Steven Seagal - Flight of Fury (2007)

7.6.2020

Flight of Fury on vuonna 2007 ilmestynyt Steven “Sokerihillomunkki” Seagalin tähdittämä toimintaelokuva, jossa pullea ystävämme yrittää palauttaa varastetun hävittäjän takaisin Amerikan maaperälle. Hauska fakta: Elokuva sijoittuu USA:han ja Afganistaniin, mutta se on kuvattu täysin Romaniassa. Ja se näkyy.

Julisteen perusteella Steven esittää putkimiestä, joka yhdessä parhaan ystävänä Drone-leijan kanssa aikoo julistaa sodan Jerusalemille.

Miksi taivas on punainen? Miksi Itkumuuri räjähtää? Miksi Stevenillä on haltiakorvat? Ja mikä tuo helvetin ilme oikein on? Steven näyttää ihan Bela Lugosin Draculalta, joka odottaa vuoroaan rasvaimujonossa. Ja miksi Steven on pukeutunut vihreään haalariin, jonka päälle on vedetty yhtä vihreät liivit? Aikooko hän kameleontin tavoin sulautua Jerusalemin viidakkoon tai Afganistanin aavikoille?

Ehkä kuitenkin päällimmäisenä kuvasta nousee esiin tuo moderni hävittäjä. Miten on mahdollista, että siitä on saatu noin tarkka kuva? Se selvästi lentää taivaalla, joten voisi kuvitella, ettei kuvasta saisi noin super tarkkaa maailman parhaimmallakaan kameralla. Ja miten monta yritystä kuvan ottamiseen meni? Ei ole helppoa luoda tällaista mestariteosta. Stevenin on pitänyt seisoa Golgatalla Michael Myers haalareissaan ase kädessä samalla, kun takana Jerusalem pistettiin palasiksi. Ja sitten vielä sen lisäksi pitäisi saada taltioitua kuvaan se hetki, kun moderni hävittäjä kiitää heidän välistään juuri räjähdyksen hetkellä! Tämä vaatii taitoa. Kudos, kuvan ottaja. Erittäin hyvää työtä.

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Vaikka Flight of Fury onkin täysin Romaniassa kuvattu elokuva, ikävä kyllä Palme d’Or meni toiselle romanialaiselle elokuvalle. Laittomasta abortista kertova 4 Months, 3 Weeks and 2 Days vei voiton suoraan Stevenin nenän edestä.

Steven Seagal Muistilista ™ on luomani lista asioista, joita oletan Steven Seagalin elokuvissa yleensä tapahtuvan. Sen täyttämällä saa elokuvasta irti sen, kuinka Steven Seagalin elokuvalta elokuva mielestäni vaikuttaa.

Flight of Fury tienasi viisi ja puoli Bic Mac ateriaa, eli ns. Steven Seagalin aamiaisen. Koska elokuva sijoittuu Itä-Euroopalta näyttävään Afganistaniin, se verotti tietenkin kaikki mahdollisuudet strippareihin tai yöklubeihin. Ja mitä räjähdyksiin tuli, hän suorastaan tuijotti niitä. Alan olla hieman huolissani listan STEVENIN HAHMO HAAVOITTUU OLKAPÄÄHÄN -kohdasta, koska Steven ei tunnu haavoittuvan elokuvissaan juuri koskaan. Toivon olevani väärässä, sillä en halua elää maailmassa, jossa toimintasankarit eivät haavoitu olkapäihinsä. Toivottavasti Steven loukkaantuu seuraavassa elokuvassaan molempiin olkapäihinsä.

Steven Seagal matkustaa maailman ympäri ilman, että vaihtaa kertaakaan vaatteitaan.

En usko liioittelevani, kun väitän tämän elokuvan juonihelvetin olevan yksi hämmentävimmistä pitkää aikaan. Otetaan esimerkiksi ensimmäinen näytös. Tässä lyhyesti tärkein asia mitä siinä opitaan: Steven Seagal saa tehtävän lähteä etsimään varastettua taisteluhävittäjää Afganistanista.

