James Bond -projektini, Osa 18 - Tomorrow Never Dies

9.8.2020

Olen päättänyt katsoa pikkuhiljaa kaikki James Bond-elokuvat ja käydä niitä läpi Bondien vaatimalla asteikolla. Seuraavana vuorossa 1997 valmistunut Tomorrow Never Dies.

MUUTAMA SANA ALKUTEKSTI -OSIOSTA

Unohdettava ja luojan kiitos lyhyt. Intro tuntuu siltä, kuin se olisi keksitty lentokentän turvatarkastuksessa matkalla intron kuvauksiin. Perustan epäilyni täysin sille, että intron teemaksi on valittu Lentokentän turvatarkastus.

Älkää silti huoliko, introssa tapahtuu paljon muutakin kuin lentokentän turvatarkastuksia. Esimerkiksi sen lopussa on hetki, jossa alaston nainen sukeltaa avaruustimantilta suoraan matrixiin.

Miten kukaan ikinä voi keksiä mielessään kohtauksen, jossa alaston nainen sukeltaisi avaruustimantilta matrixiin, on kysymys, jota olen nyt parin päivän ajan miettinyt. Ja epäilen sen syntyneen seuraavasti. Intron suunnitellut Daniel Kleinman kiirehti lentokentän turvatarkastuksen läpi ja juoksi kohti lentokonettaan. Matkalla koneeseen hän sattui näkemään lentokentän korukaupan, jonka ikkunassa oli kuva suuresta timantista. ”Vau, timantti” Daniel mietti samalla kun kompastui ja sattui kaatumaan lentokentän lattiaan ilmestyneeseen madonreikään, jonka kautta hän päätyi kaukaiseen avaruuteen. Daniel sukelsi äänettömästi avaruudessa, kunnes hapettomuus ja kylmyys johtivat hänen kuolemaansa. Danielin tajunta katosi, sielu irtosi ruumiista, tietokone jossain piippasi ja Daniel avasi ensimmäistä kertaa elämässään oikeat silmänsä ja kohtasi valon, joka viilsi katsetta. Musta mies nahkatakissa ja aurinkolaseissa kumartui Danielin ylle ja sanoi “Tervetuloa oikeaan maailmaan Daniel, olemme odottaneet sinua. Onnistuit viimeinkin pakenemaan simulaatiosta”. Ja sitten Daniel löysi jotenkin tiensä takaisin simulaatioon ja vanhaan työhönsä Bond-elokuvien introjen suunnittelijana, ja kertoi meille uskomattoman tarinansa yhdellä kuvalla.

MISSÄPÄIN MAAILMAA LIIKUTAAN?

Saksassa ja Vietnamissa, eli kahdessa maailman eksoottisimmassa paikassa.

JUONI LYHYESTI

Rupert Murdoch yrittää tuhota maailman.

KUINKA KÄSITTÄMÄTÖN VIHOLLINEN JA VIHOLLISEN SUUNNITELMA OIKEIN ON?

Yhteiskunnan vihollinen rakentaa valeuutisia syöksevän uutisimperiumin, joka puskee oikeaistolaisagendaa ja hakkaa idioottien päähän valheita, joita kutsuu vaihtoehtoisiksi faktoiksi. Ja sitten hänen tarinastaan tehdään Bond-leffa.

Tavallaan ihan hauska idea tehdä Rupert Murdochista pahis, joka yrittää manipuloida aikaiseksi sodan Englannin ja Kiinan välille. Ongelma vaan on, että tämä sama vitun juoni on käytetty jo Bondeissa niin monta kertaa! En jumalauta pysty edes laskemaan kuinka monta kertaa pahikset ovat yrittäneet ajaa kahta maata sotaan keskenään tarkoituksenaan aiheuttaa Kolmas Maailmansota. Ehkä viisitoista? Ehkä enemmän?

Pahista esittävä Jonathan Pryce on loistava näyttelijä kaikessa missä hän esiintyy, joten se tietysti auttoi elokuvan katsomista vähän. Eikä leffa ollut muutenkaan niin paska kuin muistin. Itseasiassa se oli pääosin ihan viihdyttävää katsottavaa, kunhan vaan pääsee jotenkin yli kamalasta tuotesijoittelusta ja juonesta.

