Steven Seagal - Out of Reach (2004)

2.3.2020

Out of Reach on vuonna 2004 valmistunut ”elokuva”, jossa Steven Seagal on varannut 13-vuotiaan puolalaisen tytön itselleen lähettämällä hänellä jo vuosikausia säälittäviä iskuyrityksiä sisältäviä kirjeitä. Mutta sitten ilkeä ihmiskaupparinki tulee Stevenin ja 13-vuotiaan tytön ikuisen rakkauden väliin. He aikovat myydä tytön Turkkiin, jolloin Steven joutuu toimimaan puolustaakseen omaa omaisuuttaan.

Tai sitten kyseessä oli vain tarina viattoman 13-vuotiaan tytön pelastamisesta, mutta tulkitsin sen väärin. Kaikki on mahdollista tässä hullussa maailmassa.

Juliste kysyy sinulta, että kumpi voittaa: Steven ja hänen apurinsa Puolalainen Nainen, joilla on pistoolit, vai NSyncin blondilta tyypiltä näyttävä mies, jolla on ohut miekka.

Puolalainen Nainen näyttää ihan siltä, kuin aivastaisi. Ja Steven näyttää ihan saatanan vihaiselta. Hän näyttää siltä, kuin joku söisi juuri kuvan ulkopuolella hänen viimeistä jäätelöään.

Ikävä kyllä elokuva ei voittanut yhtäkään pystiä, sillä Palme d’Or meni (outoa kyllä) Michael Mooren Fahrenheit 9/11 -dokumentille. Grand Prix meni Oldboylle, joka on totta puhuen aika paljon parempi elokuva kuin Fahrenheit 9/11 tai Out of Reach.

Steven Seagal Muistilista ™ on luomani lista asioista, joita oletan Steven Seagalin elokuvissa yleensä tapahtuvan. Sen täyttämällä saa elokuvasta irti sen, kuinka Steven Seagalin elokuvalta elokuva mielestäni vaikuttaa.

Kuten huomaatte, elokuva sai vain säälittävät kolme ja puoli Bic Mac ateriaa. Alan olla kevyesti huolissani muistilistani paikkansapitävyydestä, sillä luulisi Steven Seagalin nyt vetävän reilusti enemmän kuin kolme ja puoli Bic Mac ateriaa kerralla. Mutta toisaalta, vaikka tulokset jäivätkin laihoiksi, oltiin silti aika lähellä suurempia tuloksia.

Elokuvassa on tavallaan mitalikohtaus, mutta se katkaistiin kesken. Lähes varmasti Stevenin hahmo ei myöskään uskonut väkivaltaan (kunnes uskoi), mutta se vain unohdettiin näyttää. Olen myös suht varma, että yhteiskunnalliseen ongelmaan liittyvä puhe pidettiin jossain vaiheessa, mutta se hukkui muiden typerien puheiden alle. Yli kaiken jäi vituttamaan olkapäähaavoittumisen puute, sillä KAIKKI hahmot paitsi Stevenin hahmo haavoittuivat jollain tavoin olkapäähän.

Ehkä alhainen tulos kertoo kuitenkin jotain elokuvasta, sillä elokuva oli täysi paska.

Steven Seagal lihoo niin nopeasti, että osaa kirjaimellisesti lukea ruokaa.

Steven Seagal esittää viimeinkin erittäin normaalia tyyppiä, eli ihan perus Matti Meikäläistä. Hän on mies, joka pelastaa työkseen haukkoja metsässä samalla kun piileskelee CIA:lta ja pitää yhteyttä sponsoroimaansa orpokotiin Puolassa, jossa opettaa 13-vuotiaalle tytölle kuuluisien sarjamurhaajien käyttämiä koodikieliä, jotta tämä olisi valmis kohtaamaan maailman kauhut, kun maapallo syttyy tuleen ja koittaa vuosi nolla. Tai kun tytöstä tulee Stevenin metsämorsian. Kumpi näistä skenaarioista nyt sitten tapahtuukaan ensin.