Pidempi versio olisi tämä: Steven Seagal on tehnyt niin paljon salaisia tehtäviä, että hänen muistinsa yritetään kemiallisesti tuhota salaisessa vankilassa. Hän onnistuu kuitenkin pakenemaan sieltä viime hetkellä ja varastamaan auton, mutta väsähtää yön pimeyteen/huutavaan nälkäänsä ja pysähtyy huoltoasemalle. Siellä hän estää kahden rikollisen suorittaman ryöstön murhaamalla kymmenen ihmistä. Paikallinen poliisi pidättää hänet ja vie FBI:n haltuun. Samaan aikaan testilennolla oleva (jeesusvittu) näkymätön hävittäjä…

…kaapataan ja lennetään Siperiaan, josta Kiinan yli Afganistaniin, ja kaikki tämä tehdään kahden tunnin tai neljän minuutin aikana. Epäonnistuneesta hävittäjälennosta vastuussa oli Brian Dennehyn ja Chuck Yeagarin yhteinen lapsi Kenraali Lihavakalju, joka seisoo tässä kuvassa lihavan ei-kaljun vieressä:

Kenraali Anthony Hopkins sattuu olemaan Stevenin entinen pomo ja kouluttaja, joka ilman mitään syytä ottaa kaiken kunnian Stevenin vankilapaosta ja muistintyhjennysyrityksestä, sekä palkkaa Stevenin hakemaan hävittäjänsä takaisin. Ja sitten toinen näytös alkaa, samanlaisella turhalla säätämisellä.

Joten. Kysymys kuuluu: Miksi vitussa tuo kaikki piti tehdä noin vaikeasti? Miksei vaikka olisi tehty näin. Steven istuu aamupalallaan McDonaldsissa, kun kännykkä soi. ”Sheven Sheegal” hän vastaa suu täynnä ruokaa. ”Steven. Olen entinen mentorisi, köyhän miehen Tom Clancy, muistatko minut? Hävitin näkymättömän lentokoneeni. Voitko auttaa minua”. Ja sitten Steven sanoisi siihen vaikka ”No, näkymätön lentokone on kieltämättä jotain mitä ei joka päivä näe”. Ja sitten he nauravat ja nauravat ja nauravat kunnes toinen näytös voi alkaa. Sama sisältö, vähemmän turhaa paskaa. Ja Steven voi tehdä kaiken lempiravintolastaan käsin.

Elokuva jatkuu tuosta tuhannella ylimääräisellä sivujuonella, jotka eivät kohtaa toisiaan. Meillä on mm. Terroristien vangiksi joutunut lentäjä jota kuulustellaan, seitsemän eri kenraalia seitsemällä eri lentotukialuksella tekemässä päätöksiä, nainen joka esittelee rintojaan ja harrastaa kesken lauseen lesboseksiä toisen rintojaan esittelevän naisen kanssa ilman syytä, comic relief arabi joka tappaa itsensä ilman mitään syytä sekä petturilentäjä, joka pettää sekä jenkit että afgaanit. Lisäksi viimeisen näytöksen viimeisellä puolikkaalla ympättiin mukaan juoni maailmanlaajuisesta viruksesta, joka levitessään saastuttaisi koko maailman ja koskettaisi meitä kaikkia. Tuo viimeinen kohta kuulosti mielestäni ihan super scifiltä idealta, joten se on luojan vitun kiitos, ettei sellaista voi tapahtua oikeassa elämässä.

Lopuksi Steven pelastaa vain maailman. Viimeisessä kuvassa liehui Amerikan lippu samalla, kun yritin hyökätä Playstation ohjaimen kimppuun ja saada koko paskan loppumaan. Ikävä kyllä juuri sillä hetkellä Playstation ilmoitti, ettei ohjaimen akku on loppu, joten nousin ylös ja huusin vaimolleni, että menen yläkertaan. Kuulin perässäni huudon ”ET JÄTÄ MUA TÄNNE YKSIN TÄN PASKALEFFAN KANSSA”. Huusin perään, että lataa se vitun ohjain jatkossa niin ei tarvitse jättää!

