Muistelmat mieheltä, joka suunnitteli Normandian maihinnousun maailmassa, jossa kaikki käyttävät raskausviikkojen laskentaan tarkoitettua kalenteria – Lyhyttarina

23.1.2024

Muistan sen kuin eilisen. Se oli kaksi viikkoa ennen kuin sain käytännössä idean Normandian maihinnousun suunnitteluun, kun sain teoriassa idean Normandian maihinnousun suunnitteluun. Koska elämme maailmassa, jossa ainoa kalenteri on naisten raskausviikkojen laskemiseen käytettävä kalenteri, tämä käy täysin järkeen. Kaikkihan tietävät, että jokainen nainen on aina kaksi viikkoa raskaana, tietäväthän? Eihän minun tarvitse selittää tätä kaikille tuttua superyksinkertaista kalenteria teille? Hyvä. Säästyy aikaa. Se on todella hyvä ja järkevä kalenteri. Jos ei olisi, niin ei kai sitä käytettäisi raskauden ja myös ihan kaiken muun laskentaan.

Kuten sanoin, kaksi viikkoa ennen kuin sain käytännössä idean Normandian maihinnousun suunnitteluun, sain teoriassa idean Normandian maihinnousun suunnitteluun. Kuten kalenterissamme tätä hetkeä kutsutaan, idea saapui alitajuntaani ns. kuukautisvuodon ensimmäisenä päivänä. Vuosin ideaa mielessäni pari viikkoa, kunnes raskausviikolla kolme, kun naisen ovulaatio alkaa ja siittiöt astuvat kuvioon, muodostui idea käytännössä. Päivä oli siis järkevän kalenterimme mukaan Rv 2+3.

Tämän pitäisi olla kaikille meille itsestäänselvyys, koska maailmassamme ei tunneta muita tapoja laskea aikaa kuin raskauskalenteri, mutta ihan vain varmuuden vuoksi otetaan pieni kertaus niin ei tule epäselvyyksiä. Raskausviikko koostuu seitsemästä päivästä, joten luonnollisesti laskemme ne nollasta kutoseen. Päivämääriä emme tietenkään tunne, vain pelkästään yhteenlaskuja, joissa mukana on nolla. Mutta toisin kuin kaikissa muissa matemaattisissa kaavoissa, joissa nolla on mukana ja tarkoittaa nollaa, ei meidän laskennassa nolla ole nolla vaan yksi. Ja kuusi on seitsemän. Ja yksi on kaksi. Joten Rv 2+3 olisi tietysti kaksi viikkoa ja neljä päivää. Niin helppoa ja yksinkertaista, fiksu kalenteri kaikin puolin.

Suunnitelmani oli yksinkertainen. Uskottelisimme Saksan armeijalle raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana, että oikea maihinnousukohteemme olisi joko Norjassa, Etelä-Ranskassa tai Balkanilla. Näin huijaisimme suurimman osan joukoista pois Normandiasta, joka oli tietysti oikea kohteemme. Oikea suunnitelmamme taas tulisi olemaan kellontarkasti laskettu täsmäoperaatio, jossa tismalleen sillä hetkellä kun laskettu aika koittaisi ja siitä kuluisi maksimissaan kaksi tai kolme viikkoa eteenpäin, lähtisivät joukot aamuyöllä koko Englannin etelä-rannikon mitalta kohti Ranskaa, jossa taistelut kestäisivät jotain kahden minuutin ja 150 tunnin väliltä.

Ikävä kyllä emme voineet ajan mittaukseen käytettävän laskentakaavamme täsmällisyyden vuoksi tehdä tarkempaa ajoitusta maihinnousulle, mutta laskettu aika + 2-3 viikkoa + 2min-150h oli silti yksi sodan täsmällisimmin suunniteltuja operaatioita. Me kaikki upseerit muistimme kauhulla Monte Cassinon taistelut Italiassa, kun taistelut lähtivät käyntiin kolme viikkoa etuajassa ja loppuivat viisi viikkoa lasketun ajan jälkeen. Keskosena alkanut synnytys, joka päättyi viikkoja lasketun ajan jälkeen. Kyllä, Monte Cassino oli puhdasta helvettiä kaikille sen kokeneille.

Esittelin suunnitelmani maihinnoususta Winstonille Rv 4+4 tai kuten jotkut meistä sitä kutsuvat, DPO 18. Days Past Ovulation on yksinkertainen ja käytännöllinen tapa seurata juoksevasti raskauden tilaa koska siinä on selkeä päivä, josta eteenpäin kaikki lasketaan, joten emme yleensä käytä sitä. En koskaan tahdo muistaa, että kun DPO-laskut alkavat, on raskausviikkokalenterin mukaan oltu jo oltu kaksi viikkoa raskaana, vaikka seksiä ei ole edes harrastettu. En voi ymmärtää DPO-laskentatyyliä en sitten yhtään. Ei ole mitään järkeä laskea asioita alusta, kun ne voi laskea kaksi viikkoa ennen alkua!

