Vuosi 2016

31.12.2016

Jatkaen hyväksi havaittua linjaa, tässä purku menneestä vuodesta käyttäen apunani vain iPhoneni kuvia.

Tammikuu

Olin tammikuussa hakemassa oluita maaliskuussa juhlittaviin häihin ja kävin siellä leffakaupoilla. Southpawn nimi oli pitkälti se mitä pystyi kuvitella. Lisäksi kävin loppuvuodesta uudestaan Tallinnassa ja löysin sieltä Mad Max: Raevo Teen, jolle nauroin myös ihan liian pitkään.

Helmikuu

Katsoin telkkarista ohjelmaa, jossa muutama Isojalkaa tutkiva asiantuntija etsi Isojalkaa. Tämä on ihan oikea vakavissaan kuvattu ohjelma ja sitä on tehty jenkeissä kahdeksan kautta.

Eräässä jaksossa Isojalkaa etsivä tiimi päätti hajaantua. Toinen tiimi meni metsään etsimään Isojalkaa ja toinen jäi metsän ulkopuolelle kuuntelemaan Isojalan ääniä. Asiantuntijat tiesivät kertoa, että Isojalka kommunikoi lyömällä kepillä puuta, joka on ymmärrettävä tapa kommunikoida, varsinkin kun ottaa huomioon että Isojalat elävät metsässä eikä niitä ole olemassa. Joten tiimi joka oli metsässä yritti houkutella Isojalkaa esiin lyömällä kepillä puuta. Samaan aikaan saman metsän laidalla toinen tiimi, jonka tehtävä oli kuunnella Isojalan päästämiä kepiniskuääniä, kuuli kuinka metsästä kuului keppimäistä paukuttelua. He päätyivät loogiseen päätelmään: se oli Isojalka. Joten he kommunikoivat takaisin lyömällä kepillä omaa puutaan. Ja tiimi metsässä kuuli kuinka heidän puupaukutteluun vastattiin puupaukuttelulla, ja he päätyivät loogiseen päätelmään: se oli Isojalka. Joten sitten molemmat tiimit hakkasivat kepeillä puitaan tovin, jonka jälkeen poistuvat yhteiseen tapaamispaikkaan missä molemmat kertoivat kommunikoineensa Isojalan kanssa. Ja jos se ei ole vielä selvää, tämä ohjelma on paras ohjelma television historiassa.

Katsoin myös jossain vaiheessa ohjelmaa, jossa kaksi miestä opetti kuinka selvitä villissä talvisessa luonnossa, ja toinen miehistä joi selviytyäkseen omaa kustaan. Hän ei juonut sitä lunta jonka keskellä istui juomassa omaa kustaan, vaan hän valitsi juoda omaa kustaan. Vielä kerran. Kyseessä oli siis selviytymisasiantuntija, aikuinen mies jonka ainoa tehtävä oli opettaa kuinka selvitä luonnossa, ja hän istui alas lumeen, joka on jäätynyttä juotavaa vettä jonka voi sulattaa, ja joi omaa kustaan. En tiedä selvisikö hän hengissä jakson loppuun asti sillä vaihdoin kanavaa.

Elokuvassa The Day After Tomorrow Jake Gyllenhaal ja tämän kaverit juoksevat kylmää rintamaa pakoon kirjastoon, jossa he polttavat arvokkaita kirjoja pitääkseen lämpöä yllä. Ja sitten he nojaavat taaksepäin puutuoleissaan, nostavat jalkansa puisille pöydille ja sanovat, että eivät millään haluaisi polttaa arvokkaita kirjoja mutta kun vaihtoehtoja ei ole. He olivat idiootteja. Mutta he eivät sentään juoneet kustaan lumen keskellä.

Maaliskuu

Jos en julkaisisi tätä kuvaa tämän kuukauden yhteydessä, olisin kuollut mies

Huhtikuu

Rakastan musikaaleja. Musikaalit ovat se syy miksi herään aamuisin. Ja kaikkien aikojen parhain musikaali on tietenkin Les Misérables. Päätinkin siksi tatuoida oikeaan käteeni Jean Valjeanin vankilanumeron.

Tämä ei ole ensimmäinen tatuointini. Lisäksi sitä ensimmäistä on vähän vaikeampi selittää. Riittänee kun kerron, että se on suluissa alfa miinus pii jaettuna X:llä ja niistä suluista miinustetaan sulkeet positiivinen b miinus a plus c, jossa b on potenssiin a ja a on potenssiin b, ja niihin sulkeisiin ynnätään neliöjuuri jonka sisällä on positiivinen A ja b jaettuna plussalla, joka on suluissa alfa miinus pii jaettuna X:llä, ja niistä suluista miinustetaan sulkeet positiivinen b miinus a plus c, jossa b on potenssiin a ja a on potenssiin b, ja niihin sulkeisiin ynnätään neliöjuuri jonka sisällä on positiivinen A ja b jaettuna plussalla, joka on suluissa alfa miinus pii jaettuna X:llä ja niin edelleen.

