Vuosi 2018

31.12.2018

Kuten olen jo muutaman vuoden ajan tehnyt, puran tämänkin vuoden iPhoneni kuviin.

TAMMIKUU

Sain ystäväni Markuksen kanssa kutsun Venla-gaalaan. Tässä muutama juttu, jotka jäivät sieltä mieleen:

-Näin Hannu Karpon. Hänellä ei ikävä kyllä ollut päässään sitä karvalakkia, mutta näin hänet silti. Olisin halunnut mennä juttelemaan hänen kanssaan, mutta en ollut varma, olisiko Karpolla ollut minulle asiaa.

-Huomasimme gaalan aulassa, että olimme Markuksen kanssa suorassa lähetyksessä. Aloimme mittailla muniemme kokoja.

-Jatkoilla Hjallis Harkimo oli juuri menossa jonoon edessäni, joten etuilin häntä

HELMIKUU

Otin kuvan omaan Instagramiini tästä Pohjolan Liikenteen pehmustamasta näytöstä ja kiitin siinä yhtiötä kuvassa näkyvistä pehmusteista. Olen lyönyt pääni ruutujen teräviin kulmiin lähes joka ikinen kerta, kun olen istunut niiden eteen. Pohjolan Liikenne sitten kommentoi kuvaani ihan asiallisesti, mutta koska minä olen minä, luin rivien välistä vittuilua. He väittivät, että lähes jokainen ruutu on pehmustettu ja että minulla on ollut vain huonoa tuuria, kun olen löytänyt niitä, jotka eivät ole. Joten uusi harrastukseni on ottaa itsestäni kuvia pehmustamattomien Pohjolan Liikenteen ruutujen kanssa, jotta minulla on pelimerkkejä lähteä riitelemään asiasta, jos vaikka joskus tuntuisi siltä, että haluan riidellä asiasta. En ole reissaillut tänä vuonna bussille kuin ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa, joten kokoelmani ei ole vielä kovin suuri, mutta ehkä joku päivä.

MAALISKUU

HUHTIKUU

Vaikka käyttäisin siihen vuosikausia, en koskaan keksisi yhtä pornoa keittokirjan nimeä kuin Pipsa ja Meri-Tuuli samassa liemessä.

TOUKOKUU

Vihaan Italiaa. Joku päivä ajattelin pistää tähän blogin yhteyteen matkablogin ja kertoa vähän tarkemmin tarinoita mm. rantaseksin vaaroista tai siitä, kuinka uuttavuotta juhlitaan Balilla. Mutta suurin osa näistä matkatarinoista koskisi silti täysin Italiaa ja sitä, kuinka sen pitäisi hukkua mereen.

Kävin toukokuussa Roomassa ja kärsin vieläkin PTSD-oireyhtymästä. En ole ollut koskaan yhtä lähellä syyllistyä murhaan kuin mitä siellä olin. Tilanne oli murhalle liiankin sopiva. Musta mies huusi minulle kadulla, kuinka olin rasisti, koska heitin hänen korut maahan, jossa ne hajosivat. Mutta heitin korut maahan, koska musta mies oli työntänyt ne väkisin minun ranteeseeni eikä suostunut päästämään kädestäni irti. Asioita huudeltiin puolin ja kävimme toistemme iholle. Ja samalla kun mies huusi minulle niin kovaa kuin kurkusta lähti, näin miehen takana lasisen aidan, josta oli suora ja kuolettavan korkea pudotus Forum Romanumille. Kevyt tönäisy ja mies olisi kuollut. En ole koskaan taistellut itseäni vastaan samalla tavalla. Kävelin pois tilanteesta. Mutta ei kukaan, ei vaimoni tai isäni tai äitini tai siskoni, pystynyt puhumaan minulle useampaan tuntiin sen jälkeen. Koska olin niin raivona siitä, etten ollut vain rohkaistunut ja kylmästi syyllistynyt murhaan.

Tätä Italia tekee ihmiselle. Suomessa poden huonoa omaatuntoa jos tapan sokeritoukan suihkusta, mutta Italiassa poden huonoa omaatuntoa jos EN tapa aikuista miestä kadulla. Jeesus perkele Rooma ja Italia ovat perseestä!