Ikävä kyllä ihmiskaupparinki käyttää 13-vuotiaan tytön orpokotia alustana omalle toiminnalleen, joten he järkkäävät Unelmien Ihmiskauppatyttö -kilpailun, jonka voittajat saavat uuden elämän seksiorjina Turkissa, kunhan vain siis saavat ruusun. Ja ihan vain siltä varalta, että luulitte tuon olleen vitsi:

Kun tyttö katoaa, Steven matkustaa Puolaan, jossa alkaa tutkia tapausta. Luojan kiitos ihmiskaupparinki tekee tapauksen tutkimisesta superhelppoa Stevenille, sillä heidän tapansa tehdä ihmiskauppaa on surkeammin suunniteltua kuin leipien tilaaminen Subwayssä. On autio halli täynnä puhelimia, joihin kukaan ei ole vastaamassa. Ihmiset soittavat puhelimiin ja jättävät vastaajiin yhteystietonsa ja tarjouksensa, jonka jälkeen joskus myöhemmin tarjoukset käsitellään ja tytöt myydään eniten tarjonneille. Joten yksi tapa päästä kauppiaiden ja ostajien väliin olisi kävellä tuohon halliin ja kuunnella puhelimien vastaajat. Ja arvatkaa mitä Steven tekee? Hän kävelee halliin ja kuuntelee vastaajat. Mysteeri ratkaistu!

Steven löytää puhelinhallin kautta tiensä diplomaattijuhliin, joissa 13-vuotias tyttö on myös vankina, koska NSyncin Lance Bassilta tyylinsä kopioinut pääpahis rakastui kai omaan tuotteeseensa tai jotain. Juhlat ovat ansa, joten kun tyttö kuulee, että Steven on siellä, hän näkee mahdollisuutensa koittaneen. Steven opetti hänelle Zodiacin käyttämän salakoodin (kuten hyvät isähahmot tekevät!), joten tuo kyky apunaan tyttö siirtelee alkuruokapaloja eri järjestykseen siinä toivossa, että Steven näkisi ne ja saisi näin luettavakseen koodatun viestin. Ensinnäkin: Typerää. Toisekseen: Ovelaa, koska jos Steven näkee jotain juhlissa, se on ruokaa. Joka tapauksessa, kun Steven näkee tämän, hän järkyttyy:

Kuten huomaatte, koodi on kolme tummaa sushipalaa/kolme vaaleaa sushipalaa/kolme tummaa sushipalaa. Toisin sanoen ensimmäinen ja viimeinen kolmekirjaiminen sana ovat väkisinkin samat. Kyseessä voisi olla siis vaikka AAA-BBB-AAA, joka voisi viitata Abbaan, tai MMM TTT MMM, joka voisi viitata M&M -karkkeihin. Tämä jälkimmäinen koodi kävisi tietysti Stevenin kohdalla paremmin järkeen, sillä M&M-karkit ovat tunnetusti hänen lempiruokaansa.

Mutta ei, itseasiassa tytön kirjoittama koodi on ”TÄMÄ ON ANSA”.

Tiedän.

Steven pakenee juhlista koodin perusteella ja järjestää yllätyksen pahiksille, jolloin kaikki ammutaan tai tapetaan miekoilla. Elokuva loppuu, kun Steven pelastaa tytön sekä erään kadulla elävän pojan ja vie nämä jenkkeihin metsään, jossa perhe elää nyt onnellisena yhdessä ilman sosiaaliturvaa. Elokuvan alussa Stevenin pelastama haukka lentää myös onnellisena uuden perheen ympärillä ja lopulta liitää pois kuvasta kauniin musiikin säestämänä, jonka jälkeen elokuva omistetaan Steven Seagalin muistolle:

Kyllä, lopun freeze-frame selvästi kertoo, että Steven Seagal kuoli elokuvan kuvauksissa. En tiedä miten Steven tekee vielä tänäkin päivänä elokuvia, mutta jotenkin hän on silti ratkaissut kuoleman mysteerit. Se selittäisi Stevenin kyvyn syödä mitä vaan ilman tyypin 20 diabetestä. Ehkä hän onnistui syömään itsensä pois helvetistä?

Mitä luultavimmin Steven ei kuitenkaan kuollut jo vuonna 2004 ja kyseessä olikin itseasiassa vain ohjaajan väärä oletus Stevenin tulevasta kuolemasta. Ehkä hän tyyliin näki eräänä kuvauspäivänä Stevenin aamupalalla Outback Steakhousessa ja kuuli tämän tilaavan vielä yhden härän, ja luuli näiden elintapojen vievän hänet väkisin kuolemaan ennen kuukauden päässä olevaa ensi-iltaa.

