Update: 25.10.2014

Jatkoin Arjunan kiusaamista yksi päivä tuon edellisen blogitekstin julkaistuani. Olin koulussa tunnilla jossa käytiin läpi opinnäytetyöni aihealueita ja menetelmiä joilla voisin tutkimuksen suorittaa ja kirjallisuutta jota lukea ja aikatauluja jotka muistaa ja näkökulmia joita käyttää ja voin rehellisesti myöntää että minulla oli ihan vähän tylsää. Ja kun minulla on tylsää, puran sen yleensä muihin ihmisiin. Tässä tapauksessa Arjunaan. Tässä parin päivän keskustelut, tai siis monologit, koska Arjuna ei vastannut:

Ehkä joku päivä Arjuna vastaa tunteisiini ja voimme elää yhdessä. Kuvittelen meidät rakastelemassa rannoilla auringonlaskun valaistessa kuumat ruumiimme.

Jonain päivänä, elettyämme yhdessä neljä vuotta, on Arjuna ostanut minulle kukan vuosipäivämme johdoksi. Hän odottaa minua kotiin, mutta minua ei vain kuulu. Aurinko ehtii laskea ja pimeä saapuu. Arjuna huolestuu ja lopulta lähtee etsimään minua. Ja kun hän lähtee kyynel silmässä taskulampun kanssa perääni, minä katson tätä varjoista. Hetkeä myöhemmin hiivin yhteiseen kotiimme, josta varastan takaisin paistinpannuni.

Sitten minä ja paistinpannu muutamme Amerikkaan etsimään unelmiamme.

Payback's a bitch.