TUHKIMO DINOSAURUKSELLA

Olipa kerran kuningas, jonka poika Prinssi Uljas ei ollut vieläkään löytänyt itselleen vaimoa. Joten kuningas päätti järjestää tanssiaiset, johon kutsuttiin kaikki valtakunnan vapaana olevat nuoret naiset. Tällä tavoin Prinssi Uljas varmasti löytäisi itselleen sopivan puolison.

Kutsut lähetettiin taloihin ympäri valtakuntaa. Vain vähän matkan päässä linnasta sijaitsi kartano, jossa asui ilkeä äitipuoli, tämän kaksi tytärtä sekä äidin holhoukseen jätetty piika nimeltään Tuhkimo. Tuhkimoa kohdeltiin kuin orjaa ja hänen piti siivota äitipuolensa ja tämän tytärten sotkut, parsia heidän vaatteensa, kokata heille ruoat ja niittää vielä pellotkin. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä Tuhkimo oli Tyrannosaurus Rex!

Oli iltapäivä, kun postimies astui kartanon pihalle toi kutsun tanssiaisiin. Hän ihmetteli pihalla olevia hirviöiden jalanjälkiä. Äitipuolelle kutsua ojentaessaan hän kysyi "Onko täällä liikkunut lohikäärme?"

"Mitä?" äitipuoli kysyi ja sitten naurahti. "Ainiin, nuo jalanjäljet. Ei, se on vain meidän Tuhkimo."

"Mikä on Tuhkimo?" Postimies kysyi.

"RAAAAAAGHH!" Tuhkimo ärjyi ullakolla ja polkaisi jalkaansa lattiaa vasten niin kovaa, että kaikki ikkunat kartanossa räjähtivät palasiksi.

"Tuo on Tuhkimo", Äitipuoli sanoi vastenmielisenä. "Ole hiljaa siellä ja harjaa jo se lattia!"

"…raaaaghh" Tuhkimo kuiskasi alistuneena ja tarttui harjanvarteen. Se harjasi lattiaa masentuneena, kunnes päätyi ullakon päädyssä olevan ikkunan luo. Siitä se katsoi haikeana korkealla kukkulalla sijaitsevaa kuninkaanlinnaa ja toivoi, että voisi joku päivä asua siellä. Se toivoi, ettei tarvitsisi elää enää kuin orja. Ja yli kaiken se toivoi, että löytäisi vielä elämänsä rakkauden.

Hiiri näki alakerrassa, kuinka äitipuoli luki ääneen tanssiaiskutsun kuninkaanlinnaan kaikille valtakunnan vapaille naisille. Hänen tyttärensä olivat innoissaan kutsusta ja uskoivat molemmat voittavansa Prinssi Uljaan sydämen. Hiiri juoksi nopeasti ullakolle ja etsi käsiinsä ikkunasta haikeana tuijottavan kahdeksanmetrisen hirmuliskon.

"Skviik skviik!" se vikisi.

"Raaargh?" Tuhkimo kysyi.

"Skviik. Skviiv skviiv skviik" Hiiri selitti.

"RAAAAAARRHHGGHH! Rargh rargh raaaargh RAAAAAAAA!" Tuhkimo totesi iloisena. Kyllä, se aikoisi osallistua tanssiaisiin. Mutta mistä se löytäisi itselleen mekon? Ja miten se matkustaisi linnaan? Ja entä jos ilkeä äitipuoli saisi tietää Tuhkimon osallistuneen tanssiaisiin? Hän varmaan suuttuisi ihan kauheasti.

Juuri silloin ullakon täytti valtava välähdys ja Tuhkimon ja hiiren eteen ilmestyi Hyvä Haltiatar. "Tuhkimo, kaunis tyttöseni. Olen Hyvä Haltiattaresi ja minä autan sinua. Tarvitsen vain taikasauvaani ja muutan sinut koko valtakunnan hurmaavimmaksi ilmestykseksi. Kuten näin!" Hyvä Haltiatar heilautti sauvaansa. Kuin taikaiskusta Tuhkimon ympäröi savuverho. Tuhkimo tunsi, kuinka hänen koko kehonsa alkoi muuttua, kuinka savuverhon sisällä mystinen mutta kiehtova taika valtasi hänen koko ruumiinsa.

Kun savu katosi, oli näky mullistava. Hiirikin suorastaan järkyttyi, niin kaunis Tuhkimo oli.