Syy miksi katsoin Out of Reachin oli se, että minua kiinnosti tietää missä vaiheessa Seagalin lihavuusasteikko liikkui vuonna 2004. Mutta ikävä kyllä olin silti liian aikaisessa, koska Steven oli jo vähän lihava. Olisi pitänyt mennä kauemmas.

Steven piilottelee lihavuuttaan vielä aika hyvin pitkillä ja peittävillä vaatteilla, mutta aina kun hän liikkuu tai istuu alas, eivät vaatteet enää auta. Naama on pöhöttynyt ja kaksoisleukakin alkaa jo pikkuhiljaa tulla esiin, mutta sen ongelman hän ratkaisee joskus myöhemmin kasvattamalla parran. En tiedä milloin, mutta lupaan selvittää senkin vielä tämän projektin aikana.

Stevenin hahmolla oli myös nimi sekä menneisyys, mutta kummallakaan ei ole mitään vitun merkitystä millään tavoin. Hän osaa mumista useita eri kieliä huonosti ja on nero tietokoneiden kanssa. Elokuvassa on kohtaus, jossa hän opettaa miehelle, joka työkseen parantaa valokuvien pikselöintivirheitä tietokoneella, miten valokuvien pikselöintivirheitä parannetaan tietokoneella. Steven on siis mies, joka opettaa isäänsä nussimaan. Se on muuten oltava sosiopaatin tai vähintäänkin narsistin luonteenpiirre, sillä kuka oikeasti menee toisen työpaikalle ja pätee tälle olevansa parempi hänen työssään?

Steven osaa myös muistella ihmisiä, joita ei ole koskaan edes tavannut. Tämä on varmasti jo enemmän psykopaatin kuin sosiopaatin luonteenpiirre.

Toimintakohtauksissa Steven on mukana ehkä 50% ajasta, jonka ymmärtää koska hän on lihava eikä jaksa liikkua niin paljon. Outoa kyllä hän on muissakin kohtauksissa mukana vain hengessä. Näen Stevenin kyllä kuvissa puhumassa ihmisten kanssa, mutta hänet on jostain syystä dubattu huonosti uusiksi jonkun toisen toimesta. En tiedä miksi. Paitsi että… Mitä jos Steven kuoli sittenkin? Se selittäisi dubbaukset! Kyllä! Steven kuoli, kun tukehtui kiloon juustoa ja hänet korvattiin puolalaisella luolanpeikolla, joka läpäisi Steven Seagal -testin kun pystyi syömään kokonaisen sipsipussin yhdeltä istumalta! Ja sen jälkeen luolanpeikko on esittänyt Steven Seagalia niin hyvin, ettei kukaan ole tajunnut totuutta! Viimeinkin kaikki käy järkeen. Levittäkää sanaa ihmiset!

Puolalaiset puhuvat Stevenistä niin kuin hän olisi Jeesuksen uusi tuleminen maan päällä, vaikka hän ei ole tehnyt mitään. Elokuvan ensimmäisen minuutin aikana häntä kutsutaan sekä eläinten että ihmisten suureksi hyväntekijäksi (koska hän pelastaa työkseen eläimiä luonnonpuistossa ja lahjoittaa kaikki rahansa orpokodeille ympäri maailmaa). Stevenin sponsoroima 13-vuotias tyttö sanoo hänen rikastuttaneen omaa elämäänsä lukemattomin eri tavoin. Lisäksi Steveniä kutsutaan läpi elokuvan voittamattomaksi, parhaimmaksi jne.

En usko, että ketään kehutaan elokuvissaan yhtä paljon kuin mitä Steveniä kehutaan. Se alkaa olla jo nyt aika pelottavaa, ja tämä on vasta kolmas purku, jonka olen tehnyt.

Helposti. Koska Stevenin pitää istua minuutin välein alas jottei ala huimata liikaa, olisin potkaissut tuolista jalan irti ja kaatanut näin miehen lattialle. Ja koska Stevenin kaataminen lattialle on vähän sama asia kun lehmän kaataminen kyljelleen pellolle, tarvitaan varmaan traktori tai HIAB nostamaan molemmat ylös.

