Painajainen
Luulin aina, että toistuvat
painajaiset eivät ole oikea juttu. Eihän kukaan näe oikeasti samaa
painajaista useampana yönä muualla kuin elokuvissa. Leffoissa hahmot
voivat nähdä saman unen kymmeniä kertoja ja löytää siitä aina uusia
merkityksiä, muttei tätä koskaan tapahdu oikeassa elämässä. Joten tästä
syystä olin aika paskana, kun näin toista kertaa kuukauden sisällä
täysin saman painajaisen. Ja ei, en laske aina kello kolmelta yöllä
sänkyni vierelle ilmestyvää Leijuvaa Naista painajaiseksi. Leijuva
Nainen on seurausta yhdestä aikaisemmasta jutusta jonka nuorempana tein
ja josta olen maksanut raskasta hintaa jo vuosien ajan.
Jos totta puhutaan, olen jo tottunut elämään Leijuvan Naisen ja kello kolmelta aamuyöstä tapahtuvien herätysten kanssa. Olen havainnut, että tavallaan kummitus voi olla ihan käteväkin asia elämässä. Ainakin tiedän, ettei kuolema ole kaiken loppu ja on olemassa elämää myös kaiken jälkeen, vaikkakin aika ankeaa sellaista. Ja kiitos Leijuvan Naisen, tiedän myös milloin kello on kolme yöllä. Yleensä herätykseni soi kuudelta, joten voin rauhassa kääntää Leijuvalle Naiselle kylkeä ja miettiä rentona, että mahtavaa, vielä kolme tuntia unta jäljellä. Kiitos tästä tiedosta, sinä senkin nuoruuteni syntejä kantava kummitus sinä.
Mutta tuo oli sivupolku, en halua tällä kertaa keskittyä Leijuvaan Naiseen vaan ihan oikeasti ahdistavaan painajaiseeni.
Viimeaikaiset tapahtumat maailmalla ovat vaivanneet minua, aivan kuten ne ovat varmasti vaivanneet kaikkia muitakin. Järkyttävät jatkuvasti kasvavat luvut jotka nousevat päivittäin esiin ovat selvästi uponneet alitajuntaani, josta ne tunkivat tiensä uniini. Tämä viime aikoina levinnyt sairaus on itse asiassa osunut minuun niin pahasti, etten ole ollut valmis käsittelemään sitä järkevästi hereillä ollessani. Ei, minun oli nähtävästi pakko kohdata se unissani.
Puhun tietysti Sami Hedbergistä.
Pientä alustusta tähän. En ole Sami Hedbergin suurin fani, mutta en myöskään suurin vihamies. Jos minun pitäisi valita maailman huonoin koomikko, ei Sami voittaisi sitä kilpailua. Ei, Sami olisi ehkä vain maailman toiseksi huonoin koomikko.
Muistan kun kerran jouduin katsomaan yhden Hedbergin stand-up -esityksen taltioinnin kaverini kanssa. En katsonut tai kuunnellut yhtäkään stand-up-keikkaa vuoteen sen jälkeen, sen verran koville se otti. Olen myös nähnyt Luokkakokouksesta minuutin ja päätin sen minuutin perusteella lopettaa, koska pidän elokuvista enkä halua pitää niistäkin vuoden taukoa.
Itse asiassa, en usko, että minulla olisi Samin kanssa yhtään ongelmia jos se olisi jäänyt vain tähän. Mutta sitten hän päätti tehdä sen vitun makkaraohjelman.
Sami Hedbergin juontama Makkararakkaus vai mikä lie olikaan, on sarja, jossa Sami syö makkaroita niin paljon kuin ehtii vuorokauden aikana. Ja se oli siinä, koko konsepti. Sami syö makkaroita eri kaupungissa ja kuvailee makkaroita. Tätä kestää 45 minuuttia ja sitten jakso loppuu. Ehkä kauden finaalissa Sami syö lihiksen, ken tietää. Makkarat Huurussa on yksi kauheimmista asioista mitä olen koskaan nähnyt. Olen nähnyt oman penikseni haavoilla ja verta vuotavana, mutta Samin sarja on silti kauhein asia jonka olen koskaan nähnyt.
