa juotiin, vaikka ei olisi halunnut ja kivaa ei ollut kenelläkään. Se oli suoritusta, ei hupia.

Edellinen maraton pidettiin loppusyksystä 2021. Se oli järjestyksessä ehkä 20. tai 30. maratonimme, emme voi muistaa. Katsoimme hyviä elokuvia, söimme hyvää ruokaa ja vähintään 800 kertaa illan aikana totesimme, että emme tarvitse paskoja elokuvia tai viinaa pitääksemme hauskaa. ”Otatko Santeri alkoholittoman oluen?” ”Kyllä kiitos Sebastian, koska kesken oleva elokuva on hyvä enkä tarvitse viinaa pitääkseni hauskaa sen kanssa.”

Kerran jonkun hyvän elokuvan aikana vilkaisin Markusta, joka katsoi haikailevana netistä kuvia jaloviinapulloista. Hän näki, että minä näin, ja vaihtoi nopeasti viinapullojen kuvat tuoreiden pastojen kuviin. Nyökkäsimme toisillemme. Näin on parempi.

Emme myöskään katso elokuvia etsien sääntöjä. Ei eläinsääntöjä, ei homosääntöjä, ei minkäänlaisia sääntöjä. ”Näittekö jätkät, tuossa kohtauksessa vilahti tiikeri, mutta emme huomioineet sitä juomalla kaljaa” sanon ja Sebastian vastaa ”Totta, se oli eläin. Mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi juoda mitään sen vuoksi.” Markus nyökkäilee ja vie salaa vesilasinsa pois huuliltaan. Joskus vanhoista tavoista on vaikea päästää irti.

Meillä on ollut vuosia aikaa tutkia ensimmäisten maratonien sekoilua ja olemme pitkän itsetutkiskelun tuloksena selvittäneet syyllisen käyttäytymiseemme. Syyllinen on Aarni. Koska Aarni ei ole osallistunut vuosiin maratoneihin, on häntä helppo syyttää kaikesta. Kyseessä ei voi olla kenenkään muun vika. Aarni perkele!

Ehkä tärkein oppi viimevuosien maratoneissa on ollut se, ettei aina ole tarve ampua yli. Jos aiomme katsoa paskan elokuvan, ei se tarkoita sitä, että meidän on pakko juoda kaksin käsin, kun näemme eläimen tai montaasin. Olemme kaikki perheellisiä miehiä, olemme aikuisia ja osaamme käyttäytyä hyvin. Osaamme olla ampumatta yli. Tai jos ammumme yli, niin teemme sen tyylillä.

2021 loppusyksyn maratonissa katsoimme minun vaatimuksesta Mike Nicholsin The Day of The Dolphinin, koska se on elokuva delfiineistä, jotka yrittävät salamurhata Yhdysvaltojen presidentin. Joimmeko sen kanssa viinaa? Emme. Joimmeko aina kun delfiini näkyi? Emme. Me emme ampuneet yli. Joimme kyllä yhden alkoholittoman delfiinilogoisen oluen elokuvan aikana, se on totta. Ja olinko teettänyt melkein 30 euroa maksaneen t-paidan, jossa oli yli 20 kuvaa delfiineistä? Toki. Ja olinko ostanut Sebastianin lapsille joululahjoiksi delfiiniteemaiset yökkärit? Kyllä, mitä sitten? Ja olinko ostanut lapsille myös superpallon, jossa oli delfiini sisällä? Kyllä, koska siinä ei ole mitään väärää! Ja olinko etsinyt delfiinipehmolelua noin sadasta tavaratalosta, kunnes päädyin tilaamaan sellaisen Englannista, jossa se maksoi noin 30 puntaa, matkasi Suomeen melkein kuukauden ajan, jäi tulliin kiinni ja jouduin maksamaan tullille vielä alvin, jotta sain sen sieltä pois? Ehkä.

Kun katsoimme Day of The Dolphinia ja delfiinit alkoivat puhua George C. Scottille, myönnän vähän kaivanneeni takaisin viinanhuuruisiin maratonpäiviin. Mutta kun ajatus ryyppäämisestä elokuvien äärellä nousi mieleeni, sanoin heti Sebastianille ja Markukselle ”Hei jätkät, muistatteko kun juotiin ihan liikaa viinaa elokuvien kanssa” ja jätkät sanoivat ”Emme juo enää yhtään viinaa elokuvien kanssa” ja ”Elokuva ja viina eivät kuulu yhteen” ja ”Ystävyys, hyvää ruokaa ja hyviä elokuvia ilman homo- tai montaasisääntöjä on meille elämän viinaa.”