Yhtäkkiä Valjeanin vankilanumero ei olekaan enää niin typerä tatuointi, vai mitä.

Toukokuu

Olin häämatkalla Wienissä jossa hotellin vessa oli jonkun sairaan kakkafetistin suunnittelema. Kun tuolla pöntöllä kävi paskalla, paska jäi ylätasanteelle kasaksi, jota oli pakko katsoa silmästä silmään kun päätti kurottua pöntön taakse vetääkseen sen. Tämä on suht normaalia syyllistämistä, jossa minun pitää kai hävetä kakkaani kakattuani sen katsomalla sitä. Koirille tehdään näin. Mutta minä olen aikuinen mies, ei minun pidä miettiä kakkojeni seurauksia!

Yritin tietysti vetää pöntön silmät kiinni, mutta en löytänyt oikeaa nappia ja pelkäsin että koskisin vahingossa kakkaan, joten avasin silmäni ja näin kasan. Yritin myös kerran vetää pöntön niin että yhä istuin sillä kakka allani, mutta aggressiivinen vesi otti kakan mukaansa ja heitti sitä sekä perseelleni että reisilleni.

Kesäkuu

Jätän tuon tähän, jotta muistan tämän kun katson vuoden tai kahden päästä seuraavaa Bondia jota ei todellakaan esitä Theo Mikälie.

Heinäkuu

Tammikuussa luin uutisia Soldiers of Odinista ja päätin vittuilla heille kevyesti luomalla parodiasivun Dicks of Thor. Toivoin tuolloin, että he olisivat huomanneet mitä olin tekemässä ja julistaneet minut ”natsien viholliseksi” tai miksi ne idiootit nyt vihollisiaan nimittävät. Ehkä suvakiksi, koska suvaitsevaisuus sodan uhreja kohtaan on paha juttu? Joka tapauksessa, puoli vuotta myöhemmin heinäkuussa tuo kuvassa oleva ilmoitus pamahti kännykkäni ruutuun. Ja sitten heti perään vajaat kymmenen muuta Odinin Facebook-sivua tykkäsi myös parodiasivustani. Kuinka monta Facebook-sivua yhdellä natsijengillä voi edes olla?

Oli päätöksenteon aika. Joko poistaisin parodiasivun Facebookista tai sitten alkaisin keskustella Odinien kanssa siitä mitä sivulla oikein oli. Keskustelu heidän kanssa olisi voinut olla mielenkiintoinen, mutta he olivat puoli vuotta myöhässä. Olin (ja yhä olen) ihan saatanan kyllästynyt lukemaan näiden natsien toilailuista lehdistä. Minulla ei ollut enää mitään hinkua keskustella heidän kanssaan. Dialogi natsijengin kanssa yleensäkään ei voi olla sieltä helpoimmasta päästä, varmaan koska kyseessä on jengi täynnä natseja. Joten tässä oli kaksi asiaa mitä jouduin painottelemaan: joko poistan parodiasivun tai sitten käyn vaikean ja turhan keskustelun natsien kanssa.

Joten poistin parodiasivun Facebookista eikä minun tarvinnut olla Odineihin missään yhteydessä. Ja sitten muistin, että olin ottanut talteen kaikki ne helvetin tekstit mitä olin Facebookiin kirjoittanut ja pistänyt tänne blogiin. Ja täältä minä en niitä saatana ala poistamaan. Joten nyt vain odottelen sitä päivää kun Odinit tajuavat blogini olemassaolon. Koska sitten he voivat varmaan kysyä minulta, että miksi olen suvaitsevainen sodan uhreja kohtaan. Vastaavasti minä voin sitten varmaan kysyä heiltä, että jos he olisivat siinä Kylmän Ringin vankilassa, mihin porukkaan he siellä liittyisivät?

Elokuu

Ehkä paras kirpparilöytö vuosiin. Joku tyyppi jossain oli leikannut Charlie Sheenin Fixing the Shadow –elokuvan ruotsinkielisen minijulisteen, kehystänyt se, ja pyysi siitä nyt euroa.

En silti ostanut.

Syyskuu

Jatkaen hieman tatuoinnistani, kävin ystävieni Markuksen ja Sebastianin kanssa Lontoon West Endissä katsomassa Les Misérablesin, joka oli aivan saatanan kova show. Suosittelen sitä kaikille.

Syy miksi olin Markuksen ja Sebastianin kanssa Lontoossa oli kuitenkin ihan muu. Tarkoituksena oli tehdä historiaa, eli The World’s End elokuvassa nähty 12 pubin pubikierros, eli Kultainen Maili.