Joten ehkä jos mielipiteemme elokuvaa kohtaan voisi tiivistää, sekä minun että vaimoni mielestä se oli aika huono. Ja olen nyt sinkku. Kiinnostaako ketään lähteä kanssani treffeille? Voidaan mennä katsomaan yhdessä vaikka jonkun läskin paskan leffa tai jotain.

Paras. Tietää kaikesta kaiken. Lisäksi yksi FBI-agentti näkee valvontakamerasta, kuinka Steven leikkaa ilmajuustoa veitsellään. Agentti sanoo tyyliin ”En ole koskaan nähnyt vastaavanlaisia liikkeitä. Tämä mies on jotain mitä emme ole aiemmin kohdanneet”.

Stevenin hahmo, nimeltään Steven Seagal, on enemmän tai vähemmän varjoeläin. Niin kuin sellainen läski versio pöllöistä tai hyeenoista. Aina kun Steven saapuu elokuvassa paikalle, oli se sitten ankeaan kuulusteluhuoneeseen tai Afganistaniin, hän vetäytyy pimeimpään nurkkaan ja sulautuu varjoihin. Steven on tavallaan niin kuin Batmanin ystävä Bane. ”Born in the dark, molded by it”. Tein elokuvan aikana vähän aivotyötä ja kehitin listan syistä miksi Steven hakeutui niin usein varjoisiin paikkoihin. Keksin jopa kaksi:

1. Steven oli niin lihava, ettei voinut olla valossa ilman, että lihavuus näkyisi, joten hän vetäytyi varjoihin.

2. Varjoissa oli viileää ja valossa oli kuuma, ja koska Steven oli niin lihava, ettei voinut olla valossa ilman, että tulisi hiki, hän vetäytyi varjoihin.

Jos joku teistä rakkaista lukijoistani sattuisi joskus törmäämään Steveniin synkällä kadulla, luolassa, planetaariossa, öisin auki olevassa Dunkin' Donutsissa tai jossain muussa pimeässä paikassa missä hän aikaansa viettää, niin voisitteko ystävällisesti kysyä häneltä, että kumpi teorioistani osui oikeaan. Kiitos jo etukäteen.

Luultavasti. Mutta olen taktikko, joten en päästäisi kamppailuamme tappeluun asti, lopettaisin sen yksinkertaisella ansalla. Päästäisin Stevenin niskan päälle ujuttamalla hänelle salaa tiedon siitä, mihin olen parin tunnin päästä menossa. Steven tietää, että saadakseen yliotteen, hänen pitää olla siellä ennen minua. Ja koska ainoa juttu, jonka Stevenin hahmosta tiedämme varmasti on se, että hän etsii varjoisimman paikan mihin piilottaa kilonsa väijytystä varten, pistäisin huoneen pimeimpään nurkkaan myrkytetyn leivoksen, kuten vaikka korvapuustin tai muffinin. Sitten kun pääsen paikalle, voin vaikka raahata Stevenin ruumiin hevosen ja köyden kanssa kadulle ja näyttää Romanian afganistanilaisille, ettei minun kanssa jumalauta pelleillä.

Elokuvassa on kaksi naista. On hyvä nainen, jolla on rinnat esillä, ja sitten on paha nainen, jolla on rinnat esillä. Kun paha nainen rintoineen tulee etsimään Steveniä hyvän naisen rintojen luota, Steven piiloutuu taas varjoihin ja katselee sieltä käsin, kuinka naiset alkavat vehtailemaan toistensa kanssa ilman mitään syytä. Rintoja puristellaan, nännejä suudellaan ja sitten molemmat muistavat olevansa eri puolilla, palaavat töihinsä ja uhkailevat toisiaan aseilla. Se on heittämällä oudoin kohtaus koko elokuvasta ja tulee niin puskista, että se tuntuu ihan jonkun surullisen seksuaalisen ahdistelijan kirjoittamalta hetkinen-

Kyllä. Juuri saamani tiedon mukaan, elokuvan on käsikirjoittanut Steven Seagal.