T-Rexillä oli nyt sininen mekko, lasikengät, peruukki ja huulipunaa.

"Täydellistä!" Hyvä Haltiatar sanoi. "Ja sitten pitää vielä keksiä jokin kulkuneuvo linnalle…" hän sanoi ja katsoi Hiirtä syvälle silmiin uhkaavasti. Hiiri vapisi paikoillaan ja nielaisi syvään.

Oli ilta ja suuret tanssiaiset olivat jo alkaneet. Ikävä kyllä Prinssi Uljas oli vain entistäkin enemmän pettynyt. Hän oli tanssittanut kohta kaikki valtakunnan naiset, mutta yksikään ei ollut hänen mieleisensä. Eivät edes Tuhkimon sisarpuolet.

Samaan aikaan linnaa lähestyi viisimetrinen kuormalava, jonka päällä seisoi mekkoon pukeutunut T-Rex. Kuormalava liikkui hitaasti ylämäkeen. Hiiri veti sitä kaikin voimin ylös. Hyvä Haltiatar piiskasi Hiireen vauhtia ruoskalla, mutta ei pieni hiiri jaksanut millään vetää tätä monen tonnin painoista yhdistelmää nopeammin. Se vikisi ärsyyntyneenä.

Hyvä Haltiatarkin alkoi jo vähän turhautua hitauteen. "Ihan oikeasti Hiiri, me myöhästymme kohta. Taikani katoaa puoliltaöin eikä meillä ole enää paljon aikaa. Joten pistä nyt vähän vauhtia jalkoihin, en minäkään ihan kaikkea voi teidän puolestanne tehdä. Jos sinä jotenkin keksit nopeamman ja helpomman keinon matkata kuninkaanlinnaan, niin haluaisin kuulla sen. Kuormalavankin sain taikomalla kaikki kartanon hevoset lankuiksi ja sitten rakentamalla lavan niistä. Ja traktorista taioin tämän ruoskan ihan vain jotta voi motivoida sinua. Joten lopeta se valitus ja liiku!" Hyvä Haltiatar sanoi ja motivoi Hiirtä ruoskaniskulla.

"Skviik" Hiiri mutisi epätoivoisena ja veti yhdistelmää ylöspäin kaikin voimin.

Saavuttuaan perille linnan porteilla, Tuhkimo hyppäsi alas kuormalavalta ja rynni lasikengissään portaita ylös. Aikaa ei ollut paljon. Tuhkimon piti löytää Prinssi Uljas ja tanssia hänen kanssaan. Tuhkimo pyyhälsi läpi pääovista, murskasi tanssisalin lasiseinän ja loikkasi suoraan Prinssi Uljaan eteen.

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tuhkimo ei ollut koskaan nähnyt yhtä komeaa miestä. Eikä Prinssi Uljas ollut edes uskoa silmiään. "Kuka on tuo jumalaisen hehkeä hirmulisko?"

Prinssi Uljas ojensi Tuhkimolle kätensä ja tanssitti tätä upeasti salissa samalla kun kaikki juhlavieraat katsoivat heitä tohkeissaan. Yleisöstä pystyi musiikin läpi kuulemaan kuiskauksia kuten "Niin romanttista", "Nuo kaksi kuuluvat toisilleen", "Ajattele kuinka kauniita lapsia he voisivat saada…", "Miten, eihän se mitenkään ole mahdollista?", "Elämä löytää keinon", "Elämä löytää Prinssille kaksimetrisen ihmispeniksen, joka ylettyy dinosauruksen kohtuun?", "Ole hiljaa" ja "He ovat niin kauniita".

Ilkeä äitipuoli ja tämän kaksi tytärtäkin katsoivat tanssia, mutta he olivat niin kateellisia, että eivät kuiskineet mitään. Kuka oikein on tuo hehkeä dinosaurus, joka pilasi heidän mahdollisuutensa..? Se näyttää jotenkin tutulta…

Kello alkoi lyömään puoltayötä. "RAAAARGHH!" Tuhkimo parkaisi hädissään ja päästi irti Prinssi uljaasta. Tuhkimo ryntäsi nopeasti ulos salista, mutta paetessaan siltä irtosi toinen lasikenkä jalasta. Se loikkasi nopeasti kuormalavalle, jonka luona Hyvä Haltiatar ja Hiiri jo odottivatkin sitä. Hyvä Haltiatar testasi vielä nopeasti ruoskaansa ilmaan ja huusi sitten Hiirelle "Ja menoksi!"

