ELOKUVAMARATON 4 - HIDAS ITSEMURHA
MARRASKUU 2013
Tämä maraton lähti siitä Kevin Bacon -pelistä mitä jenkeissä pelataan. Six Degrees of Kevin Baconissa on kuuden elokuvan avulla yhdistettävä Kevin Bacon toiseen näyttelijään. Kuusi elokuvaa ei ihan riittänyt, joten päädyimme pelaamaan Sixteen Degrees of Kevin Baconia, jossa Kevin Bacon piti yhdistää Kevin Baconiin 16 elokuvan avulla.
Maraton pidettiin marraskuussa 2013 Lohjalla minun kotonani. Ensimmäistä kertaa Markus oli myös mukana, eli neljän sankarin ryhmämme oli viimeinkin kasassa.
Tällä kertaa juomapelien säännöt löysivät lopullisen muotonsa ja niitä on jokaisessa seuranneessa maratonissa käytetty pitkälti tässä muodossa:
Kymmenen sääntöä joissa pitää ottaa huikka kaljaa. Seitsemän kun toteutuu elokuvassa, tequilashotti elokuvan jälkeen. Lisäksi aina montaasin kohdalla jallushotti. Ja tervetuloshotti tequilaa ennen kuin maraton virallisesti alkaa.
Mukana maratonissa oli myös tyttöystäväni Anna, joka kesti taas about puoleenväliin jonka jälkeen hän muutti vanhempiensa luokse asumaan.
Maraton potkaistiin käyntiin täydellisellä Footloosella, joka herätti enemmän tai vähemmän puhdasta onnea meissä jokaisessa.
Footloosen aikana tanssijalka oli saatu vipattamaan, joten luonnollisesti meidät piti heti tiputtaa maan pinnalle takaisin. Katsoimme yhden kaikkien aikojen surkeimmista elokuvista, eli Harry and The Hendersonsin. Se aiheutti pelkkää vihaa ja raivoa, osittain koska sen aikana eläinsääntö (eli aina kun näkyy eläin, pitää juoda kaljaa) oli tappaa meidät.
Harry and The Henderson luojan kiitos loppui ikuisuuden kestettyään ja Predator tuli taas mukaan kuvioihin. Markus pääsi tässä kohtaa ensimmäistä kertaa todistamaan minulle ja Sebastianille jo tutun näyn, eli Aarnin katsomassa Predatoria.
Itse olin jo erittäin leppoisassa tilassa Predatorin jälkeen, känni oli viemässä voiton. Oli aika katsoa Rocky IV, jonka aikana koettiin maratonien ensimmäinen verenvuodatus sekä tajuttomuus. Kaikki alkoi siitä kun Markus ja Sebastian alkoivat väittelemään tästä Rockyn liikeestä:
Markus väitti että pystyy tekemään liikeen, kun taas Sebastian ei uskonut siihen. Aarni oli niin kännissä että lähti provosoimaan riitaa. Vain minä katsoin itse elokuvaa, joten minun puolestani pojat saivat tapella ihan rauhassa.
Sebastian on oikeassa, sillä jos jotain näistä maratoneista olen itse oppinut, niin sen että Markus on aina eri mieltä kaikesta.
Palataan takaisin liikkeeseen. Vasta siinä kohtaa kun Markus päätti todistaa että pystyy tekemään liikkeen, aloin itsekin kiinnostuksella seurata väittelyä.
Jos haavaa otsassa ei lasketa ja pöydän reunassa oleva jälki unohdetaan, oltiin selviydytty vain säikähdyksellä. Dokaaminen sai ikävä kyllä jatkua. Mutta sivuhuomautuksena vielä tähän väliin, Markus ei ole vieläkään todistanut että pystyy tekemään sen liikkeen.
Ja koska Markus ei ole vieläkään tehnyt liikettä, hän ei mielestäni saisi kunnioittaa sotiemme veteraaneja ikiomalla Kiitos -paidallaan jota käyttää ihan koko ajan joka paikassa.
Rocky IV:n jälkeen katsottiin Showdown in Little Tokyo joka homoudellaan kosketti meitä.
Illan viimeisenä katsottiin Teen Wolf, jonka läpi Markus nukkui ja me muut huudettiin kovaan ääneen että ”MITÄ?!”. Se elokuva herätti kysymyksiä, joista vähäisin ei ollut että mitä vittua siinä oikein tapahtui. Kysyin elokuvan läpi nukkuneelta Markukselta mitä hän luuli että siinä tapahtui.
Teen Wolfin jälkeen oli aika mennä nukkumaan, joten emme tehneet niin vaan otimme yhteislaulutuokion joka kesti luultavasti lähemmäs tunnin. Itse heiluin kylpytakissa ja aurinkolaseissa huutolaulaen Bohemian Rhapsodyä.
Jossain vaiheessa kunto alkoi pettämään ja painuin nukkumaan.
Seuraava aamu alkoi Ace Venturalla ja tappavalla darralla, joka lähti aamupäivän aikana pois alkoholin ansiosta. Ace Venturan aikana Sebastian haastoi riitaa kanssani.
Kun selvisi että olin oikeassa, Sebastianilta kesti monen elokuvan verran suorittaa tunnustus. Hän on oikeasti todella huono häviäjä.
Ace Venturaa seurasi maratonin tähtihetki, Roadhouse. Täydellinen elokuva. Myös kännin kohdalla käytiin korkealla.
Sitten oli Big Lebowskin vuoro, jonka aikana juotiin vain valkovenäläisiä.
Big Lebowskin jälkeen näyttävästi katsottiin Waterworld, vaikka itse en taas siitä muista mitään. Sitä seurannut Howard the Duck taas oli minun mielestäni helposti koko maratonin surkein elokuva ja herätti meidät kaikki raivoamaan. Itse näytin molempia keskisormia elokuvalle viimeiset puoli tuntia, joka teki juomisesta erittäin hankalaa.
Howardia seurasi Anchorman joka oli ihan jees uskoisin, sillä känni oli taas vienyt voiton minusta enkä muista katsoneeni sitä. Ja illan viimeisenä elokuvana kolmetuntinen Heat lamaannutti ainakin minut vahvasti, vaikka väkisin katsoin sen. Markus ei katsonut.
Seuraava aamu alkoi Pimeyden Uhkalla joka ei tuntunut minun kohdalla paskuudessaan enää missään, kiitos Howard the Duckin. Markus, joka oli nukkunut hyvin ja pitkään edellisenä yönä, sen sijaan piti sitä maratonien tähän mennessä paskimpana elokuvana.
Ja kaikki loppui viimein Villiin Jokeen, joka oli keskinkertaisuudessaan tuskallista katsottavaa.
Maraton oli ohi ja olo oli kauhea. Tunsin kuinka oma sydän painoi kehon sisällä, pelkäsin että se tippuisi kun se hakkasi niin kovaa. Tykytysoireet kestivät pitkälle seuraavaan päivään asti ja olivat selvä merkki siitä että en saisi tehdä tätä enää itselleni.
Jälkeenpäin Kevin Bacon -maratoni on jäänyt kuitenkin yhdeksi ikimuistettavimmista. Markus jopa nimesi sen omaksi suosikkimaratonikseen.
Kun taas Sebastian nimesi sen vaikeimmaksi.
Me kaikki neljä vannoimme pyhästi että ei pidettäisi uutta maratonia pitkään aikaan.
Kolme kuukautta myöhemmin…