JATKAT MATKAA TAIVAASEEN ILMAN MUSIIKKIA, SILLÄ PERILLÄ ODOTTAA IKUINEN ELÄMÄ JA MODERNINA SUOMALAISENA MIEHENÄ PÄRJÄÄT KYLLÄ MUUTAMAN KILOMETRIN MATKAN ILMAN VIIHDYKETTÄ

Ei saatana, ei jumalauta, tämä on niin tylsää! Matka tuntuu loputtomalta, olet noussut kohti taivasta jo varmaan monta minuuttia, tai sitten ehkä tunteja tai päiviä, et oikeasti voi tietää. Tarkastat älykellostasi miten kauan lähdöstä on, mutta kello ei juuri nyt toimi, koska se yrittää paikallistaa GPS-signaalia älypuhelimeesi, joka ei alhaisen virran tilan vuoksi suostu jakamaan GPS-tietoja. Älykkäitä laitteita kaikki tyynni, pientä hiomista tietysti käytännön puolessa näissä jutuissa, mutta niinhän se joskus on. Ihan sama. Aikaa on mennyt varmaan vaikka kuinka paljon. Tarkistat iPhonesta kuinka kauan aikaa on mennyt? Puolitoista minuuttia! MITÄ VITTUA! Olet vielä pihapiirissäsi. Ei saatana, näet yhä ikkunasta entisen ruumiisi eteisen lattialla. Mitä teet?

OTAT SÄDEKEHÄN POIS PÄÄSTÄSI, PISTÄT KUULOKKEET PÄÄHÄN JA KUUNTELET MUSIIKKIA LOPPUMATKAN. ET OLE ENÄÄ ELOSSA, JOTEN ET VOI SITEN KUOLLA KYLMYYTEEN. AIKA NEROKAS SUUNNITELMA VAI MITÄ?

HUOKAAT, PALAAT TAKAISIN MAALLISEEN RUUMIISEESI JA PISTÄT KUULOKKEET TAKAISIN KORVIISI, JONKA JÄLKEEN ODOTAT KYMMENEN MINUUTTIA KÄRSIVÄLLISESTI, ETTÄ NE TOTTUVAT OLEMAAN PÄÄLLÄ