Seagalin paras ystävä elokuvassa on mies nimeltään Jannick, eivätkä he ole edes ystäviä. Joten sinne meni se pohdiskelu.

Kuten Steven, Jannick on myös hävittäjälentäjä. Kun Jannick jää elokuvan puolivälissä vangiksi, hän selvästi muistaa ohjeet siitä miten toimia, kun vihollisvaltio saa sotilaan kiinni. Hän kertoo heille kaiken, heti. Ilman että mitään edes kysytään. Mutta ikävä kyllä Jannick ei ole aina hahmo, joka kulkee perse edellä puuhun tämän elokuvan maailmassa. Joten kun Jannick on kertonut vihollisille ihan kaiken, he alkavat kiduttaa häntä saadakseen tietää samat asiat, mitkä hän heille juuri kertoi.

En vaan jumalauta siis en… Siis… Eikö kukaan perkele mieti hetkeäkään, kun näitä elokuvia tehdään? Eikö kukaan, ei näyttelijät, ei ohjaaja, ei tuottajat, ei kirjoittajat, ei kuvaushenkilökunta – eikö kukaan kysynyt missään vaiheessa ääneen, että onko näissä kidutuskohtauksissa mitään järkeä? Siis periaatteessa koko Jannick-kuvio on vähän niin kuin jos Silppuri saisi Michaelangelon vangikseen ja aikoo kiduttaa häneltä ulos tiedon siitä, että onko Michaelangelo teini-ikäinen mutanttininjakilpikonna? Kyllä on Silppuri, Michaelangelo on teini-ikäinen mutanttininjakilpikonna. Sekö sinun ongelmasi koko ajan oli!?

Terroristijärjestö Black Sunday tarvitsee näkymättömän hävittäjän, jotta voi ampua ilmaan ohjuksen muotoisen biologisen aseensa, joka kahden päivän sisällä tappaa koko maapallon. Hei yksi aika aiheellinen kysymys, miksi he tarvitsevat näkymättömän hävittäjän tähän suunnitelmaan? Miksei normaali hävittäjä käy? Koska jos aine leviää ympäri maapallon kahdessa päivässä joka tapauksessa, niin mitä vitun väliä sillä on, että se lähteekö se ohjus näkyvästä vai näkymättömästä hävittäjästä?

Jälleen kerran, eikö kukaan jumalauta voinut kysyä näitä kysymyksiä ennen kuvauksia, kuvausten aikana tai vaikka heti kuvausten jälkeen! Miten vitun vaikeaa elokuvantekeminen voi oikein olla?

Valitsen sen kohtauksen, kun Playstationin ohjain sanoi itsensä irti lopputekstien alettua ja tajusin, etten saa elokuvaa katkaistua ilman ohjaimen vaihtamista, joten juoksin pois huoneesta ja jätin vaimoni taistelemaan yksin television kanssa. En voi painottaa liikaa sitä, miten nopeasti olin yläkerrassa. Se oli aikamoinen näky, olin vähän niin kuin suomalainen Bruce Lee joka kiipeää ylös talon seinää.

Tässä on varaa valita. Voisin ottaa huoltamoryöstön, koska se tulee täysin puskista. Voisin ottaa alun vankilapaon pelkästään sen vuoksi, että siinä nähdään hetki, jossa Steven teleporttaa itsensä auton alta auton katolle ja yrittää pysyä niin matalana kuin vain suinkin pystyy. Voisin valita lopun Top Gun pelleilyn. Mutta sen sijaan valitsen elokuvan loppupuolella käydyn naulakkotaistelun. Se on nimetty naulakkotaisteluksi, koska tekijöiden asebudjetti sattui loppumaan kesken kuvausten, joten he turvautuivat vain lähimpään naulakkoon jonka joku sattui löytämään ojasta tai eteisestä.

Steven, joka on muuten täysin aseistettu kivääreitä, pistooleja, veitsiä ja kirveitä myöten, on peloissaan. Voi ei, naulakko! Apua! Kuinka ikinä voisin voittaa naulakon? Parempi ottaa käyttöön vanha uskollinen kirveeni!