MUUTAMA SANA KÄTYREISTÄ

Rupert Murdochin pääkätyri on saksalainen mies nimeltään Stamper, jonka supervoima on olla todella saksalainen, eli jämpti ja tehokas työssään. Olin tavallaan Stamperin puolella koko elokuvan ajan, koska arvostan järjestelmällisyyttä. Bond selvästi nauttii kaaoksesta, mutta Stamper nauttii siitä, kun paperit ovat aakkosjärjestyksessä ja suorassa pinossa. Maailma tarvitsee enemmän Stampereita. Harmi, että hänet räjäytettiin elokuvan lopussa palasiksi.

KUINKA MONTA TAKAA-AJOA TÄLLÄ KERTAA SYNTYI?

Yksi hävittäjällä, yksi autolla ja yksi moottoripyörällä. Sekä auto että moottoripyörä olivat BMW:n merkkejä ja sitä ei todellakaan jätetty katsojalle epäselväksi. BMW:n logo näkyi elokuvassa useammin kuin Bondin kasvot.

Elokuvan katsottuani uskon, että ydinsodan tapahtuessa ainoastaan torakat ja BMW:t selviävät iskuista vahingoittumattomana. Elokuvan mukaan BMW-auto kestää moukariniskut, luodit, räjähdykset, kolarit, hypyt kuusikerroksisesta talosta maahan sekä tavallaan myös suorat osumat singoista. BMW:n ikkunat ikävä kyllä eivät kestä suoraa osumaa haulikosta, joka oli tietysti vähän pettymys. Mutta onneksi auto pystyy paikkaamaan ja täyttämään omat renkaansa niiden puhjetessa sekä BMW-logo auton keulassa pystyy sahaamaan poikki paksut metallivaijerit.

Pieni tuotesijoittelu on yksi juttu ja kestän sen kyllä, mutta tällä kertaa mentiin ihan liian pitkälle BMW-rakkauden kanssa. Se on pieni ihme, ettei leffan nimi ollut Tomorrow Never BMW. En tiedä onko tämä mainostusongelma suurimmalle osalle katsojista edes mikään oikea ongelma, mutta itse en tahdo kestää mainostamista edes lehdissä, kesken tv-ohjelmien tai edes blogeissa. Olen tehnyt sen täällä omassa blogissanikin muutaman kerran aika selväksi. En voi vittu sietää yhtään, kun tuotteita mainostetaan häpeilemättä!

Joten luojan kiitos voin purkaa turhautumiseni astumalla upouuteen BMW 2 Active Tourer Hybridiin, jonka sulavasti uudistettu lempeä ajodynamiikka saa minut unohtamaan arjen huolet ja keskittymään vain reissusta nauttimiseen. Urheilullinen ja moderni ulkonäkö sekä äänetön ympäristöystävällinen moottori saavat vastaantulijoiden katseet kääntymään kohti minua ja minun upouutta autoani. Olen ylpeästi osa tulevaisuutta. Olen ylpeästi osa BMW-perhettä.

BONDIN ALKOHOLINKULUTUKSEN MÄÄRÄ

Yksi martini ravistettuna ei sekoitettuna sekä Smirnoff-vodkaa hotellihuoneessa. Sean Connery joi jokaisessa elokuvassaan enemmän jo ennen studion alkulogoa.

MUUTAMA SANA RASISMISTA

Kevyt paluu Mooren aikaiseen stereotypiointiin. Vietnamissa Bond onnistuu ajamaan BMW-moottoripyörällään sekä kadulla lojuneisiin ilotulitteisiin, että tippumaan katon läpi suoraan halpaan bordelliin. Ja elokuvan lopussa Rupert Murdoch tekee imitaationsa Kung-Fusta

Mikäköhän siinä muuten on, että jos toimintaelokuvassa on aasialaisia hahmoja, he taistelevat aina Kung-Fun tai Karaten avulla. Eikö Aasiassa muka osata lyödä tai potkia kuten länsimaissa? Jos haastat aasialaisen miehen nyrkkitappeluun, tuijottaako hän sinua suu auki ja ihmettelee, että mikä helvetti on nyrkkitappelu?