Elokuvassa on kaksi naishahmoa. On 13-vuotias tyttö, joka kulkee Zodiacin jalanjäljissä kiitos Steven Seagalin oppien, sekä Puolalainen Nainen, joka oli niin tärkeä, että kutsun häntä vain Puolalaiseksi Naiseksi. Se on siitä kätevä nimi, että kaikki mitä hahmosta sai irti löytyy siitä. Hän on nainen ja hän on puolalainen.

Vaimoni totesi jossain vaiheessa elokuvaa, että Puolalaisen Naisen kulmat ovat koko 2000-luvun alun lookki yhteen tiivistettynä. En tiedä mitä se tarkoittaa tai onko se hyvä vai huono juttu, mutta halusin silti mainita sen.

Kuka jumalauta perustaa ihmiskaupparingin ja käyttää naisten valinnassa hyväkseen Unelmien Poikamiestä?

Lance Bass Kakkonen kävelee naisten luokse, kysyy näiltä typeriä kysymyksiä tulevaisuuden haaveista ja antaa sitten oikein vastanneille ruusun symbolina ikuisesta rakkaudesta/seksiorjuudesta. Jos on pakko käyttää jotain telkkarista tuttua tapaa ihmiskaupan uhrien valinnassa, niin käyttäisivät sitten Selviytyjiä. Pitäisivät heimokokouksen, antaisivat naisten itse äänestää kuka saa jäädä seksiorjaksi ja kuka lähetetään kotiin. Selviytyjien juontaja Jeff Probst voisi varmasti juontaa tämänkin shown, koska jos joku tässä maailmassa näyttää siltä että hän omistaa ihmiskaupparingin, niin Jeff Probst.

Joka tapauksessa, kun Lance Bass 2000 on valinnut naiset ruusujensa kanssa, hän tappaa yhden merkkinä siitä, ettei hänelle vittuilla. Ja sitten, kuten kunnon kapitalisti, hän tajuaa Stevenin varaaman 13-vuotiaan orpotytön osaavan shakkia ja päättääkin pitää hänet itsellään pelikaverina. Lance on suuri shakkifani eikä hänelle oikeasti ole tärkeää tekeekö hän rahaa ihmiskaupalla vai ei, tärkeintä on ystävyys. Tämä on klassinen ihmiskauppiaiden tekemä virhe, sillä ei saa koskaan ystävystyä tai rakastua omaan tuotteeseensa. Se ei koskaan pääty hyvin. Sydämiä tulee särkymään.

Stevenin sponsoroiman 13-vuotiaan orpolapsen lisäksi hänen paras ystävänsä on toinen puolalainen orpolapsi, Nikki, joka asuu kadulla ja on ehkä 11 vuotias. Steven tavallaan kaappaa Nikkin kadulta mukaansa elokuvan alussa eikä päästä irti. Olen myös aika varma, ettei lapsen nimi ole oikeasti Nikki, mutta Steven vain päätti nimetä tämän itse. Ja nyt Nikki on hänen paras kaverinsa. Koko loppuleffan Steven raahaa Nikkiä väkisin mukanaan seikkailuihin ja bondaa tämän kanssa yhtä luontevasti kuin miten Steven bondaisi Caesar-salaatin kanssa.

Kuvittelin Nikkin hahmon olevan tämä ns. Out of Reach -juttu mihin elokuvan nimi viittaa, sillä Steven on niin saatanan vaivaannuttava isähahmo, ettei hän millään saa luotua yhteyttä kadulta kidnappaamaansa lapseen. Mutta sitten mietin vähän pidempään leffan nimeä ja kuvittelin tilanteen, jossa kymmenen tuottajaa, ohjaaja sekä Steven istuvat toimistossa ja yrittävät keksiä nimeä leffalle. Samaan aikaan kun ohjaaja ehdottaa nimia kuten "End of The Line” tai ”Maximum Revenge”, Stevenilta tippuu ranskalainen maahan ja hän yrittää poimia sitä. Hän työntää tuoliaan taaksepäin, jotta voi nojata eteenpäin ja kurottaa ranskalaisen kiinni, mutta ei silti taivu tarpeeksi saadakseen kättään edes lattiaan asti. Steven ähkii ja puhkii, työntää oikeaa olkapäätään eteenpäin vetämällä vasemman käden selkänsä taakse, voittaen näin arvokkaita senttejä. Ranskalainen on jo melkein siinä, sentin päässä. Sormet hipoavat sitä. ”I almost got it, you guys. It’s just… just a little… Out of reach”. Ja loppu on historiaa.