Prinssi Uljas katsoi järkyttyneenä, kuinka kuormalava hiipi metsätietä pitkin pois. "En edes tiedä minkä niminen elämäni rakkaus on… En tiedä hänestä mitään… Paitsi sen, että hän käyttää puolitoistametriä leveää lasikenkää…"

Tuhkimo palasi kotiinsa kävellen. Sen vaatteet olivat kadonneet taian myötä ja se oli taas itsensä näköinen köyhä ja surullinen hirmuliskopiika. Kuormalava oli myös muuttunut taian kadotessa hevosensiipaleiksi ja ruoska traktoriksi. Hiiri linkkasi Tuhkimon perässä selkä verellä ja Hyvä Haltiatar ajeli traktorilla hiiren perässä omissa ajatuksissaan. Hänestä alkoi tuntua, että olisi ollut jokin helpompi ja yksinkertaisempi tapa hoitaa tämä matkustuskuvio… Mutta mikä? 

Tuhkimo hiipi takaisin ullakolle ja tarttui harjanvarteen. Se oli saanut hetken elää unelmaansa ja sen hetken piti nyt riittää loppuelämäksi. Vaikka Prinssi Uljas ei koskaan kadonnut Tuhkimon ajatuksista, oli hän siltä täysin varma, ettei enää koskaan näkisi tätä.

Äitipuoli saapui juhlista kotiin ja huomasi, ettei Tuhkimo ollut harjannut vieläkään taloa tarpeen puhtaaksi. Hän sulki Tuhkimon ullakolle rangaistukseksi ja kielsi tätä poistumasta, kunnes olisi oppinut siivoamaan kunnolla. Tuhkimo ei sanonut siihen mitään, koska oli aivan liian surullinen jo muutenkin.

Prinssi Uljas päätti kuljetuttaa valtavaa lasikenkää kaikkiin valtakunnan taloihin, kunnes löytäisi taas elämänsä rakkauden. Ympäri valtakunnan nuoret naiset kokeilivat kenkää jalkaansa, mutta se oli aivan liian iso kaikille. Prinssi Uljas oli jo luopua toivosta.

Lopulta kenkä saapui kartanolle, jossa Tuhkimo asui.

Tuhkimon sisarpuolet kokeilivat molemmat kenkiä ja yrittivät saada jalkansa näyttämään niin leveiltä kuin pystyivät levittämällä varpaitaan, mutta se ei toiminut. Kenkä oli silti aivan liian iso heille. 

Hiiri näki, kuinka sisarpuolet kokeilivat kenkää epätoivoisesti jalkoihinsa. Samalla hetkellä Hiiri tajusi, että Tuhkimon pitäisi tulla alakertaan juuri nyt ja kokeilla kenkää jalkaansa! Se juoksi ullakolle lukitun oven ali ja huusi Tuhkimolle "SKVIIIK!"

Tuhkimo järkyttyi! Prinssi Uljas oli alakerrassa lasikengän kanssa ja Tuhkimolla oli nyt elämänsä viimeinen mahdollisuus rakkauteen. Mutta miten hän pääsisi alakertaan? Ullakon pieni lastupuinen ovi oli lukossa.

"Skviik" Hiiri sanoi ja tuijotti kahdeksan metriä korkeaa ja kaksituhatta kiloa painavaa hirmuliskoa. Tuhkimo nyökkäsi. Hiiri oli oikeassa, se olisi ainoa tapa.

Kaadettuaan oven saranoilta käyttäen Hiirtä muurinmurtajana, Tuhkimo loikkasi portaista alakertaan ja ryntäsi olohuoneen seinän läpi kohti oleskelutilaa. Se juoksi lasikengän luokse ja sujautti sen helposti jalkaansa. Prinssi Uljas ei ollut uskoa mitä näki! Äitipuoli ja sisarpuolet olivat myös järkyttyneitä. "Se kaunis hirmulisko joka tanssitti Prinssiä olikin meidän Tuhkimo!?"

Prinssi Uljas astui välittömästi polvilleen ja kosi Tuhkimoa kaikkien edessä. Tuhkimolta valahti kyynel poskelle ja hän suuteli Prinssiä intohimoisesti.

Ja sitten he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti. Ja synnyttivät monta lasta. Jotka kuoriutuivat dinosauruksen munista. Koska elämä löysi keinon.

Loppu.