Irtisanoin itseni

30.4.2016

Kaksi viikkoa sitten irtisanoin itseni tehtaalta, jossa olin työskennellyt vajaan vuoden. Eilen olin viimeistä päivää töissä.

Syy miksi irtisanoin itseni olisi todella hauska kertoa. Tavallaan sen voisikin kertoa, sillä en ole vielä ainakaan saanut suoraa käskyä olla kertomatta sitä kenellekään. Mutta toisaalta, olisi helvetin hauskaa jos en silti kertoisi sitä nyt, koska nyt se alkaa vaikuttamaan mysteeriltä. Jota se ei ole. Vai onko?

Jokatapauksessa, muutama päivä ennen äkillistä irtisanoutumistani, josta alkoi kahden viikon irtisanoutumisaika, olin töissä ja löysin työtakkini taskusta nimilappupaikan. Se johti tietysti tähän:

Nimilappu herätti tehtaalla ramppaavissa rekkakuskeissa kysymyksiä ja tunteita. Yksi sanoi että ei halua. Toinen vain tuijotti. Se oli hauskaa.

Ja sitten irtisanoin itseni. Aina kun irtisanoo itsensä, pitää motivaation alkaa romahtaa tavalla tai toisella. Koska kuitenkin uskon löytäväni itseni samalta tehtaalta muutaman kuukauden päästä mysteerityöni jälkeen (joka voi olla tai sitten ei ole keikka rauhanturvaajana Beirutissa), päätin kanavoida motivaationi puutteen nimilappuihin.

Motivaatiopula alkoi myös näkyä juttujen laadussa. Lauloin paljon. Tajusin myös kunnioittavani Funkytownin laulajaa enemmän kuin ketään, koska hän ei kertaakaan laula sitä ”pa pa pappa, papapapa” osuutta ääneen, vaikka se on ainoa osuus Funkytownista joka on pakko laulaa ääneen.

Jonain päivinä nimilappuni kuvastivat myös laajaa taitoskaalaani. Ehkä uusi työni on olla karateka? Tai sitten ei. Se selviää ajan kuluessa, ehkä joskus syksymmällä. Tai talvella. Tai ei koskaan. Mysteerit ovat kivoja.

Simpsons-viittaukset ovat aina ajankohtaisia, oli työ mitä tahansa. Lisäksi keskustelin työkaverini kanssa paljon Jeesuksesta ja hänen ihmeistään. Oma lempi-ihmeeni Jeesukselta oli se kun hän muutti veden viiniksi. Toiseksi paras oli se ihme kun kerran Kuolleen meren rannalla Jeesus käveli käsillään viisi metriä eteenpäin, kääntyi yhä käsillään seisten ympäri, käveli takaisin ja muuttui linnuksi.

Joskus on myös hyvä kysyä nimilapuilla tärkeitä kysymyksiä.

Tämä lappu herätti yhdessä kuskissa hilpeyttä, joten me rakastelimme aamuun asti.

Radiossa soi koko ajan sellainen ”Melarest on melatoniini” mainos, joka jää vittumaisesti päähän soimaan. Oudon siitä tekee se, että Melarest ei kuulosta melatoniinilta, vaan enemmänkin antipotenssilääkkeeltä joka pistää peniksesi unten maille. Haluaisin nähdä miten sitä mainostettaisiin televisiossa, joten jos joku Melarestin tyypeistä joku päivä sattuu näkemään tämän, tässä teille jo valmiiksi käsikirjoitettu mainos jota voitte vapaasti käyttää.

Tarzaneissa minua on aina ärsyttänyt se, että se elää varmaan 20-30 vuotiaaksi siellä viidakossa, mutta oppii englannin kielen muutamissa viikoissa heti kun Jane löytää tiensä viidakkoon. Se on väärin, sillä itse en melkein 30-vuotiaana opi enää mitään uutta.

Asensin Mobile Payn itselleni kännykkään pari päivää sitten. Nyt kun näen sen siellä appien joukossa, kylmät väreet kulkevat lävitseni. En ymmärrä sitä. En halua tuntea sitä. En tiedä miksi minulla on se. Enkä missään vitun nimessä aio käyttää sitä.

Miten puhelinnumero voi olla linkkinä pankkitiliin? Entä jos niitä ei ole synkattu? Lähteekö raha tililtäni ja joutuuko se johonkin rahalimboon jossa hylätyt rahat etsivät oikeaa tilinumeroa puhelinnumeroiden joukosta.

Eli Mobilepay on perseestä, ihan kuten Tarzanin kyky oppia uusia asioita.

Sitten tuli vika päivä. Ja nyt työni ovat ohitse, kunnes maanantaina alkaa uudet hommat. Koska olisi kuitenkin todella perseestä jättää kertomatta mihin työhön seuraavaksi suuntaan, tässä on neljä vaihtoehtoa, joista yksi on totta:

A) Minut on palkattu maskotiksi eläintarhaan.

B) Työni on olla se kaveri eduskunnassa, joka varmistaa kansanedustajien puolesta onko maito mennyt vanhaksi.

C) Ryhdyn kansainväliseksi seksisymboliksi.

D) Ei mikään ylläolevista.