Virallisesti typerin Bond-leffan kuolema

Kuolema, elämän loppu. Joskus elämän loput sattuvat olemaan harvinaisen typeriä. Ja juuri näitä typeriä hetkiä juhlistaakseen James Bond -elokuvat ovat lahdanneet nimettömiä kätyreitä ja pahiksia mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Heitä myrkytetään, lävistetään, murskataan ja silvotaan kunnes katsojaa alkaa naurattamaan. Koska mitä kuolema loppupeleissä on, ellei huumoria?

Aika valita virallisesti typerin Bond-elokuvan kuolema. Mutta ensin hyvät haastajat:

3. SIJA - BLOFELDIN SAVUPIIPPUREISSU ELOKUVASSA FOR YOUR EYES ONLY

Avasin tämän taustatarinan vähän tarkemmin itse purussa, mutta tiivistettynä, James Bond tiputtaa halvaantuneen Blofeldin tehtaan savupiippuun helikopterilla, koska se oli tapa näyttää epävirallisen Never Say Never Againin tuotannolle, että myös meillä virallisilla Bond-leffoilla on oikeus Blofeldin hahmoon ja näin paljon me arvostamme sitä oikeutta. Mitä enemmän tätä koko kuviota miettii, sitä vähemmän se käy järkeen. Joten yritän olla miettimättä sitä.

Tämä kuolema on mielestäni Bondille aika vaarallinen, koska jos joku kaveri kadulla tai vaikka liikennevaloissa olisi sattunut näkemään sen ja ehkä kuvaamaan koko tapahtuman, olisi Bond ja koko MI6 -järjestö välittömän lopetusuhan alla.

”Voitko kertoa mitä näit?”

”Kyllä. Herra Bond löysi jostain helikopterin, nappasi laskeutumistelineellä kiinni neliraajahalvaantuneen uhrin pyörätuolista ja sitten lensi pyörätuolin kanssa taivaalle tehtaan ylle, asettui piipun juurelle ja tiputti armoa anelevan uhrin sinne.”

”Uskomatonta… Kerrassaan uskomatonta julmuutta. Herra Bond, onko teillä mitään sanottavaa puolustukseksenne?”

”Kyllä, herra tuomari. Katsokaas, kilpaileva Never Say Never Againin tuotanto väitti omistavansa oikeudet uhriin, joten…”

2. SIJA – PERHOSLEIKKI EIFFELIN TORNISSA ELOKUVASSA A VIEW TO A KILL

Tätä on vaikea selittää vaikka kuinka yrittäisin, mutta kokeillaan. Bond on Eiffelin tornissa lounaalla jonkun miehen kanssa, kun lounasta vaikeuttava väliaikashow alkaa. Show koostuu vähäpukeisesta naisesta, joka viheltää perhosille, joita ohjaillaan mato-ongilla parvelta. May Day, elokuvan pahiksen kätyri, kolkkaa yhden mato-onkijoista ja korvaa hänen perhosen myrkytetyllä perhosella. Sitten hän onkii sen perhosen Bondin kanssa lounaalla olevan miehen naamalle ja mies kuolee välittömästi.

Ensinnäkin, vitun ranskalaiset! Miksi ruokailu pitää katkaista väliaikashowlla? Ja jos pitää, niin miksi sen shown pitää olla noin ankea? Ranska on varmaan maailman ainoa maa, missä taidetta voi keksiä maasta löytämistään asioista. ”Olen lahjaton nainen, mutta osaan viheltää ja minulla on tissit ja maassa makaa onkivapa ja kuollut perhonen. Kun vain keksin miten yhdistää nämä neljä elementtiä, tulee esityksestäni niin suosittu, että pääsen sen kanssa vaikka Eiffelin torniin!”

Toisekseen, elokuvan pahiksen eli Christopher Walkenin suunnitelma on hukuttaa koko läntinen Amerikka mereen ja tappaa sata miljoonaa ihmistä. Miksei hän voinut vain räjäyttää Eiffelin tornia maan tasalle ja lisätä sata uhria lisää? Tai miksei hän voinut antaa May Daylle kivääriä ja käskenyt hoitaa salamurhan sillä? Miksi hänen piti väkisin rakentaa myrkytetty perhonen, joka liitetään onkivapaan, joka ongitaan kohteen kasvoille?

Hetkinen… Ehkä Walkenin suunnitelmassa olikin kaksi osaa. Ensimmäinen osa oli salamurha ja toinen osa oli aiheuttaa tarpeeksi pahaa julkisuutta perhosviheltäjän showta kohtaan, jotta se korvattaisiin jollain muulla. Walken oli varmaan käynyt jossain vaiheessa Eiffelin tornissa syömässä ja sai tarpeekseen shown ankeudesta. ”Sacre bleu, emme voi jatkaa perhosvihellystä lounasaikaan, asiakkaamme pelkäävät liikaa myrkkyperhosia nauttiakseen ruoasta. Tarvitsemme uuden shown! Etsikää minulle nainen, jolla on pitkät sääret ja joka osaa kirkua, niin minä etsin hänelle runon kaktuksesta ja moottorisahan. Uusi väliaikashow, täältä tullaan!”

VOITTAJA: KANANGA KOHTAA KATON ELOKUVASSA LIVE AND LET DIE

Kanangalle, Live and Let Dien pääpahikselle, syötetään heliumpanos tai vastaava ja hän turpoaa hetkessä ilmapalloksi, joka nousee kattoon ja räjähtää. Kun mietin edes hetken typerimpiä Bond-leffojen kuolemia, tämä tulee aina ensimmäisenä mieleen. On se aika selvästi typerin tapa kuolla, ei siitä pääse mihinkään. Tavallaan silti haluaisin itse mennä samalla tavalla, ihan vaan koska en halua poikani itkevän perääni liikaa. ”Kristian, rakas, äidillä on sinulle todella huonoja uutisia ja todella hulvattomia uutisia...”

Ainoa tapa, jolla kuolema olisi ollut vieläkin hauskempi ja typerämpi olisi ollut se, että se olisi tapahtunut ulkona. Kuvitelkaa nyt Kananga-palloa lentämässä metsien yllä kohti taivasta, liitäen sinne minne tuuli puhaltaa. Ehkä hän nousee todella korkealle ja lapset voivat vilkuttaa hänelle lentokoneen ikkunasta. Matka olisi upea. Kunnes tietysti jossain vaiheessa tarpeen korkealle noustuaan Kanangan sisäelimissä oleva paine ja helium kohtaavat stratosfäärin paineen ja… No. Poks.

Ehkä ainoa tapa päästä tuosta hauskemmaksi olisi, jos Bond olisi saanut Kanangasta kiinni ja ehtinyt sitoa tämän jalkaan narun. Sitten hän voisi mennä vaikka treffeille huvipuistoon ja antaa naiselleen ilmapallon lahjaksi.

Olen nauttinut valtavasti illasta kanssanne, Rouva Cumtits. Tässä, tein sinulle ilmapallon. Aineksina käytin ihmistä ja heliumia.”

”Voi James… Ikimuistoinen lahja, aito täytetty musta mies. Haluaisitko mennä hotellihuoneeseeni ja täyttää myös minut jollain?”

Olen sanonut sen aiemmin ja sanon sen taas: Nämä elokuvat kirjoittavat itse itsensä.

En voi muuten olla huomauttamatta, että kaikki kolme finaaliin päässyttä kuolemaa olivat Roger Mooren Bondeista. En tiedä miksi, mutta hän oli kiistattomasti mielikuvituksellisin murhaaja. Vaikka hänen leffansa eivät olleet suosikkejani, on niille silti vähän nostettava hattua.