Winston oli vaikuttunut suunnitelmasta, mutta huolissaan. Onko mahdollista toteuttaa täsmällisesti suunniteltu maihinnousu, joka vaatisi vain jotain muutamasta tunnista kolmeen viikkoon? Vakuutin Winstonille, että ehkä jossain nurinkurisessa maailmassa, jossa asioita suunnitellaan pelkästään tuntien eikä symbolisten viikkojen avulla, jotka lasketaan väärällä matematiikalla ja jotka alkavat kaksi viikkoa ennen alkua, voisi olla huolissaan ajasta. Mutta tässä meidän maailmassa, jossa vain raskausviikkojen laskentaan käytettävä kalenteri on apunamme, ei ajalla ole mitään merkitystä. Winston nyökkäili huomiolleni ja sanoi sitten “Olet oikeassa poika. Osaatko edes kuvitella elämää, jossa tietäisit mistä asiat alkavat ja mihin ne loppuvat. Ei ei ei, on paljon helpompi elää tässä idyllissä, jossa asiat alkavat joskus, etenevät vaikeasti ja loppuvat ehkä. Rakastan tätä. Suunnitelmasi Normandian vallankumouksesta toteutetaan sellaisenaan, allekirjoitan sen voimaan nyt eli kaksi viikkoa sitten! Maihinnousu toteutetaan ensi kesäkuussa! Sihteeri, kaiva minulle jostain matematiikan professori, jotta voimme laskea mille viikolle laskettu aika eli maihinnousu sijoittuu!

Odottavan aika oli pitkä, mutta onneksi materiaalien ja väkijoukkojen siirto, maihinnousun logistiikka, hämäysoperaatiot ja kaikki käytännön asiat vaativat jatkuvaa huomiotani. Kun maihinnousu oli 38. raskausviikon alussa 35 viikkoa vanha, eli Rv 37+0, lähestyi laskettu aika jo uhkaavasti. Olimme valmiita, mutta menisikö maihinnousu yliaikaiseksi? Vai käynnistyisikö se myöhäisenä keskosena? Näinä hetkinä toivoin, että kaikki osaisivat laskea yksinkertaisen kalenterimme avulla maihinnousun käynnistyksen hetken ja noudattaisivat sitä. Mutta maailman järkevin laskentakaavamme kun oli mitä oli, ei yhteisymmärrystä aina löytynyt. Jos edes 80 prosenttia kaikista joukoista lähtisi matkaan saman viikon aikana, se voisi riittää onnistuneeseen maihinnousuun ja Ranskan vapauttamiseen. En voinut kuin toivoa.

Laskettu aika. Joukot seisoivat paikoillaan, maihinnousua odottaen. Aliupseerit eivät tehneet liikettäkään lähteäkseen, koska upseerit eivät tehneet liikettäkään lähteäkseen. Juoksin lähimmän luutnantin luokse ja vaadin tietää, miksei maihinnousu ole vielä alkanut? Hän sanoi, että ”Laskettu aika on vasta kahden viikon päästä”. Huusin, että ei, vaan laskettu aika on nyt, koska kaksi ensimmäistä viikkoa poistetaan aina laskuista. Hän sanoi ”Tiedän sen, tottakai tiedän sen, mutta nyt on RV 40+0 ja maihinnousu on vasta 42. raskausviikon alussa.” Selitin, että hän on väärässä, sillä vaikka nyt on kyllä RV 40+0, se tarkoittaa sitä, että maihinnousu on 38. raskausviikon alussa. Hänen matematiikallaan matkaan lähdettäisiin vasta neljän viikon päästä! Luutnantti kutsui henkilökohtaisen matemaatikkonsa paikalle ja puolen tunnin laskujen jälkeen ymmärsi virheensä. Hän määräsi joukot välittömästi matkaan. Minä siirryin seuraavan luutnantin luokse, joka oli laskenut lasketun ajan väärin, koska oli unohtanut, ettei laskeminen alkanut suunnitelman hyväksymisen käytännön vaiheesta vaan suunnitelman idean saamisen teoreettisesta vaiheesta.

Samaan aikaan pitkin Englannin rannikkoa upseerit, jotka olivat laskeneet lasketun ajan väärin, saivat korkeammiltaan ohjeita ja kasallisen matemaatikkoja, jotka korjasivat laskutoimituksia. IBM:n tietokoneet kävivät ylikierroksilla selvittäessään laskettua aikaa maihinnousujoukoille.

Loppupeleissä yli 90% kaikista joukoista lähti matkaan laskettuna päivänä. Loput 10% saapuivat Ranskaan syksyn ja talven aikana. Vain yksi pataljoona myöhästyi yli vuodella, mutta heilläkin oli myöhästymiseen pätevä syy. Heidän matemaatikko kuoli RV 39+6 kun hänen päänsä räjähti tuhansiksi palasiksi laskettua aikaa laskiessaan.

Olenko ylpeä osuudestani Normandian maihinnousun menestykseen? Kyllä, tietysti olen. Olinko pettynyt, kun saksalaisten joukot eivät olleet vastassa rannalla, koska he olivat laskeneet väärin omien joukkojensa vuorojen vaihdon? Tavallaan, olisihan maihinnoususta saanut aikaiseksi näyttävämpiä kahden viikon ja kolmen tunnin (eli jossain nurinkurisessa maailmassa kolmen tunnin) elokuvia jos edes yksi laukaus olisi vaihdettu. Mutta eniten olen ylpeä täsmällisyydestä, jota osoitimme. Normandian Maihinnousu oli koko Maailmansodan tarkimmin suunniteltu ja toteutettu operaatio. Tiedän, että olin vain yksi pieni osa koneesta, joka sai sen aikaiseksi. Mutta olen ylpeä kun sain olla osa sitä konetta. Liikutun, kun edes ajattelen taistelutovereitani. Yritän nähdä heitä kerran vuodessa komppaniamme vuositilaisuudessa ja muistella heidän kanssaan tapaa, jolla muutimme maailman historiaa, mutta meillä on ollut hankaluuksia löytää paikalle samana päivänä.