PIILOMAINOSTAMISEN JA TUOTESIJOITTELUN TASO

En sano, että tuotesijoittelun taso olisi ollut liian korkea, mutta sanon sen, että astuessani upouuteen BMW X3 Business Xline Charged Editioniin, tunnen astuneeni kotiin. Auton kiehtova muotoilu ja voimakas olemus suorastaan kutsuvat minut seikkailuun. Ja kun käynnistän kuusisylinterisen BMW Twin Turbo dieselrivimoottorin ja liidän pitkin maanteitä ilman määränpäätä, olen viimeinkin varma siitä, että kotini on siellä, missä autoni on. Kotini on siellä, missä BMW on.

AGENTTIVEMPAIN JOKA OLISI KAIKISTA TURHIN ELOKUVAN ULKOPUOLELLA

On taas varaa mistä valita. Räjähtävät sytkärit, isot nyrkit jotka ilmestyvät seinästä ja lyövät ihmistä joka on selkäsi takana, naisten viuhka joka heittää jotain nuolia jne. Ehkä typerin keksintö on tällä kertaa kuitenkin pahisten käsialaa, eli meriporatorpedo.

Meriporatorpedo on Rupert Murdochin versio torpedosta, joka ei räjähdä, jota voi kauko-ohjata ja jota voi uusiokäyttää. Eikä sillä tee yhtään mitään elokuvan ulkopuolella. Sitä ei kehtaa edes esitellä kavereille, koska jos yksikin kysyy, että mitä teet sillä, et voi vastata siihen mitään. Hukutan laivoja? Poistan kaislikkoa mökin rannasta?

Hauska pieni fakta meriporatorpedosta. Se kykenee pureutumaan laivan pohjasta sisään ja liikkumaan pitkin laivaa kerroksesta kerrokseen läpi metallin, mutta se ei kykene pureutumaan täysin Rupert Murdochin läpi.

TYPERIN KUOLEMA

Typerin kuolema on varmaan se, missä meriporatorpedo, joka pystyy syömään tiensä vaikka titaanin läpi, ei kykene läpäisemään kokonaan vanhaa rasistia.

KIUSALLISIN HETKI PIERCE BROSNANIN PARISSA

Bond suorittaa elokuvassa hypyn, jossa hänen pitää syöksyä tyyliin kahdeksan kilometrin korkeudesta kohti merta, jossa hän saa avata laskuvarjonsa vasta 150 metrin päässä pinnasta, jotta tutkat eivät poimi häntä. Sitten hänen pitää sukeltaa mereen ja etsiä sieltä Rupert Murdochin upottama laiva ja todistaa sen avulla, että Murdoch on se oikea valtion vihollinen.

Joten Bond on lentokoneessa ja päättää, että nyt on varmaan aika hyvä hetki lähteä, hyppää, liittää kohti merta, avaa varjon kolme metriä ennen pintaa, sukeltaa hengissä kaksi metriä pinnan alle ja löytää heti laivan, joka on ehkä kymmenen metrin syvyydessä. Keskellä aavaa merta. Ja hän lentää lähestulkoon avaruudesta suoraan sen ylle, ilman pienintäkään vitun käsitystä siitä, missä kohtaa merta laiva olisi voinut olla.

Kyllä, kyseessä on elokuva. Ja kyllä, se on osittain lapsille suunnattu elokuva. Mutta jeesus vittu miten laiskaa kirjoittamista! Olisin periaatteessa ostanut paremmin kohtauksen, jossa Bond kiipeäisi avaruustimantille ja sukeltaisi sieltä matrixiin, jossa Murdochin upottama laiva on. Ainakin Danielin järisyttävä tositarina olisi saanut ansaitsemansa huomion. Eikä se avaruustimanttikohtaus olisi ollut yhtään sen tyhmempi kuin tämä itse elokuvaan päätynyt kohtaus.

ESIMERKKI LOISTAVASTA JAMES BOND -DIALOGISTA

Bond opiskelee Tanskan kieltä yliopistossa ainoalla osaamallaan tavalla, panemalla. Moneypenny soittaa hänelle ja käskee töihin, jolloin Bond harmittelee, että kieliopinnot jäävät kesken. Puhelun lopuksi Bond sanoo ”Goodbye my sweet” johon Moneypenny vastaa “You always were a cunning linguist, James”.

Mitä? Sanoitteko, että haluatte lisää Moneypennyn ja Bondin välisiä seksuaalipainotteisia keskusteluja? No mutta siinä tilanteessa, hypätään viisi minuuttia eteenpäin, kun käydään seuraava keskustelu Moneypennyn, Bondin sekä Judi Denchin välillä. Madame Judi Dench pyytää, että Bond lähestyy Rupert Murdochia tämän nykyisen vaimon ja Bondin entisen tyttöystävän kautta.

