Steven Seagal - The Foreigner (2003)

11.2.2023

Tämä on mitä tapahtuu, kun elokuva kuvataan kokonaan Puolassa ja suurin osa siitä ei tapahdu Puolassa.

Vaikka tuuli puhaltaa niin kovaa, että se muuttaa maailman väriskaalan siniseksi ja oranssiksi, ei se silti puhalla niin kovaa, että puolialastoman naisen tukka edes liikahtaisi. Ehkä nainen on laittanut tukkaansa niin paljon tuotetta, että se kestää taifuunin paineaallot? Tai ehkä nainen on naulannut jokaisen hiuksensa kiinni päähänsä jonkunlaisena viimeisenä ratkaisuna sotkuiseen aamutukkaan?

Viisi ja puoli hampurilaisateriaa on aika korkea ateriamäärä elokuvalle, joka on niin perseestä kuin tämä. The Foreigner on alusta loppuun täysi sotku eikä siitä saa melkein mitään irti. Tuntuu siltä kuin joku tekijätiimissä olisi nähnyt Snatchin ja ajatellut, että siinäpä on hauska elokuva jossa on hullu juonihelvetti, tehdään sama mutta ilman budjettia, huumoria ja maailman hankalimman näyttelijän kanssa.

Steven Seagal on periaatteessa alamaailman postimies, joka vie laittomia paketteja paikasta A paikkaan B. Hänen isänsä on juuri kuollut ja isälle pidetään muistotilaisuus Saksassa, johon Steven on nyt matkalla. Mutta hänen pitää poimia ensin Versaillesista paketti, joka hänen pitää viedä myös Saksaan. Kaikki selvää vielä? Hyvä.

Tanskalaiset hyökkäävät Versaillesin palatsiin, joka näyttää ihan puolalaiselta mökiltä, ja polttavat sen. Mutta Steven ehtii saada paketin mukaansa Venäläisiltä. Keitä ovat Venäläiset ja Tanskalaiset rikolliset? Se ei koskaan selviä, joten älä mieti sitä ja keskity nyt oleelliseen herran jumala, olemme vasta alussa. Joten Steven menee paketti mukanaan Krakovaan isänsä muistotilaisuuteen, kuten oli sovittu. Mitä, sanoinko aiemmin, että muistotilaisuus oli Saksassa eikä Puolassa? Mitä sitten, koska nyt se vaihtui näin. Sitten Puolasta Steven menee Saksaan viemään pakettia ja tapaa veljensä, joka asuu nykyään Saksassa. Sitten veli astuu ulos saksalaisesta kodistaan ja on Varsovassa. Ja tässä kohtaa solmua on nostettava kädet ilmaan, sillä on täysin mahdoton sanoa kuka on enää missäkin, vaikka joka ikisessä vitun kohtauksessa kerrotaan, missä kohtaus tapahtuu! Pakettia hamuavien pahiksien määrä myös triplaantuu, Tanskalaiset vainoavat kaikkia, jonkun pahiksen vaimo haluaa vaihtaa kai tyttärensä pakettiin, joku salamurhaaja jahtaa Steveniä koska ei pidä hänestä jne. Kohtaukset sekoittuvat toisiinsa vahvemmin kuin Puola ja Saksa ja Ranska ja Versailles ja Norja sekoittuvat toisiinsa (Norjassakin käydään, Tanskalaiset hyökkäävät sinne, Norja näytti ihan Puolalta). Kukaan ei tiedä mitä toiset haluavat ja lopulta elokuva loppuu. Mitään ei jää käteen. Mikään ei selviä.

Asiaa ei auta yhtään se, että kaikki paikat näyttävät tismalleen samalta. Pariisi ja Krakova ovat identtisiä, ei mitään eroa. Berliini on ehkä helpoin tunnistaa siitä, että joskus Berliinin kohtaukset on kuvattu lentoaseman liukuportailla eikä muissa kaupungeissa ole varaa liukuportaisiin. Mutta kun Berliinissä liikutaan liukuportaiden ulkopuolella, ollaan ihan kuin Puolan maaseudulla Toisen Maailmansodan jälkeisessä joutomaassa. Tässä edelleenkin Berliinin rautatieasema:

Ja tässä mitä tapahtui maailman kuuluisimmalle palatsille/puolalaiselle mökille kun viinapullo tipahtaa takan eteen.

Voi ei! Vuosisatojen muistot, Ranskan ylpeys, barokin helmi tai sitten vain joku Puolalainen lato – mennyttä silmänräpäyksessä.

