Blogiteksti vaikka, en tiedä, metsistä?

26.03.2019

En ole päivittänyt blogia yli kahteen kuukauteen, koska minulla on ollut niin kiire. Olen aikuinen mies, en ehdi käyttää kaikkea aikaani turhuuteen kuten blogaamiseen tai laskujen maksamiseen. Ei, minulla on jotain paljon tärkeämpää tekemistä.

Olen viettänyt viimeiset kaksi kuukautta villissä lännessä. Olen metsästänyt karhuja, ryöstänyt pankkeja ja lassonnut viattomia ihmisiä hevosten selästä ja sitten raahannut heitä vuorelle, jossa sytyttänyt tuleen ja heittänyt alas kanjoniin – olen ollut klassinen villin lännen sankari. Ja olen pelannut vasta 52,6 prosenttia koko pelistä!

Kiitos Red Dead Redemption 2:n, en blogin päivittämisen lisäksi ole myöskään ehtinyt käydä töissä, käydä työkkärissä tai käydä suihkussa. Vaimoni Anna yritti muutama päivä sitten puhua minulle itkuisena jotain parisuhteemme tulevaisuudesta, mutta en ymmärtänyt mitä tekemistä sillä oli villin lännen kanssa, joten keskityinkin Annan loputtoman puheen sijaan asioihin, jotka oikeasti kiinnostivat minua. Lisäksi Säästöpankista soitettiin eilen ja uhattiin ulosotolla jos en maksa rästissä olevia lainoja, mutta kehotin heitä olemaan yhteydessä Annaan, joka on jostain syystä yöpynyt vanhempiensa luona viime aikoina. Annalla on enemmän aikaa keskustella pankin kanssa elämän pikku ongelmista, minulla on tärkeämpää tekemistä muualla, pääosin preerialla. Onkohan Anna jo vaihtanut muuten kesärenkaat autoon? Toivottavasti. Näin muutama tunti sitten verhojen välistä, että ulkona vaikuttaisi olevan jo sulaa. Jos Anna ei ole vaihtanut renkaita, niin ottaisi herran jumala itseään niskasta kiinni ja kävisi toimeen. Aikuinen ihminen, vähän vastuuta.

Joka tapauksessa, koska en ole päivittänyt blogia pariin kuukauteen, koin tarpeelliseksi tehdä jonkunlaisen blogitekstin näyttääkseen, että olen yhä elossa. Joten:

Blogiteksti vaikka, en tiedä, metsistä?

Metsät, nuo luonnon puukokoelmahommat. On niin paljon asioita, joita voisin sanoa metsistä. Ne ovat vihreitä ja ruskeita, paitsi talvella, kun ne ovat valkoisia ja ruskeita.

En ole koskaan ymmärtänyt, kun sanotaan "Jos puu kaatuu metsässä eikä kukaan ole kuulemassa sitä, pitääkö se ääntä?". Mielestäni isompi ongelma metsässä, jossa puu kaatuu eikä kukaan kuule sitä on se, että metsä on niin autiossa kunnossa, ettei edes muurahaisia tai muita ötököitä elä siellä. Miksi metsä on niin autio? Mitä siellä on tapahtunut?

Olin Annan kanssa mökillä vähän yli viikko sitten. Ennen mökkireissua puhuimme paljon siitä, kuinka aiomme käydä metsässä kävelyllä. Kun sitten olimme mökillä ja metsä oli siinä ympärillä, tuli hetki lunastaa lupauksemme. Mökki oli kuitenkin liian lämmin ja sohva liian pehmeä, joten päätimme jäädä vain sisälle lukemaan kirjoja ja unohtaa koko paskan metsäkävelyidean. Jos mökillä olisi ollut Playstation, olisin varmaan pelannut Red Deadia ja mennyt pelissä metsään, toteuttaen näin suunnitelmamme. Kävin kyllä viimeisenä mökkipäivänä jäällä kävelemässä, kun huono omatunto metsälupauksen perumisesta alkoi painaa. Kävelin jäällä kymmenen metriä eteenpäin, sitten kymmenen metriä vasemmalle, sitten kymmenen oikealle, sitten jää petti alta ja kävin polvia myöten järvessä, joten menin takaisin mökkiin lukemaan kirjaa.

Metsissä voi tehdä mitä vaan, kuten vaikka pysyä paikallaan, kävellä, hiipiä ja kerätä marjoja. Olin kerran lapsena Lapissa hillametsällä ja etsin hilloja puista. Vanhempani ja isovanhempani jaksavat aina kertoa tätä tarinaa muille. Mielestäni hillojen pitäisi silti kasvaa puissa, sitten niitä olisi helpompi poimia. Hillat eivät edes maistu hyvälle, joten miksi minun pitäisi polvistua kerätäkseni niitä? Mansikoiden tai vadelmien vuoksi olen valmis polvistumaan, hillojen en. Hillat ovat marjoja niille, joille ei ole varaa tai kunnianhimoa syödä mansikoita tai vadelmia.

Ihmiset raivoavat nykyään kaikesta turhasta. Yksi turhimmista raivon kohteista on thaimaalaisten marjanpoimijoiden syyttäminen marjojen keräilystä metsistä. Mitä helvettiä thaimaalaisten marjanpoimijoiden pitäisi sitten tehdä metsissä, ei kerätä marjoja? Jättää marjat metsään, jossa ne voivat mädäntyä, kun niitä ei poimita? Mikä helvetin ongelma siinä on jos ne poimitaan pois? Eikö sen pitäisi olla hyvä juttu?

Olin kerran lentokoneessa thaimaalaisten marjanpoimijoiden kanssa. Heitä oli noin 50 ja he olivat pukeutuneet oransseihin vaatteisiin. Yksi viereisellä penkillä olevista marjanpoimijoista hytkyi koko lennon ajan ja pidätteli kusihätäänsä. Hänelle oli kai annettu ohje pysyä koko lennon ajan paikallaan ja hän totteli sitä ohjetta sanantarkasti. Lento kesti yli 10 tuntia. Se oli aika surullista. Yritin haastaa kusihätämarjanpoimijan lentokoneen sisäisellä viihdekeskuksella shakkiotteluun jonka olisin antanut hänen voittaa, mutta hän ei koskaan hyväksynyt pelipyyntöäni.

Kerran Thaimaassa näin torilla myynnissä piraatti-DVD:n Jim Carreyn komediaelokuvasta Fun With Dick and Jane. Sen kannessa oli lainaus arvostelusta, jossa oli viisi tähteä ja lainaus "Could have been so much better".

Jim on outo aikuisen miehen etunimi. En usko että Jimit edes kasvavat yleensä aikuisiksi asti vaan kuolevat viimeistään kymmenen vanhoina, mahdollisesti kävellessään koulumatkalla sillankaiteella ja horjahtaessaan siltä alas. Tai tippumalla hylättyyn kaivoon ladon takana olevalla pellolla. Sama juttu Billyn ja Timmyn kanssa. Heidät on jo kasteessa tuomittu kuolemaan ihan liian nuorina. Siksi lapset kannattaa aina nimetä vanhojen miesten nimillä. William tai vaikka George. He elävät vähintään 70 vuotiaiksi. Nimeä lapsesi Maxwelliksi tai Gregoryksi niin tämä luultavasti elää yli sadan.

Ja siinä oli blogitekstini metsistä. Palaillaan joskus, minä lähden nyt villiin länteen! Hiyaah!