Bond: “I doubt if she'll remember me

M: “Remind her. Then pump her for information

Moneypenny: “You'll just have to decide how much pumping is needed, James

KUINKA ESINEITÄ NAISET OVAT?

Yllättävän ihmismäinen naispääesine elokuvassa ainakin on, se on pakko myöntää. Michelle Yeoh esittää kiinan salaisen palvelun agentti Wai Liniä, joka on periaatteessa naispuolinen James Bond. Elokuva on ottanut selvästi vaikutteita Mooren The Spy Who Loved Me:sta, jossa Bond myös teki yhteistyötä vihollismaan agentin kanssa. Mutta aivan kuten The Spy Who Loved Me:n kanssa, ei naisiin voi silti täysin luottaa mitä agentin työhön tulee. Wai Lin on koko ajan pulassa ja Bond joutuu jatkuvasti pelastamaan häntä. Wai Lin pystyy kyllä pieksemään kymmenen miestä pelkästään Kung-Fun avulla, mutta herranjumala jos joku hiipii hänen taakseen ja ottaa vartalosta kiinni. Mitä Wai Lin nyt voi muka tehdä, taistella vastaan? Ei mitään järkeä siinä, olkapää saattaa mennä sijoiltaan. Parempi vain antautua ja odottaa James Bondia.

Toinen elokuvan merkittävä naishahmo on Teri Hatcherin esittämä Rupertiina Murdoch, joka on naimisissa Rupert Murdochin kanssa. Rupertiina Murdoch on Bondin entinen tyttöystävä, joten kun tämä kuolee elokuvan ensimmäisellä puoliskolla, Bond saa siitä henkilökohtaisen syyn lähteä kostoretkelle. Tämä henkilökohtaisuus-aspekti on myös jotain, joka on kopioitu paremmista Bond-leffoista. Ja sitäkin on nyt käytetty niin paljon, että se alkaa olla vahvasti loppuun kulutettu temppu.

Ehkä esinein nainen joka elokuvassa esiintyy on kuitenkin Bondin BMW, jolle on annettu saksalaisen naisen ääni. Periaatteessa ääni siis kertoo Bondille milloin hän ajaa liian kovaa tai että onko ovet kunnolla kiinni tms. Eli periaatteessa ääni tekee Bondin BMW:stä saksalaisen version siitä Ritari Ässän autosta. Mutta sen sijaan, että auto vitsailisi Bondin kanssa, se antaa Bondille saksalaisia ohjeita siitä, miten seurata sääntöjä ja noudattaa lakia. Erittäin järjestelmällistä ja siistiä.

Naispuoleinen BMW on tosin siitä harvinainen lisä Bond-elokuviin, että kyseessä on ensimmäinen kerta kun Bond on tekemisissä naisen kanssa, jota ei pane.

Tämä on tietysti absurdia, koska miten BMW:tä voisi edes panna? Ei ei ei. BMW:eitä ei panna, niitä rakastellaan. Kun minä kääriydyn iltaisin BMW M5 Sedaninin viereen autotallissa, suutelen kiiltävää ja atleettisesti muotoiltua koria hellästi eturenkaiden takaa. Kun tunnen 8-sylinterisen BMW M TwinPower Turbo moottorin hurahtavan käyntiin, vien oikeaa kättäni hennosti muotoillun etuoven ja takaoven kautta pakoputkelle, johon työnnän hitaasti sisään etusormeni ja sitten vielä keskisormeni. Moottorin hurina voimistuu samalla kun tunnen märän sensaation sormissani ja huomaan bensiinin valuvan pakoputkesta norona ulos. Maistan sormiani samalla kun vasemmalla kädellä avaan vyöni ja asetan kivikovan penikseni pakoputken huulille. En silti työnnä sitä sisään, koska sykkivä kullini kostean pakoputken huulilla saa M5 Sedanin nostamaan kierroksia kiimaisena, kuin kutsuen minua sisään, kuin käskien minua sisään. Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen työnnän itseni syvälle autoni pakoputkeen ja voihkaisen kiihottuneena samalla, kun BMW:n moottori huutaa onnesta ja renkaat pyörivät tyhjää. Lopulta kun en enää kestä, laukean autooni ja kaadun sen viereen makaamaan tyydytettynä ja onnellisena. Vaimoni Anna, joka on ollut koko ajan autotallin ovella, kysyy voimmeko jo pikkuhiljaa mennä käymään siellä vitun pariterapiassa. Vastaan hikisenä, että toki, sillä BMW M5 Sedanin kanssa matka pariterapiaan tuntuu kuin matkalta taivaaseen.