Kylmä Joonatan on entinen CIA:n agentti ja pälä-pälä-pää, jos olette nähneet yhden Seagalin hahmon, olette jo nähneet tämän hahmon. Hän seisoo paikallaan ja näyttää Steveniltä, mutta jos hän ottaa yhdenkin askeleen ja katsoo toiseen suuntaan, hän muuttuu omaksi stunt-miehekseen. Tämä johtuu uskoakseni siitä, että Seagalille ei maksettu tarpeeksi liikkumisesta, joka on tietysti täysin ymmärrettävää, koska kyseessä on kuitenkin vain toimintaelokuva. Toimintaelokuvissa ei yleensä liikuta. Toisaalta toimintaelokuvia ei myöskään yleensä tähditä ylipainoinen kaloripallo, joten en tiedä, ehkä on parempi, ettei Seagal liiku elokuvissaan. Ehkä se on turvallisempaa kaikille hänen ympärillään, ettei hän vaan vahingossa kierähdä kuvausryhmän päälle.

Tuon läskivitsin myötä on kuitenkin pakko myöntää, ettei Steven ole elokuvassa vielä millään tavoin näkyvästi läskissä kunnossa. Hän luultavasti oli läskissä kunnossa, älkää ymmärtäkö minua väärin, mutta hän peittää läskit ovelasti ihan liian isolla nahkatakilla ja tekee jokaisessa kohtauksessaan selväksi, että takissa on vielä runsaasti kasvutilaa. Hän vetelee löysää nahkatakkiaan edestakas kuin runkkaisi sitä, se oli outoa.

Ja kai tämäkin on sitten pakko kirjoittaa ylös, mutta Steven näytteli elokuvassa pariin otteeseen ihan hyvin. Rima on TODELLA matalalla, tietäkää se. Yleensä hän lukee monotonisesti lunttilapuista dialogiaan tai tekee supernäkymätöntä improaan, mutta tässä leffassa hän pari kertaa ihan oikeasti lisäsi dialogiin tunnetta. Esim. eräässä kohtauksessa häntä kidutetaan köydellä ja hän puhuessaan lisää ääneensä kipua. Se yllätti minut täydellisesti, en olisi ikinä uskonut Stevenin kykenevän siihen. Yleensä näyttelijät lisäävät tunnetta kaikkiin repliikkeihinsä, mutta kuten sanottu, Stevenin kanssa rima on matalalla. Olin ylpeä sinusta Steven, kiva että jaksoit pari kertaa edes yrittää.

”Kylmä Joonatan on sadan natsan karateka ja tappamisen asiantuntija.”

”Uuh en malta odottaa, että pääsen näkem- Hetkinen… Mitä vittua? Sanoitko tappamisen vai tapaksen asiantuntija? No... Ehkä ulkonäkö huijaa, taidan antaa tälle pullukalle mahdollisuuden todistaa legendansa.”

Minusta tuntuu, että kehuminen kasvaa mitä läskimpi Steven on. Ja nopeasti muita tekemiäni purkuja selatessa vaikuttaisi siltä, että tämä teoria pitää kutinsa. Minun pitää varmaan katsoa muutama Stevenin varhaisempi elokuva, jotta saan toimivan skaalan kehumisasteikosta, mutta tätä pitää jatkossa pitää silmällä.

Toinen vähänkään merkittävä naishahmo on Kukalie Van Mikälien tytär, joka nähdään ehkä viisi kertaa ja aina hyppimässä väärin hyppynarua. Tyttö tekee elokuvan aikana kaikki mahdolliset hyppynaruvirheet. Hän ei hyppää, kun naru tulee kohti. Hän hyppää, kun naru on menossa yli. Hän lyö narun takaraivoonsa. Hän ei käytä tarpeeksi voimaa, jotta naru menisi edes olkapäille asti. Eli tyttö on yksi surkeimmista hyppynaruhyppijöistä maailmassa. Tässä olisi ehkä ollut järkevää käyttää apuna vaikka Stevenin stunttimiestä koulutyttöasussa ja letitettynä. Stuntmies on esittänyt paljon epäuskottavampiakin juttuja pelkästään tässä elokuvassa, uskokaa pois. Se olisi mennyt lentäen läpi jokaisen katsojan seulasta.

Muut naiset ovat elokuvassa vain, jotta heitä voidaan ampua. Yhtä naista ammutaan mahaan eikä viereisessä huoneessa olleita miehiä edes kiinnostanut. Stevenin hotellin respa myös ammutaan ja seuraavassa kohtauksessa hotellissa työskentelee jo uusi respa. Mikäköhän on hotelliketjun periaate murhattuja työntekijöitä kohtaan? Joutuvatko uudet työntekijät siivoamaan vanhat ruumiit pois aulasta heti kun aloittavat työt vai kuuluuko se osaksi koulutusta ja on näin ollen palkatonta aikaa?

Aikido on oltava maailman turhin taistelulaji, jos olen näistä elokuvista mitään oppinut. Siinä vain läpsytellään vastustajaa kämmenillä kaulalle ja käsille kunnes vastustaja kuolee kosketukseen tai häpeään. Jalkoja ei oikeastaan koskaan käytetä, tai ainakaan herra Seagal ei niitä käytä ja hänellä on kuitenkin musta vyö lajissa.

