YRITÄT PURKAA LAUTAOVEN
"Hevonvitun vitun vitun laudanvittu! Miten vitun tiukassa yksi vitun lauta voi edes olla?!" huudat laudalle, jota kampeat irti uskollisen vasarasi kanssa. On kulunut jo neljä minuuttia etkä ole saanut vielä ensimmäistäkään lautaa irti. Huudat myös yksin, koska vaimosi ja poikasi rikkoivat ikkunan ja menivät ulos sitä kautta jo aikaa sitten. Mutta tässä kohtaa kyseessä on enemmänkin jo periaate kuin pakko. Kai nyt mies yhden itse naulaamansa laudan irti saa? Oman työn purussa epäonnistuminen saattaa myös olla jonkunlainen suomalaiseen mieheen liittyvä stereotypia, etkä pidä yhtään siitä miten englantilaisten stereotypiointi on yhtäkkiä osunut omaan nilkkaan. On paljon parempi vain kuolla kuin selvitä tästä hengissä, et halua kenenkään tietävän, ettet päässyt edes yhtä lautaa pidemmälle.
Viimeisen minuuttisi aikana yrität silti ottaa sen laudan irti periaatteesta. Et onnistu siinä, mutta kun tuli-inferno ympäröi sinut, sinä etsit suomalaisen miehen stereotypiseen tapaan syytä epäonnistumiseesi jostain muualta. Syytät vasaraa, se on varmaan viallinen. Se ei ole, mutta ajatus on silti lohduttava.