TYPERIN IHMISEN NIMI

Ei typeriä nimiä, ihme kyllä. Kyseessä on varmaan ollut joku väärinkäsitys kirjoittajien kesken. Wai Lin esimerkiksi olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla Chew Mii tai Fook Mii tai Tiit Fook. Mutta sitten joku varmaan teki jonkun käännösvirheen jossain vaiheessa eikä kukaan huomannut, joten hän sai ihan normaalin ihmisen nimen.

MUITA HUOMIOITA

Pierce Brosnanin suurin ongelma Bondina on se, ettei hän osaa olla heittämättä vitsejä koko ajan. Se on ihan käsittämätön ongelma. Mahdollisesti se on jopa verrattavissa Touretten syndroomaan, sillä hän ei voi sille selvästi mitään. Aina kun Bond sortuu väkivaltaan, hän keventää tunnelmaa vitsillä, jota kukaan muu ei kuule. Kolkkaa tupakoijan: ”Filthy habit”. Heittää miehen paperipainokoneeseen: ”They print anything these days”. Ampuu hävittäjän takapenkillä istuvan miehen heittoistuimella toiseen hävittäjään: ”Backseat driver”. Lopeta vitsien heittely James ja hae apua! Ei ole heikkoutta myöntää, että pelkää omia tunteitaan. Se on vahvuutta.

Toinen asia mihin Bond voisi hakea apua on suuteleminen, joka tietääkseni suoritetaan kielen ja suun avulla, ei hampaiden.

En todellakaan tiedä miksi Bond yrittää suutelemisen sijaan syödä naisia elokuvassa. Ehkä kyseessä on joku 90-luvun juttu, vähän niin kuin selkäreppu jota kannettiin yhdellä olkapäällä tai lyhythihaiset paidat pitkähihaisten paitojen yllä.

Asioista jotka eivät ole kestäneet aikaa puheen ollen, elokuvassa on kohtaus, jossa amiraali sanoo Judi Denchille, että ”GPS systems do not lie”. Tämä oli mielestäni aika söpöä, koska GPS-systeemit valehtelevat noin puolet ajasta. En edes muista kuinka monta kertaa navigaattorin mukaan olemme vaimoni kanssa ajaneet puiden yllä tai keskellä järveä. Lisäksi aina kun kirjaudun Macilläni Facebookiin, puhelimeeni tulee ilmoitus, että joku Lahdessa/Turussa/Bangokissa yrittää kirjautua Facebookiisi. Onhan se tietysti mahdollista, että joku yrittää samaan aikaa Lahdessa/Turussa/Bangokissa kirjautua tililleni, mutta toisaalta on myös vielä enemmän mahdollisempaa, että GPS-signaalini vain valehtelee.

YHTEENVETO

Myönnän, että muistin elokuvan huonommaksi kuin mitä se oli. Tomorrow Never Dies ei ollut mikään täyskatastrofi, se oli itseasiassa ihan mukiinmenevä leffa, ainakin pääosin. Vielä kun Bond oppisi olemaan heittelemättä koko ajan vitsejä, BMW katkaisisi tuottajien rahahanat ja kirjoittajat miettisivät hetken mitä tarinallaan sanovat, voitaisiin lähestyä jo oikeasti hyvää elokuvaa. Koska jos tarina käsittelee sitä, miten uutisilla voidaan manipuloida kansoja suuntaan tai toiseen, niin elokuvan lopuksi Rupert Murdochin kuoltua ei varmaan kannata pistää jumalauta kohtausta, jossa Judi Dench antaa medialle valeuutisia manipuloidakseen kansaa toiseen suuntaan! Kiitos että todistit valtion toimivan samalla tavalla kuin valtion viholliset toimivat, Judi!

Seuraavana vuorossa The World Is Not Enough. En malta odottaa kuinka paljon joudun mainostamaan BMW:tä sen kanssa.