Kun lähtee ulkomaille suorittamaan 12 pubin pubikierrosta, jonkunlainen taustatutkimus voisi olla suotavaa. Meitä oli kuitenkin matkassa yksi tuottaja ja kaksi käsikirjoittajaa, ja meidän kaikkien työhön voisi kuvitella liittyvän jonkunlaista taustatutkimuksen arvostamista. Me kuitenkin päätimme tehdä tutkimukset pubien sijainneista edellisenä iltana Lontoossa. Selvisi, että näistä elokuvan 12 pubista ehkä viisi oli ihan oikeiden Lontoolaisten pubien mukaan nimetty. Ja niistä kaksi oli niin syrjässä ettei kannattanut edes yrittää. Joten sitten päätimme käydä vain joissain pubeissa.

Itse pubikierros oli säälittävää rämpimistä alusta asti. Tai ehkä ei kuitenkaan ihan alusta. Viimeistään pubin numero kolme kohdalla lähti eeppinen kierroksemme kuitenkin vahvaan luisuun, pääosin koska pubi numero kolme oli kiinalainen ravintola.

Viidennen pubin kohdalla Markus ja Sebastian joivat jo vettä. Seitsemäs tai kahdeksas pubi oli päätepysäkkimme eli World’s End Camdenissa, jonka piti siis olla vasta pubi numero 12 mutta ihan sama. Ainoa joka oli juonut oluita sinne asti olin minä, ja koska luovutus ei varsinaisesti ole tyylini (kuka vittu juo vettä pubikierroksella!?), piti minun soveltaa. Join siellä kahdeksannen olueni, sekä Markuksen ja Sebastianin oluet, ja sitten vielä lopuksi kämpillä kaksi olutta lisää.

World’s End elokuvan pubikierros oli vähän eeppisempi kuin meidän, mutta muutamaa hairahdusta lukuunottamatta olin tyytyväinen, pääosin koska join kuitenkin päivän aikana 12 olutta ja koska kiinalaisessa ravintolassa oli yllättävän hyvää munakoisoa.

Lokakuu

Tämä tässä on lavallinen kaupasta löytyvää Luokkakokous–kahvia.

Haluaisin uskoa, että me ihmiskuntana pystymme parempaan kuin Luokkakokous–kahviin. Oikeastaan mikä tahansa muu leffatuote kävisi paremmin järkeen. Uskollinen Puutarhuri –puutarhasakset? Mikä ettei. Shawshank Redemption –makuupussi? Toki. West Side Story –mustesuihkupatruuna? Miksei. Mutta ei vittu Luokkakokous -kahvi!

Ymmärtäisin ehkä Luokkakokous–itsemurhasetin, johon kuuluu yksi hirttoköysi ja yksi Luokkakokous–elokuvan DVD kopio. Sen tuotteen funktio sentään kävisi järkeen.

Marraskuu

Ei olisi Toddista uskonut ensinäkemältä.

Joulukuu

Tämä tässä oli kestävin veitsi jonka olin koskaan hankkinut. Se oli Fiskarsin joten se maksoi lähes 50 euroa ja oli terävämpi kuin yksikään veitsi jonka olin omistanut. Se oli minun rakkaani. Ja joulukuun ensimmäisinä päivinä minun piti tappaa se.

Veitsi päätti jumittaa haarukat ja veitset sisältävän vetolaatikon. Vetolaatikkon, johon ei ollut mitään pääsyä alhaalta tai sivulta. Koska tuo veitsi oli niin terävä kuin se oli, se upposi laatikossa olevaan puumuottiin ja jäi sinne täydelliseen ansaan. Laatikkoa sai kaikin voimin vedettyä puoli senttiä ulospäin. Mitään muuta liikettä se ei tehnyt.

Normaalisti tässä tilanteessa ei tarvitsisi hätiköidä, mutta olimme juuri vaimon kanssa tehneet pizzaa ja minä en saatana syö sitä käsin! Minä en edelleenkään ole mikään vitun koira! Minä tarvitsen haarukan ja veitsen, ja se että ne olivat juuri siinä laatikossa joka oli jumissa, oli minulle suora loukkaus Jumalalta.

Päälle tunnin ajan riuhdoin vaimoni ja lopulta isäni kanssa sitä laatikkoa. Olin jo vasara kädessä menossa siitä laatikosta läpi, koska halusin syödä sen jo kylmän pizzan kuten ihminen. Lopulta isäni kävi hakemassa kaksimetrisen kuusimillisen harjateräksen jonka saimme hädin tuskin työnnettyä siitä puolen sentin kolosta sisään laatikkoon. Minä työnsin harjaterästä veistä vasten ja isän veti laatikkoa. Kuului poksis kun tuo maailman kestävin veitsi murtui ja laatikko aukesi.

Sitten söin kylmää pizzaa välineiden kanssa.

Yhteenveto

Yhteenvetona vuosi on ollut mitä mahtavin. Olen mennyt naimisiin, olen päässyt käsikirjoittamaan, olen ostanut talon ja vain vajaat puolet rakastamistani laulajista otti ja kuoli. Mutta loppujen lopuksi vuosi ehkä tullaan kuitenkin muistamaan yhtenä kaikkien aikojen surkeimpina. Pääosin koska tämä tapahtui: