Ranskalaiset elokuvat

Katselin tuossa eilen ranskalaista Kaikki Elämäni Aamut elokuvaa. Se on tarina 1600-luvun Ranskasta ja muutamasta muusikosta, jotka kamppailevat taiteen merkityksen ympärillä. Siinä oli kohtaus, jossa nuori mies tulee työhaastatteluun vanhan mestarimuusikon luokse. Hän kertoo surullista tarinaa siitä, kuinka hänet potkittiin ulos kuorolaulukoulusta, kun hänellä alkoi äänenmurros ja… No, tässä ote siitä miten kauniisti hän kuvaili tuon tilanteen.

Hämmentävä hetki. Kukaan ei huomauta paksuun reisien välissä roikkuvaan kaluun mitään eikä siihen koskaan palata. Se vain mainitaan ohimennen, aivan kuin se olisi täysin normaali osa täysin normaalia keskustelua. Tämä olisi toki ymmärrettävää, jos keskustelisit vaikka tekoälyn kanssa, koska tekoälyt ovat mitä ovat, mutta normaalissa keskustelussa paksut reisien välissä roikkuvat kalut ovat yleensä vähän erikoisia.

Mietin tätä kaikkea tovin, kunnes lopulta tajusin, että millä muulla tavoin ranskalainen nuori mies olisi muka voinut kuvailla surullisuuttaan ja masennustaan, kuin mainitsemalla paksun reisien välissä roikkuvan kalun? "Olin niin surullinen, että teki mieli itkeä". Ei ei ei. Ei se aja samaa tunnetta. Ainoa tapa tuntea todellista tuskaa on miettiä, kuinka se oma paksu kalu siellä reisien välissä oikein roikkuu.

Joka tapauksessa, googlettelin vähän elokuvia ja sain selville, että paksut reisien välissä roikkuvat kalut on mainittu muissakin elokuvissa. Sain jopa selville, että surullisuuden lisäksi kaluja on käytetty painottamaan rakkautta, vihaa, isänmaallisuutta, kipua, onnea, ahneutta sekä paljon muuta! Paksut reisien välissä roikkuvat kalut ovat aina olleet elokuvissa esillä, en ole vain ennen huomannut kuinka vahvasti. En ymmärrä miten tämä oli mennyt minulta ohi näinkin pitkään! Joten palveluksena teille kaikille muille, jotka ette ole ennen huomanneet, kuinka paljon paksuista reisien välissä roikkuvista kaluista on elokuvissa puhuttu, otin seuraavat kuvakaappaukset klassisista elokuvista. Olkaa hyvä:

Se on totta mitä sanotaan: Kauneus syntyy, kun jokainen lause rakentaa kuvaa, jonka lukija näkee mielessään yhtä elävästi kuin mitä valkokankailla. 

Paksu kaluni roikkuu muuten vieläkin reisieni välissä.