On olemassa realitysarja, jossa adoptoidun kilpailijan pitää arvata
kuka hänen eteensä tuodusta kolmesta miehestä on hänen oikea biologinen
isänsä. Kamala idea sarjalle, vai mitä? Mutta sarja, jossa Sami Hedberg
syö kymmenen makkaraa päivässä vaikka ei ole edes nälkä, on silti
kamalampi! Ei ole olemassa huonompaa ideaa! Jos Sami vaikka kiertäisi
salaattibaareja Cesar Samaatti -sarjassa ja söisi pelkkää kasvisruokaa, olisi idea silti paska, mutta ainakin se olisi edes terveellisesti paska!
Uskon, että on äärimmäisen tärkeää jakaa Sami Hedberg -tietoisuutta ja puhua Grillit Makkarassa sarjasta, jotta ihmiset ymmärtävät sen vaarat. Poliisien pitää käydä ala-asteilla kertomassa lapsille makkaroista ja siitä mikä on hyvää huumoria ja mikä ei. Vaikka omakehu saattaakin nyt vähän haista, haluan huomattaa tehneeni jo oman kansalaisvelvollisuuteni. Kirjoitin Elisa Viihteelle Pää Edellä sarjaa, jossa annan eräässä jaksossa oman vahvan mielipiteensä Samin makkarashowsta. Jos tarkkoja ollaan, se valitus kestää koko jakson verran. Kyseisen jakson luominen tapahtui vähän yllättäen ja kertoo paljon palavasta vihastani Samin showta kohtaan. Sain kerrankin vapaat kädet valittaa jostain haluamastani aiheesta, joten olisin voinut puuttua siinä vaikka nälänhätään, ilmastonlämpenemiseen tai äärioikeistolaisuuteen. Mutta ei, kun sain kerrankin foorumin jossa pystyin tuoda julki mielipiteeni ihan mistä asiasta vain halusinkin, päätin käyttää puheenvuoroni Sami Hedbergiin ja hänen makkaroihinsa.
Tästä päästäänkin sopivasti tähän vuoteen. Satuin näkemään jossain Samin uuden Se Mieletön Remppa elokuvan mainoksia. Päätin tietenkin heti, että ei paljon kiinnostellut. Sitten kuulin jostain, että Samilla on elokuvassa tyyliin kuusi eri roolihahmoa ja sydämeni alkoi särkyä. Jeesus vittu, eikö yhdessäkin saatana makkarafanaatikossa ole jo tarpeeksi kestämistä? Toivottavasti kukaan ei käy katsomassa leffaa. Ja sitten näin tämän:
Tuo uutinen julkaistiin Helsingin Sanomissa tasan kuukausi sitten. Ja kuinka ollakaan, seuraavana yönä näin painajaiseni ensimmäisen kerran.
Istun gaalassa. Enkä vain missä tahansa gaalassa, vaan Oscar-gaalassa. Vierustoverini sanovat, että onneksi tänä vuonna meillä on sentään juontaja. En ehdi edes kysyä kuka juontaja gaalaan on palkattu, kun SAMI HEDBERG juoksee lavalle, kloonautuu kymmeniksi Sami Hedbergeiksi ja alkaa laulaa olevansa työtön. "Olen työtön, työtön, työtön" Sami laulaa Nylon Beatin Syytön biisin tahtiin. Ihmiset nauravat kuollakseen. Yritän heti pois, mutta en pääse ylös penkistä. Eikä unissa voi sulkea silmiään, joten minun pitää katsoa. Minä näen kaiken. Samit kävelevät käytävillä ja laulavat työttömyydestä typerää vitun lauluaan. Huudan kauhusta, mitä täällä oikein tapahtuu! Sami muuttuu, nyt häntä on taas yksi. Hän on tuulipuvussa ja hölkkää yleisön seassa makkara kädessä. Hän huutaa olevansa lenkkimakkara. Tämä vitsi on niin kauhea, että löydän voimaa päästä penkistä ylös, mutta kaadun samantien käytävälle mahalleni. Nyt makaan keskellä käytävää ja yritän saada Samin pysähtymään eteeni ja lopettamaan lenkkimakkaravitsinsä. Mutta ei, hän lenkkeilee makkaroineen ylitseni ja ihmiset nauravat. Joku ottaa minusta kuvan makaamassa mahallani käytävällä ja pistää sen lehteen. Kuulen takaani kuiskauksen "Jotkut ihmiset eivät vaan ymmärrä hyvän huumorin päälle". Huudan kauhusta.