Mutta sitten – yllättävä twisti!

Kyllä! Steven menettää kirveensä, koska se tarrasi niihin naulakon hattupaikkoihin. Naulakko 1, Steven 0. Aika miettiä pelin henki uudelleen.

Kuten Stevenin liikkeistä voi tuosta ylläolevasta giffistä huomata, on hän joko kankea kauhusta tai kankea kolmen ruokalajin päivällisestään. Hän tekee kauhuissaan sitä vanhojentanssin vaihtoaskelta. Mitä panikoiva Steven miettii? Miettiikö hän ehkä, että tämä on hänen loppunsa? Tai ehkä hän miettii kananugetteja? Tai ehkä hän miettii, että ei voi kohdata ihan oikeaa naulakkoa ilman asetta, joten on parempi varmaan… ottaa lähin metalliputki aseeksi!

Boom! Peli on nyt tasan, 1-1. Naulakko vastaan metalliputki, ikuinen taistelu, Daavid vastaan Goljat. Todennäköisyydet 50/50. Kumpi vie taistelun, naulakko johon voi ripustaa vaatteita, vaiko painava metalliputki, jolla voi murskata kallon? Vastaus on:

Kyllä! Metalliputki suvereeniin voittoon! Peli ohi, kaikki voivat palata kotiinsa. Metalliputki on tehnyt jälleen tehtävänsä ja paha on saanut palkkansa. Luojan kiitos naulakko vaikuttaisi pysyneen ehjänä, joten ehkä tulevaisuudessa sitä voi edelleen käyttää vaikka takkien tai hattujen ripustamisessa.

En ymmärrä miksi toimintaelokuvissa pitää aina uuteen paikkaan siirryttäessä näyttää mikä kellonaika on. Ja miksi se pitää näyttää armeijatyylillä, eli kello 20 on 2000 tai kello 14 on 1400. Se sekoittaa enemmän pakkaa kuin auttaa. Kun elokuvan alussa näkymätön hävittäjä kaapataan Amerikassa, se lentää tunnin sisällä Siperiaan (kello 1900) josta Kiinan yli Afganistaniin. Aina kun hävittäjä saapuu uuden maan ylle, aika näytetään ja joka kerta se tuntuu väärältä. Mutta sitten tajusin, että kyseessä oli varmaan paikallinen aika, koska esim. kun lentää ulkomaille, on lentolipuissakin saapumis ja lähtöajat merkitty paikallisen ajan mukaan. Joten jos haluaa seurata lentokoneen matkaa Flight of Furyssä, pitäisi katsojan ottaa kellon lisäksi käyttöön laskin ja aikavyöhykekartta. Mutta Siperiassakin on varmaan viisi eri aikavyöhykettä, mistä voit tietää, että millä vyöhykkeellä hävittäjä on, kun se elokuvassa näytetään? Sitä varten pitäisi antaa myös koordinaatit, jotta voit elokuvaa katsoessasi etsiä oikeat koordinaatit kartalta, paikoittaa aikavyöhykkeen, sijoittaa koneen, laskea vähennykset ja plussaukset lähtöaikaan nähden ja sitten pistää tulos muistiin, ihan vain jotta voit seurata, että missä se kone liikkuu.

Vaihtoehtoisesti jättäkää ne vitun kellonajat kokonaan pois ja keskittykään etsimään näyttelijöillenne vaikka miekkoja tai keppejä, joilla voi tapella naulakoiden sijaan.

Ehkä jos elokuvasta pitäisi poimia joku opetus, olisi se varmaan se, että lihavienkin miesten pitää oppia uskomaan itseensä. Aina on olemassa varjo, johon lihava mies voi piiloutua. Aina on olemassa keino, jolla lihava mies voi voittaa naulakon. Aina on olemassa hävittäjälentokone, jonka ohjaamoon lihava mies voi mahtua. Ette ole turhia, lihavat miehet! Jos Steven Seagal pystyy siihen, niin sitten pystytte tekin! Pitäkää lippu korkealla, uskokaa itseenne ja suosikaa sokerittomia limuja.