KESÄKUU

Kesä oli kuuma. Kesä oli niin kuuma, että se tuntui vuodelta. Olin koko ajan ulkotöissä ja menetin kahden sadettoman ja pilvettömän kuukauden aikana yli 10 kiloa painoa sekä kaikki voimani. Olin niin heikossa kunnossa, että elokuussa join viisi kaljaa, sain niistä alkoholimyrkytyksen ja sammuin kadulle. Vasta näin joulun jälkeen alkaa oloni normalisoitua.

HEINÄKUU

Joka toinen uutinen kesällä liittyi ukkosiin, joita ei koskaan tullut. Toukokuusta elokuun alkuun ei Lohjalla ukkostanut kuin kerran, ja silloinkin harjun toisella puolella jossain helvetin metsässä. Silti, joka ikinen päivä uutisissa kerrottiin, että nyt ne ukkoset viimeinkin tulevat.

Toivon, että ensi vuonna säätiedotukset vähän petraisivat, mutta toisaalta tiedän myös, että ne eivät sitä tee. En malta odottaa kuinka monta kuukautta saamme ensi vuonna odottaa ukkosia jotka tulevat joka päivä. Itse veikkaan että seitsemän.

ELOKUU

SYYSKUU

Syksyn mittaan olen joutunut internethuijareiden myrskyn silmään. Ei ole mennyt varmaan päivääkään, kun en ole saanut joko nigeriakirjettä tai epäilyttävää Facebook-kaveripyyntöä. Lisäksi sähköpostihuijarit ovat aggressiivisempia kuin ennen, koska olen saanut viestejä, jotka voi jo tavallaan tulkita tappouhkauksiksi.

En tiedä mistä tämä aktiivisuuden määrä johtuu, mutta otan sen avosylin vastaan. Aina kun on tylsää, voin suututtaa jonkun huijareista siihen pisteeseen, että ne julistavat minulle pyhää sotaa. Ja se on kivaa se.

LOKAKUU

Minulla oli puhelimessa vain yksi kuva lokakuulta ja se oli tämä. Joten valitsen tämän kuvan.

MARRASKUU

Lohjan jouluomena ilmestyi jo marraskuussa kadulle. Otin siitä kuvan, koska se on kuitenkin Lohjan ainoa nähtävyys.

JOULUKUU

Olin vaimoni kanssa Lontoossa joulun alla katsomassa Hamiltonia ja Oopperan Kummitusta, joista jälkimmäisessä pystyi vuokraamaan kiikarit, jos ei nähnyt lavalle. Istuimme melkein eturivissä eli kiikarit olivat vähän turhat, mutta kiva ajatus silti.

Matkablogi on varmaan aika pian tuloillaan, koska minulla olisi noin satatuhatta eri asiaa Englannistakin, joista haluaisin valittaa. Mutta tiivistän ne kaikki nyt ainakin hetkeksi tähän yhteen: Englannissa lapset eivät saa joululahjana leluja.

Päättelin tämän vaimoni kanssa siitä, ettei Lontoossa ollut kuin yksi lelukauppa. Sekin oli niin täyteen ammuttu, ettei sinne olisi mahtunut sisään ennen tammikuuta. Muita lelukauppoja ei sitten keskustassa ollut. Jouluostokset jotka oli tarkoitus suorittaa Lontoossa muuttivat vähän muotoaan tämän vuoksi.

Kävimme yhdessä Euroopan suurimmista ostoskeskuksista vähän Lontoon keskustan ulkopuolella, jossa oli kyllä yksi lelukauppa. Se ei tosin ollut auki sunnuntaisin. Kaikki ne muut sadat kaupat, joita siellä oli, olivat vaateliikkeitä ja auki. Ainoastaan yksi kauppa oli sunnuntaisin kiinni, ja se oli tietenkin juuri se lelukauppa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsille ei myydä leluja, ei edes joulun alla. Oletan että Englannissa lapset saavat joululahjaksi joko marmeladia tai vaatteita. Tai ehkä rahaa säästötilille, jotta he voivat kotoa muutettuaan ostaa itselleen joululahjaksi marmeladia ja/tai vaatteita.

Suomessa pitää keksiä jumalauta kannettavia puhelimia tai nerokkaita lintupelejä, jotta voi tehdä itsestään miljonäärin. Englannissa ei. Englannissa riittää, jos perustaa lelukaupan, jossa myydään leluja lapsille. Perustamalla jumalauta lelukaupan olet tehnyt jotain, mitä kukaan muu koko maassa ei ole vielä keksinyt tehdä!