En herännyt painajaisesta kauniisti, vaan heräsin siitä hypäten pystyyn täysin hiestä märkänä. Leijuva Nainen kysyi minulta huolissaan, että oliko kaikki hyvin? Sanoin aaveelle, että ei, kaikki ei todellakaan ollut nyt hyvin. Oltiin itseasiassa erittäin vitun kaukana hyvästä.
Mietin painajaistani vielä monta päivää myöhemmin. Oliko kyseessä
varoitus? Ehkä minun piti estää Samin Oscar-juonto ennen kuin se
oikeasti tapahtuisi? Mutta lopulta kuitenkin rentouduin ja unohdin koko
jutun. Päättelin, että se oli vain typerä uni muiden typerien unien
joukossa. Ehkä maailma ei loppuisikaan, vaikka Se Mieletön Remppa
vetääkin ihan naurettavia katsojalukuja puoleensa. Ehkä me kaikki
selviäisimme tästä kunnialla ilman mitään sen suurempia ongelmia.
Mutta kuten nyt tiedetään, näinhän se ei tietenkään mennyt.
Loppu alkoi nopeammin kuin olisin koskaan osannut kuvitella, vajaat kaksi viikkoa sitten lauantaina. Kävin kaupassa ja makkarahylly oli myyty loppuun. Tipuin polvilleni näyn edessä, järkytyksestä kalpeana. Tuntui siltä kuin olisin kävellyt suoraan takaisin painajaiseeni. Huusin kauhusta. "EI! SAATANAN SAMI HEDBERG FANAATIKOT! ETTEKÖ TE TAJUA MITÄ OLETTE MENNEET TEKEMÄÄN!"
Kun lopulta palasin tajuihini kaupan lattialta sikiöasennosta, tiesin tietenkin heti mitä oli tapahtunut. Kuka muu kuin Sami Hedberg voi muka myydä makkarahyllyt loppuun Prismasta? Se Mieletön Remppa on varmaan ajanut ihmiset laumoittain kaupoille makkarat mielessään. En ole lukenut uutisia sitten painajaiseni, joten en tiennyt missä katsojaluvuissa se saatanan elokuva tällä hetkellä liikkui, mutta tiesin heti sen, että kyseinen tauti oli ehtinyt levitä epidemiaksi asti. Lukujen oli oltava varmaan jo sadoissa tuhansissa. Ehkä miljoonissa.
Huoleni kasvoi kun tajusin, ettei kyseessä ollut pelkästään makkaroiden loppuminen. Myös jauhelihat, wc-paperit ja jostain syystä tonnikalatkin olivat myyty loppuun. Ehkä yksi Samin monista hahmoista elokuvassa oli pukeutunut kalaksi joka sanoi "plup plup", jonka vuoksi Sami Hedbergin zombiefanit olivat ostaneet kaikki purkit pois. En tiedä. En halua tietää. Tiedän vain, että olin ollut liian sinisilmäinen varoittavaa painajaistani kohtaan. Olin saanut mahdollisuuden reagoida Samin aiheuttamaan vaaraan ajoissa, enkä reagoinut millään tavoin. Ja nyt koko Suomi sai maksaa siitä hintaa.
Taudin leviämisen pystyi nähdä pelkästään katsoessa ihmisten käyttäytymistä kaduilla. Kaikki kulkivat toisiaan väistellen, osa kasvosuojissa. Naurahdin epätoivoisena. Kasvosuojat eivät auta välttämään elokuvan makkara-agendaa. Mikään ei auttaisi. Paniikki oli ottanut ihmisistä vallan. Myös liikkeet alkoivat sulkea oviaan. Näin erään Lohjalaisen ravintolan ovessa kyltin jossa luki SULJETTU TOISTAISEKSI TAUDIN LEVIÄMISEN ESTÄMISEKSI. "Se taitaa olla jo myöhäistä", totesin itsekseni. Sami Hedbergin aloittama vitsaus oli jo yllämme.
