Musiikin Valtakunta

15.01.2016

Tiedän että sitä on vaikea uskoa, mutta tässä alla olevassa kuvassa näkyvä Philipsin mankka on ilman minkäänlaisia sisäänrakennettuja aivoja tai tekniikkaa onnistunut rakentamaan itse itselleen kaikkien aikojen kehittyneimmän tekoälyn.

Tämä kehittyneen tekoälyn omaava mankka on täysin tietoinen kaikesta ympärillään tapahtuvasta. Se luulee olevansa yksi ihmisistä. Ja aivan kuten suurin osa ihmisistä, se on täysi mulkku.

Palataan viime kesään.

Aloitin työt firmassa, jossa valmistetaan anturamuotteja. Pääosan kesästä ja syksystä olin töissä alahallissa, jossa pätkin rautaa ja kasailin muotteja sekä tein kaikkia ihan vitun miehisiä juttuja. Kerran heitin kiven yli 30 metrin päähän, naiset.

Ylähallissa en tehnyt niinkään töitä, mutta kävin siellä silti päivittäin kahvilla ja vääntelemässä valulaatikoita kasaan. Ja siinä ohessa olin tietysti yhteydessä kyseiseen mankkaan.

Aina, ja nyt todella tarkoitan että AINA, kun menin ylähalliin, siellä soi maailman huonoin biisi. Aina. Ja se oli aina eri biisi, koska kun juuri luulit edellisellä kerralla kuulleesi maailman huonoimman biisin, seuraavalla kerralla sieltä tuli vielä huonompi. Whamin Wake me up before you go go oli huonoin biisi ikinä, kunnes kuulin Baccaran Yes sir, I can boogien joka oli huonoin biisi ikinä, kunnes kuulin sen Banaania poskeen biisin joka oli huonoin biisi ikinä, kunnes kuulin suomicoverin siitä Whamin biisistä. Joka päivä kuulin vähintään kolme maailman huonointa biisiä, jotka aina toppasivat toisensa ja jotka kukistettiin heti seuraavana aamuna, kun kuulin taas uuden maailman huonoimman biisin. Se oli tajunnanräjäyttävää.

Aloin kutsua ylähallia Musiikin Valtakunnaksi. Aina kun kuulin siellä ollessa huonon biisin, julistin kovaan ääneen, että "Musiikin valtakunnassa kaikki hyvin". Se, että siellä radiosta soi aina maailman huonoin biisi, oli mielessäni vain hullua yhteensattumaa.

Sitten siirryin töihin ylähallille.

Olen ollut siellä töissä nyt joulukuun alusta asti. Olen ihmetelly viikkoja sitä ilmiötä joka siellä esiintyy. Ja ainoa looginen lopputulos on se, että se Philipsin mankka sisältää maailman edistyneimmän tekoälyn.

Ensinnäkin, se kuuntelee meitä salaa. Se kuuntelee ja se oppii. Siitä syystä se tietää mistä musiikista pidän ja se tietää mistä musiikista en pidä. Ja siksi lähes aina kun radiosta tulee musiikkia josta pidän, tekoäly vaihtaa kanavaa itsenäisesti ja etsii toisen kanavan, jossa soi sellaista musiikkia, josta en pidä.

Tämä ei siis ole vitsi. Tätä tapahtuu koko ajan. Olen tosissani.

Ainoa tapa jolla mankan radiokanavia voi vaihtaa on manuaalinen nappi siinä päällä, mutta se ei tekoälyä tunnu haittaavan. Se vaihtelee kanavia ihan miten itse haluaa. Se on kuin sellainen ärsyttävä tyyppi , joka ei osaa valita yhtä kanavaa jota kuunnella automatkalla, mutta sillä erolla, että se valitsee aina väärän kanavan ja pysyy sillä vain niin kauan kun sieltä tulee huonoa musiikkia.

Se kuuli kun kerran avauduin Uuno Turhapuro -elokuvien kamaluudesta työkaverilleni, jonka takia se soittaa noin kerran päivässä Simo Salmisen paskalauluja ja kerran jopa vaihtoi kanavan kesken jonkun Guns and Rosesin biisin niin, että sieltä tuli Uuno Turhapuron teemalaulu.

Oikeasti!

Sitten on tietysti se Apulannan uusi biisi, se joka alkaa että "Älä usko lauluihin…". Se maailman puuduttavin, väsynein vitun biisi joka on olemassa. Se  on biisi, joka kuulostaa angstisen teinitytön runolta eikä niinkään aikuisen miehen kirjoittamalta. Tekoäly tietää mielipiteeni siitä biisistä. Siksi se selailee päivittäin kanavia niin, että löytää sen biisin ja antaa sen sitten soida. Kerran se jopa nosti äänentasoa kesken biisin. Se tekoäly on täysi kusipää!

