Vuosi 2023

31.12.2023

Kuten tapanani on ollut, puran taas vuoden iPhoneni muistiinpanojen avulla. Ennen käytin apunani iPhoneni kuvia, mutta sen jälkeen kun poikani Kristian syntyi, en ole ottanut kuvia muusta kuin hänestä.

Tai no, tänä vuonna olen yrittänyt mennä fillarilla töihin kelillä kuin kelillä, joten minulla on poikani lisäksi kuvia omasta naamastani parta jäätyneenä ja silmät tulehtuneina. Paras aamuinen pyöräretki on sellainen, että parrasta lähtevä jääpuikko kiertyy kypärän hihnan ympärille niin, ettei kypärää saa auki ilman sulatusta, plus vähintään toinen silmistä on jäätynyt täysin kiinni.

Tämä seuraava muistiinpano ei aukene kenellekään muulle kuin niille, jotka ovat joutuneet Pipsa Possun panttivangiksi. Pojallani Kristianilla oli muutaman kuukauden mittainen kausi jolloin Pipsa Possua piti katsoa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Katkaisimme vaimoni kanssa kauden siihen, kun Kristian osasi luetella ulkomuistista kaikki dialogit kolmoskaudelta. Pidimme sitä huolestuttavana.

Minäkin osasin kaikki dialogit, osaan yhä. En voi sanoin selittää, kuinka vitun kyllästynyt olen Pipsa Possuun. Tämä muistiinpano, sekä ehkä viisitoista paljon ilkeämpää versiota tästä samasta muistiinpanosta, ovat muistona viime syksystä ja vihasta joka sisälläni velloi. Joten tässä se on, vitsi joka aukeaa vain Pipsa Possu -kierteeseen joutuneille:

Syy miksi mies haastoi riitaa oli täysin miehen omaa syytä. Olimme kaikki jonossa ainoalle auki olevalle kassalle. Mies seisoi takanani, ja miehen takana seisoi keski-ikäinen nainen. Uusi kassa aukesi. Tuli kuulutus ”UUSI KASSA AUKEAA”, kassan valo napsahti päälle eikä mies tehnyt elettäkään siirtyäkseen kassalle. Itse olin seuraavana vuorossa enkä viitsinyt enää vaihtaa kassaa. Mies seisoi takanani kaljatölkkiensä kanssa, eikä liikahtanut. Kun tätä oli kestänyt ehkä 20 sekuntia, nainen miehen takaa siirtyi uudelle kassalle. Ja mies suuttui välittömästi. ”AIJAHA! Aika jänniä tapoja teillä täällä Suomessa.”.

Kauppakori melkein tipahti minulta lattialle. Kaikista asioista joita tämä saatanan tollo voisi sanoa, tuo oli hänen ratkaisunsa! Sitten mies siirtyi naisen perään kassalle ja jatkoi vittuiluaan. ”Se olisi ollut minun vuoro! Mutta ei ei ei, sinä päätit vaan mennä ja-”

Nainen näytti, että mene edelle ja ole hiljaa. Mies ei mennyt, eikä ollut hiljaa. Hän jatkoi surullista mutinaansa ja riidanhaastamista niin pitkään kuin pystyi. Oletan hänen jatkaneen sitä vielä kotonaankin, jossa istui saunassa kiitospaita päällä lätkämaila kädessään neljän tuulen hattu päässään ja sanoi lemmikkiporolleen ”Et voi jumalauta uskoa näiden Suomalaisten hulluja tapoja!”