Viime yönä näin painajaisen taas. Oscar-gaala, Sami lauloi
työttömyydestä Nylon Beatin tahtiin, lenkkimakkaravitsi, lattialla
makaaminen ja kauhusta huutaminen. Tällä kertaa herättyäni aloin
hervottomasti itkemään. Leijuva Nainen halasi minua tiukasti ja sanoi,
että se oli vain painajainen. Itkun keskeltä sanoin, että ei, se ei
ollut painajainen. Se oli totta.
En tiedä mitä voin edes sanoa tässä vaiheessa. Olen pahoillani, etten ottanut painajaistani tosissani. Ehkä jos olisin varoittanut ihmisiä, ei Se Mieletön Remppa olisi saanut yhtä paljon katsojia. Ehkä luvut olisi saatu pysymään alhaalla. Mutta se on vain toiveajattelua. Tauti on jo täällä, se leviää, eikä sitä voi enää millään estää. Kuten hallituksemme oli jossain lehdistötilaisuudessa sanonut, ei tautia voi voittaa, sitä voi vain hidastaa, jotta terveydenhuoltomme ei ylikuormitu. Meidän tehtävämme on nyt selviytyä tästä hengissä ja löytää uusi tarkoitus elämään maailmassa, jonka Samin elokuva jättää jälkeensä. Vanhukset ovat tietysti suurimmassa vaarassa, sillä heidän herkät sielut eivät välttämättä kestä nähdä edes yhtä kohtausta jossa Sami syö makkaraa. Joku radiossa käski panostamaan myös toistuvaan käsien pesuun ja hygieniaan, mutta en ole varma miten se tässä tilanteessa auttaa. Ehkä jos on nähnyt elokuvan ja pesee heti sen jälkeen silmänsä, voisi siitä olla enemmän hyötyä.
Suomen valtio on kai määrännyt kaikki yli 70-vuotiaat karanteeniin,
joka on tietysti hyvä alku taistelussa tautia vastaan. Olen myös kuullut
huhuja ulkonaliikkumiskiellosta sekä rajojen sulkemisesta, jotka
tuntuvat ainakin mielestäni ihan toimivilta ideoilta hallituksen
taholta. Olen iloinen siitä, että uhka otetaan vakavasti.
Silti, on outoa ettei valtiomme ole vielä yrittänyt salamurhata
Samia. Sen luulisi olevan helppoa, valitsette vain aution paikan ja
avaatte sinne grillin. Sami ilmestyy heti kameraryhmänsä kanssa paikalle
ja tarkka-ampujanne saavat hänet jyvälle. Jos väkivalta ei ole
hallituksellemme mieleinen ratkaisu, voisin myös suositella Samin
sulkemista karanteeniin bunkkeriin 10 kilometrin syvyyteen maan alle.
Tai sitten heitätte miehen mereen, ihan sama. Joka tapauksessa, on
ensiarvoisen tärkeää varmistaa, ettei sama epidemia toistu parin vuoden
päästä, kun Samin uusi armeijakomedia Ketsuppia ja Sinappia, Herra Luutnantti tulee ensi-iltaan. On aika ottaa tämä uhka vakavasti, pääministeri Sanna Marin. Tämä ei ole mikään leikin asia!
Finnkino sulki kaikki teatterinsa viime viikolla. Ajattelin heti, että mahtavaa. Sen jos jonkin luulisi ainakin tepsivän. Jos Se Mieletön Remppa ei pyöri teattereissa, ei kukaan voi päästä katsomaan sitä. Käy järkeen, vai mitä? Mutta sitten näin nämä:
Kyllä, se on totta. Elokuva on ehtinyt jo levitä ulkomaille. Luoja auta meitä kaikkia...