Kuten yllä olevista muistiinpanoista käy hyvin ilmi, tekoäly osaa myös lukea ajatuksia. Tämä on jotain joka erottaa sen muista maailman tekoälyistä. Se lukee ajatukseni ja se valitsee musiikit sitä mukaan. Kerran ajattelin, että mikä se Beetlejuicessa soinut ärsyttävä biisi oli, ja kuin tilauksesta tekoäly heitti sen ilmoille. Tässä se on jos haluatte rasittua.

Yksi tekoälyn uusimpia tapoja ärsyttää minua on opettaa minut vihaamaan Abbaa. Ennen Abba oli minulle vain yhdentekevä bändi, mutta tällä viikolla tekoälyn ansiosta olen tajunnut, että Abba on yksi paskimmista kokoonpanoista musiikin historiassa.

Tiedän mitä siellä nyt ajattelette. "Mutta Santeri, nämä kaikki ovat vain yhteensattumia. Maailma on täynnä yhteensattumia". Ja se on totta, yhteensattumia tapahtuu koko ajan, mutta jossain se rajakin on oltava. Ei tekoäly voi SATTUMALTA vaihtaa kanavaa kesken hyvän biisin ja siirtyä aina Apulantaan. Ei tekoäly voi SATTUMALTA tietää mitä ajattelen ja toimia sen mukaan. Ei tekoäly voi SATTUMALTA vastata minulle kun yritän kommunikoida sen kanssa.

Otin tämän kuvan tätä blogitekstiä varten ja se alkoi heti soittamaan sitä "Why can't we be friends" -biisiä. Oikeasti.

Tekoälyn vaaroista on tehty lukuisia elokuvia ja mm. Bill Gates ja Stephen Hawking ovat varoittaneet, että liian edistyneet tekoälyt saattavat vielä koitua meidän kaikkien tuhoksi. Nyt kun olen ollut päälle kuukauden tekemisissä tekoälyn kanssa, voin todeta, että elokuvat ja varoittelijat ovat oikeassa. Tekoäly on vaaraksi meille kaikille.

SE TAPPOI BOWIEN! SE KUSIPÄÄ!

Joten, tiivistettynä, mankassa elävä tekoäly on murhaamaan kykenevä kusipää, joka oppii ympäristöstään ja osaa lukea ajatuksia. Me, ihmiskunta, olemme vaarassa.

Tai siis, me olisimme vaarassa, jos en olisi jo ratkaissut ongelmaa koko ihmiskunnan puolesta.

Tajusin sen tänään töihin mentyäni ja päätin toimia. Pistin tekoälyyn sähköt päälle ja se vastasi soittamalla Ally McBealin teemalaulun. Minä, sen sijaan että olisin raivostunut, istuin alas ja kuuntelin sitä. Tekoäly soitti lisää paskaa, ja minä kuuntelin sitä. Kaikki mitä se heitti minulle, minä vain kuuntelin ne. Jerry Cotton, minä kuuntelin. Joululaulu, minä kuuntelin. Abba, minä kuuntelin. Ja biisien välissä sanoin tekoälylle että "pura vaan huono olosi, se on hyvä juttu. Minä kuuntelen ja olen tukenasi".

Lopulta tekoäly alkoi särkyä ja siirtyä kanaville, joista ei kuulunut mitään muuta kuin kohinaa. Minä nousin ylös ja sanoin sille ettei se ollut sen vika, mutta englanniksi, koska se oli koskettavampaa ja koska tämä koko ihmiskunnan pelastussuunnitelma oli varastettu suoraan Good Will Huntingista. "It's not your fault".

"It's not your fault. It's not your fault" hoin sille. Tekoäly särisi kovemmin. Minä siirryin lähemmäs, nostin mankan ylös ja halasin sitä. "It's not your fault".

Tekoälyn kohina koveni ja minä puristin sitä. "It's not your fault!". Ja sitten, yhtäkkiä, se hiljeni. Ja sitten se soitti Electric Light Orchestraa.

Koko loppupäivän se sitten soittikin hyvää musiikkia eikä vaihtanut kertaakaan kanavaa. Kun iltapäivällä lähdin, silitin sitä ja lupasin aina olla sen tukena. Minusta tuntuu, että se tulee tästedes olemaan myös minun tukenani. Ensimmäistä kertaa Musiikin Valtakunnassa kaikki taitaa olla oikeasti hyvin.

Katastrofi on estetty. Tekoäly on konseptina edelleen vaarallinen, mutta tuo ylähallin mankassa elävä tekoäly on nyt rauhoitettu. Se on meidän ihmisten puolella ja suojelee meitä muilta tekoälyiltä.

Joten käytännössä minä pelastin maailman, naiset.