Ehkä lopun miekkatappelu, mutta sekin vain koska on selvää, etteivät Steven tai Lance Bass Wannabe ole käsitelleet miekkoihin aiemmin. Miekkatappeluissa tietääkseni pidetään ainakin metrin parin etäisyys, eikä olla näin lähellä toisiaan:

On varaa mistä valita, joten valitsen ensimmäisen toimintakohtauksen. Steven pysyy paikoillaan ja antaa ihmisten tulla yksi kerrallaan hänen kimppuunsa, jotta hän voi hennosti kaataa heidät maahan.

En tiedä tarkalleen mitä taistelulajeja tai tyylejä Steven käyttää, mutta itse kutsun häntä neliömetritaistelijaksi tai paikallaantaistelijaksi. Hän jaksaa harvoin liikkua siitä missä on, joten hän vain valitsee neliömetrinsä ja antaa vihollisten tulla sille alueelle. Tästä syystä olen aika varma, että vähän yli metrin pitkä keppi olisi tarpeeksi hänen voittamiseen. Varsinkin jos keppi on terävä. Mahdollisesti onki ja koukku voisi myös riittää, jos koukkuun pistää roikkumaan nallekarkin.

En tiedä onko Life I Tried to Leave Behind -laatikko vielä termi, mutta jos ei ole, niin joku voisi lanseerata sen. Se on se laatikko, missä pidetään aseita ja muistoja menneestä elämästä, joka tulee kolkuttelemaan ovelle. Sitten laatikko pitää hakea kellarista tai ullakolta ja palata vanhaan elämään. Steven tekee juuri näin tässä elokuvassa, kuten hän tekee varmaan kaikissa elokuvissaan.

Elokuvassa on kohtaus, jossa puolalaiset salamurhaajat potkaisevat oven auki niin kovaa, että oven saranat ruuvautuvat auki, irrottavat itsensä ovesta, pistävät ruuvit talteen ja antavat oven kaatua maahan ilman, että karmeihin tai saranoihin tulee jälkeäkään. Tämä oli mielestäni aika mielenkiintoista. Heti perään Steven neliömetritaistelee tunkeutujien kanssa ja heittää toisen ulos kolmannen kerroksen ikkunasta. Ankea pudotus alas ikkunasta näytetään liioittelematta 150:stä eri kulmasta, joka on noin 149 kulmaa liikaa. Mies tipahtaa auton katolle ja kuolee. Lisäksi autoon jää ikävä naarmu kengänpohjasta. Elokuvan budjetti on ollut varmaan satoja miljoonia.

Out of Reach on turhauttava kokemus. Se on vähän kuin yrittäisi mennä Steven Seagalin kyydissä soutuveneellä lammen toiselle puolelle, kun pitää aina kahden vedon jälkeen pysähtyä odottamaan Stevenin hengityksen tasaantumista. Ja sitten kun hengitys on lopulta tasaantunut, pitää Stevenin ottaa pala Snickers-patukasta, jonka pureskelu on myös aika raskasta, joten hengityksen pitää taas tasaantua hetken. Sitten pieni ruokalepo, vartin pikaiset päiväunet, pieni puraisu Snickersiä lisäenergian saamiseksi, kevyt hengityksen tasaantuminen syömisestä ja voidaan ottaa taas kaksi vetoa, jonka jälkeen taas tasataan hengitystä, syödään Snickersiä, levätään, syödään, tasataan hengitystä ja jatketaan kahden vedon verran. Tuuli olisi kuljettanut sinut lammen toiselle puolelle nopeammin. Mistäköhän tämä kaikki taas lähti? Ainiin, Steven Seagal on läski. Ja Out of Reach on huono elokuva.

TÄSTÄ STEVEN SEAGAL -PROJEKTINI ETUSIVULLE