Joka tapauksessa, olen katsonut jo niin monta Stevenin elokuvaa, että olen niiden myötä itsekin mustan vyön aikidoka ja näin ollen täysin kykenevä havainnollistamaan muutaman tärkeimmän Aikido-liikkeen. Aloitetaan perusteista. Kun tappelu on alkamassa, ota Aikidon aloitusasento:

Jos kuitenkin katsot tarpeelliseksi murskata vihollisesi mystisen Aikidon voimin, niin muista, että on tärkeää myös näyttää uhkaavalta. Ota käyttöön tappavin ja jykevin ilmeesi, jotta vastustajasi tietää minkälaisen pedon kanssa on tekemisissä.

Veli on ehkä töissä Saksapuolan salaisessa palvelussa tai mahdollisesti CIA:ssa. Tai sitten hän oli työtön, en tiedä. Ainoa minkä tiedän varmaksi on se, että veljet osaavat lukea toistensa ajatukset, ehkä koska he ovat identtisiä kaksosia. Jos he katsovat toisiaan, he tietävät heti toistensa salaisuudet ja tahdonsuunnat. Joka on tavallaan ihan kiva, koska katsoja ei tiedä niitä koskaan.

Yksi lempikohtauksistani elokuvassa sijoittui baariin, jossa Steven ja veli kohtaavat. Veli nyökkää Stevenille, että häntä seurataan ja veljen takana nähdään muutama vihainen puolalainen kätyri Saksasta. Steven nyökkää takaisin ja yhdessä veljen kanssa päättää tehdä kaikkien aikojen näyttävimmän katoamistempun. He nousevat ylös ja kävelevät ulos ravintolasta. Ja yksi kätyreistä soittaa pomolleen ”Me kadotimme heidät”.

Nerokasta komediaa, suorastaan nerokasta. Harmi ettei elokuva tosin ollut komedia.

Elokuvassa on vain pari hauskaa toimintakohtausta ja molemmat liittyvät räjähdyksiin, mutta ilman muuta niistä hauskempi on kohtaus, jossa Steven heittää vastustajaansa CD-levyllä ja mies räjähtää kappaleiksi.

Juuri ennen kuin CD lähti lentoon, pahis osoitti Steveniä aseellaan ja sanoi ”Sweet dreams Bruce Lee”, joka masensi, koska Steven ei jumalauta ole aasialainen! En tiedä miten vitussa tämän saisi iskostettua ihmisten tajuntaan. Steven ei näytä yhtään aasialaiselta. Hän näyttää pöhöttyneeltä.

Elokuvan toimintakohtausten surkeuden havainnollistamisen nimessä valitsen erään viisi sekuntia pitkän hetken Berliinin liukuportaista. Mies sanoo Stevenille ”anteeksi” joten Steven heittää hänet liukuportaiden yli toisiin liukuportaisiin. Yksinkertainen hetki toimintaelokuvalle, vai mitä? Tässä kohtaus muokkaamattomana giffin muodossa:

Mutta kohtauksessa on enemmän kuin mitä silmä näkee. Koska kun hidastin tuon kohtauksen sekunnin sadasosiin, tuli tämä näky eteen:

Ihan elokuvan lopussa on kohtaus jossa Kukalie Van Mikälie, hänen tytär sekä Steven kävelevät kadulla. Katsoin heti, että tässäkään kohtauksessa tuo ei varmasti ole Steven. Hän katsoi poispäin kamerasta, ei ollut nahkatakkia, tukka oli aivan liian musta – Ja sitten hän kääntyi ympäri ja Stevenhän se oli! Tämä oli mielestäni ovela liike elokuvantekijöiltä, antaa meidän katsojien kuvitella ettei Steven jaksaisi edes kävellä kadulla ja sitten yllättää meidät sillä, että hän jaksoi kuitenkin.

Suunnaton harmi...

Myös se kertoo aika paljon, että katsoin elokuvan muutama päivä sitten ja minuutti minuutilta unohdan siitä asioita. Olen aika varma, että ylihuomenna en muista elokuvasta enää yhtään mitään. Mutta hetkittäin asioita edelleen palailee mieleeni. Esim. muistin juuri, että elokuvassa on kohtaus, jossa Steveniä pyydettiin hakemaan mustan laatikon sisältänyt paketti Versaillesista, hän haki sen paketin ja sitten valitti, että paketti oli siellä mistä hänen piti hakea se. Mistä vitusta siinä oli kyse!? Jos Suomen Posti lähettäisi minulle viestiä, että paketti joka heidän piti toimittaa minulle on löytynyt, mitä heidän pitää tehdä paketille, niin toki ymmärrän sekaannuksen täysin koska kyseessä on Suomen Posti ja rima on matalammalla kuin Stevenin näyttelijänkyvyissä. Mutta Steven on olevinaan alamaailman kuriiri, paras sellainen. Eikö hän ymmärrä kuriirin työtä? Eli tekeekö hän työtä, jota ei osaa tehdä, jossa on maailman paras, mutta ei ymmärrä sitä?

En malta odottaa ylihuomista, kun en enää muista elokuvasta yhtään mitään.

TÄSTÄ STEVEN SEAGAL -PROJEKTINI ETUSIVULLE